Taivassalon tekninen lautakunta esittää kunnanhallitukselle, että turkulaiselle Suomituuli Oy:lle myönnetään suunnittelutarveratkaisu tuulivoimalan rakentamiseksi Viiasten kylään (Vakka-Suomen Sanomat 07.03.13). Hakemuksen hyväksymistä perustellaan tuulivoimayhtiön tilaamien konsulttitutkimusten tuloksilla. Tällä kerralla tuulivoimalan lupahakemusta ei sentään viety eteenpäin kuntalaisilta salassa, kuten saman yrityksen ensimmäistä hakemusta.
Hakemuksen käsittelyyn liittyen hämmästyttää, että Taivassalossa luotetaan luvan hakijan konsulteilla teettämään tilaustyöhön enemmän kuin kansainvälisiin tutkimuksiin. Konsulttien mielestä tuulivoimalasta ei aiheudu sen paremmin merkittävää melua kuin välkehaittaakaan lähiympäristön asukkaille, vaikka eri puolilla maailmaa tehdyt tutkimukset todistavat täysin päinvastaista.
Tuulivoimaloiden melun on raportoitu aiheuttavan stressiä, pahoinvointia, väsymystä ja unihäiriöitä. Ihmiskorvan kuulokyvyn alapuolelle ulottuvien matalien infraäänien vaikutus voi olla perusmeluakin voimakkaampi. SIlti siihen ei kiinnitetä sen suurempaa huomiota, edes samojen tahojen toimesta jotka pelkäävät langattomien verkkojen vaikutusta ihmisten hyvinvointiin. Asiantuntijoidenkin mielipiteet haittavaikutuksista toki vaihtelevat, mutta ihmisten hyvinvointiin vaikuttavissa asioissa tulisi kuitenkin pelata varman päälle. Toisin sanoen tuulivoimalat täytyisi sijoittaa riittävän kauas asutuksesta. Monilla Euroopan alueilla vaadittu etäisyys on kaksi kilometriä, kun Taivassalossa se jää 750 metriin.
Lähtökohtaisesti tuulivoimaloiden rakentamista pitäisi ohjata kaavoituksella kuten muutakin rakentamista. Taivassalon kunnan olisi ennen ensimmäisenkään hakemuksen käsittelyä pitänyt laatia selkeä kaava siitä, mille alueille ja millä ehdoilla tuulivoimaloita voidaan pystyttää – sekä tarvittava infra että ympäristö huomioiden. Jo tehtyjen päätösten jälkeen vaarana on, että Taivassalosta tulee tuulivoimareservaatti, johon myllyjä nousee hallitsemattomasti sinne tänne pelkästään voimalayrittäjien ja maanomistajien taloudelliset hyödyt huomioiden. Rahamiehethän ovat jo havainneet tuulimyllyjen pystyttämisen hyväksi bisnekseksi valtion avokätisten tukien ansiosta (Talouselämä 27.06.12). Tukien loppuessa saattaa moni mylly jäädä kuitenkin ruostumaan metsän keskelle tyhjän panttina tai kunnan varoin purettavaksi.
Paras ratkaisu tuulivoiman hyödyntämiseen olisi keskittyä suurten tuulivoimapuistojen rakentamiseen yksittäisten myllyjen sijasta. Tällöin tuulivoimaloiden vaatimat investoinnit esimerkiksi liikenneyhteyksiin ja sähkönsiirtoverkkojen rakentamiseen laskisivat, mikä osaltaan vähentäisi verovaroista maksettavien tukien tarvetta. Paras olisi, että tuulivoimapuistojen paikat määritettäisiin maakuntakaavalla ja päätösvalta näissä asioissa siirrettäisiin pois kunnilta.
Sanakari 