En enää vaieta mä voi

Olen ajatellut pitää politiikan pääosin ulkona blogini aihevalikoimasta, mutta nyt on pakko näpytellä ajatuksia esiin. Syynä ei ole yksinomaan kansanedustaja Olli Immosen säälittävä purkaus facebookissa, vaan Suomen korkeimman tason päättäjien hiljaisuus.

Kun suomalainen kansanedustaja kirjoittaa avoimen rasistisen ja natsistisen kirjoituksen julkiseen mediaan Utöyan tragedian muistopäivänä, ei kenenkään pitäisi suhtautua asiaan ylimalkaisesti. Immosen kannattajakunnassa on takuuvarmasti fanaatikkoja, jotka ottavat hänen viestinsä tosissaan ja silloin ollaan vaarallisella tiellä. Suomen hallituksen ja jopa tasavallan presidentin tulisi selkeästi tuomita kaikki vihanlietsonta ja osoittaa maailmalle, että Immosen ja seuraajiensa arvot eivät ole kansakuntamme arvoja.

Olemalla hiljaa tästä asiasta päättäjämme antavat hiljaisen hyväksynnän fasistiselle toiminnalle, jopa suoralle sellaiselle. Onko se mielikuva, jonka haluamme maastamme ja kansalaisistamme maailmalle välittää? Onko Suomen hallitus yhden puolueen ääriryhmien vanki, joka hallituskriisin pelossa on valmis hyväksymään mitä tahansa? Käytännössähän se tarkoittaa, että Suomea hallitsevat todellisuudesta irtaantuneet natsipellet, jotka käyttävät sumeilematta hyväksi tilaisuuttaan sairaan agendansa levittämiseen.

Samalla se toki kertoo myös siitä, ettei Timo Soinilla ole sen paremmin kykyä kuin halua johtaa omaa puoluettaan. Nähtäväksi jääkin, miten maailmalla suhtaudutaan Suomen ilmeisen natsimyönteiseen ulkoministeriin. Todennäköisesti Suomen asema kansainvälisessä yhteisössä punnitaan uudelleen, ellei Soinilla ole kanttia puoluehajaannuksen uhasta piittaamatta sanoutua selkeästi irti Immosen ajatuksista ja näyttää tälle ovea puolueesta.

Oma veikkaukseni on, että Soinilla ei ole tällaiseen ratkaisuun riittävästi munaa. Toivottavasti suomalaiset osoittavat viimeistään seuraavissa vaaleissa, että Immosten aika jäi 1930-luvulle.

Mainokset