Kun matkustelu näyttää olevan toistaiseksi jäissä, on hyvä muistella vanhoja reissuja. Vuoden 2019 viimeinen ulkomaanmatkamme suuntautui Alicanteen, jossa vietimme jo toisena vuonna peräkkäin aikaa itsenäisyyspäivän tienoilla. Tälläkin kerralla ajankohta osoittautui hyvin valituksi, sillä aurinko paistoi lämpimästi koko viikon mittaisen matkamme ajan.
Tällä kerralla olimme valinneet majoituspaikan aivan Alicanten vanhankaupungin sydämestä. Tämä mukava, täydellisesti varusteltu ja moderni studiohuoneisto sijaitsee aivan raatihuoneen aukion naapurissa, muutaman sadan metrin päässä kauppahallista, huvivenesatamasta ja Postiguet-uimarannasta. Ympärillä on myös huikea määrä ravintoloita jokaiseen makuun sekä muun muassa modernin taiteen museo ja San Nicolasin katedraali muutaman minuutin kävelymatkan päässä. Parempaa sijaintia majoituskohteelle ei siis voi toivoa.
Kuten aiemminkin, myös tämän matkan teemana oli rentoutuminen ilman etukäteen suunniteltua ohjelmaa. Toisin sanoen etupäässä päämäärätöntä kävelyä pitkin rantaa seurailevaa Explanada de Espana -kävelykatua, vanhankaupungin pikkukujilla kiertelyä ja tietysti herkuttelua espanjalaiseen tapaan. Askelia kertyi parhaina päivinä pitkälti yli 20000, joten lomailu kävi mukavasti myös kuntoilusta.
Nähtävyyksistä ainoaksi kohteeksi jäi Alicanten arkeologinen museo. Vuonna 2004 vuoden eurooppalaiseksi museoksi valittu museo on ehdottomasti käynnin arvoinen paikka, jonka näyttelyt kattavat esihistorian, iberiaanisen kauden, Rooman valtakunnan ajan ja keskiajan. Näyttelyissä on käytetty hienosti hyväksi multimediaa ja vuorovaikutteisuutta, mikä tekee museokäynnistä tavanomaista kiehtovampaa.
Alicanten runsaan ja monipuolisen ravintolatarjonnan todellinen helmi löytyi melkein heti majapaikkamme ovesta ulos astuttaessa. El Coscorrón -niminen baari saattaa olla satunnaiselle kulkijalle vaikea löytää, koska sen sisäänkäynti muistuttaa enemmän kellarin luukkua kuin kapakan ovea. Nöyrästi kumarassa sisään astuvan eteen aukeaakin pieni kellarimainen tila, jossa pienen baaritiskin lisäksi on vain muutama jakkara. Yläkertaan johtavien kapeiden rappujen päästä löytyy kyllä lisätilaa, mutta pääosa asiakkaista näyttää seisoskelevan alakerrassa juomia nautiskellen.
El Coscorrónilla on kaksi erikoisuutta. Ensinnäkin sen seinät ja katto ovat täynnä asiakkaiden niille kiinnittämiä muistilappuja, joiden jättäjiä näytti olevan kaikista maanosista. Hauska ”sisustusidea”, joskaan ei taitaisi Suomen paloturvallisuusmääräyksiin istua. Toinen erikoisuus on ravintolan maailman parhaaksi kehuttu mojito.
Vahvasti mintunmakuinen mojito tarjoillaan hienoista vanhoista metallikannuista, joita paikan joviaali omistaja puolisoineen saa hyvän menekin ansiosta täyttää yhtenään. Itse juon aika harvoin mojitoja, mutta täytyy myöntää El Coscorrónin juomien maistuneen useampanakin iltana kaupungilta lomakotiin palatessa. Yhtenä houkuttimena oli myös paikassa soinut huippujazz, jota isäntä valikoi omasta vinyylilevyjen kokoelmastaan illan iloksi. Toisinaan yläkerrassa on tarjolla myös elävää musiikkia, mutta sellaisena iltana emme paikalle osuneet.
Alicanten matkamme oheiskohteena teimme päivämatkan läheiseen Torreviejaan. Noin tunnin bussimatkan päässä sijaitsevassa kaupungissa asuu tuhansia suomalaisia, joiden joukossa siellä vietti talvikuukausia myös Kitten Ulla-serkku. Hänen kanssaan kiertelimme kaupunkia käyden ihailemassa muun muassa jouluajan kunniaksi rakennettua seimeä. Itse kaupunki ei meihin kovin suurta vaikutusta tehnyt, mutta ehkä se johtui enemmänkin vierailun lyhyydestä kuin itse kaupungista. Tuntuu kuitenkin, että Alicante sopii meille paremmin, erityisesti jos haluaisimme viettää pitemmän ajan Costa Blancalla.
Vuoden 2019 Alicanten kokemuksistamme voit lukea täältä >>
