Heinäkuun herkkuhetkiä Roomassa, osa 2

Loppuosa Rooman lomasestamme sujui samaan malliin, josta jo edellinen päivitys antoi osviittaa. Etukäteen laatimaltamme nähtävyyslistalta oli käymättä enää yksi kohde, joten aamiaisen jälkeen askel suuntautui kohti Espanjalaisia portaita.

P7220087 Vartin patikoinnin aikana vaelsimme etupäässä pikku kujia pitkin ja osuimme useammalle upealle aukiolle, kunnes päämäärämme viimein häämötti Via Dei Condottin päässä. Vaan kas kummaa, olimme taas osuneet paikalle huonoon aikaan. Portaiden yläpäässä kohoava Trinia dei Montin kirkkokin oli remontissa. Onneksi itse portaat olivat avoinna, joten pääsimme ottamaan selfiet portailla.

P7220093

Harmaasta säästä huolimatta turisteja oli kerääntynyt jo koko joukko paikalle. Kiire lähtö tuli tosin kaikille, kun muutaman ukkosen jyrähdyksen myötä taivas repesi kaatosateeseen. Portaat tyhjenivät yhdessä vilauksessa ja kukin haki suojaa, mistä vaan löysi. Kokeneina (krhm) matkailijoina olimme kuitenkin varanneet shortsin taskuun kertakäyttösadetakit, joten meitä sade ei lannistanut. Jatkoimme matkaa autioituneilla kujilla päämääränä löytää jokin baari, jossa kehtaisi lounasajan kynnyksellä kumota pelkät viinilasilliset. Onneksi sellainen löytyi melkein kulman takaa, joten päivä oli taas mallillaan.

P7220094Sateen tauottua jatkoimme matkaa kohti Cul de Sacia ajatuksena syödä kevytlounas siellä. Jostain syystä ravintola oli kuitenkin vielä suljettu, joten astuimme sisään viereisestä ovesta. Mietteissä oli edelleen jotain pientä ja kevyttä, mutta toisin kävi. Tilasimme toki ensin bruschettalajitelman aikeina jakaa se kahteen pekkaan. Naapuripöytiin ja tarjoilijoiden kantamuksiin vilkuillessa iski kuitenkin annoskateus ja eipä aikaakaan, kun meidänkin eteemme laskettiin reilut annokset simpukkapastaa.

IMG_2522 Vasta pari tuntia aiemmin nautitun aamiaisen jälkeen annos oli turhankin tuhti. Maku oli kuitenkin niin upea, ettei haarukallisistakaan voinut jättää lautaselle. Ravintolan nimeä en ikävä kyllä painanut mieleeni, mutta siitä se löytynee edelleen Cul de Sacin naapurista. Kuva kertoo, kuinka upea ravintolan miljöökin on.

IMG_2523 Vatsat piukeina jaksoimme jonkun tuokion jälkeen lähteä liikkeelle suuntimana Campo de Fiorin markkinat ja tuliaisostokset. Kitte kuitenkin innostui shoppailemaan jo matkan varrella ostaen kaksi kymmenen euron tunikaa, paitista tai mitä lienee. Tuollaisesta törsäilystä järkyttyneenä istahdin ensimmäisen Campo de Fiorin kulmalla vastaan tulleen ravintolan terassille punaviinille. Toriaika oli jo päättymässä ja kauppiaat keräsivät kojujaan kokoon. Viinilasi kourassa ihastelimme paikallisten kuljetusvälineitä, joihin kauppiaat lastasivat uskomattomia tavaramääriä lähtien sitten huojuen päristämään pitkin kujia.

P7220101 Me puolestaan huojuimme hetkeksi majapaikkamme patiolle miettimään jatkoa. Sade oli lakannut ja aurinko paistoi taas täydellä terällä…Jatkuu osalla 3, koettakaa kestää.

IMG_2526

Heinäkuun herkkuhetkiä Roomassa, osa 1

Heinäkuun lopulla toteutimme Kitten kanssa pitkäaikaisen haaveemme, kun lennätimme itsemme Roomaan. Aiemmin emme ole ikuisessa kaupungissa vierailleetkaan, vaikka Rooma on aina ajatuksissa kiehtonut. 

Odotuksen tunne oli siis melkoinen, kun kipusimme Norwegianin koneeseen varhaisena heinäkuun aamuna. Lento oli mainiosti aikataulussaan ja Fiumicinon kentälle laskeuduimme jo puoli yhdentoista maissa paikallista aikaa. Lentokenttätaksi noukki meidät ja muutaman muun matkalaisen kyytiinsä suoraan terminaalista ja vei meidät näppärästi suoraan majapaikkaamme, Casa Campo de’ Fioriin

Kiire kaupunkia tutkimaan oli jo kova, joten emme jääneet odottamaan huoneemme valmistumista. Kirjauduimme vain sisään, jätimme lentolaukut säilytykseen ja livistimme ulos ystävällisen isäntämme antaman kartan kera. Karttaan hän merkkasi valmiiksi omat suosituksensa ravintoloiksi, kertoi niiden erikoisuuksista ja valaisi muutenkin lähiympäristön kohteista ja tapahtumista. 

Ensimmäinen suosituskohde sijaitsikin heti nurkan takana. Campo de’ Fiori -aukion kulmalla sijaitseva Forno Campo de’ Fiori on perinteikäs leipomo, joka tunnetaan ennen kaikkea take away -palapizzoistaan eli pizza al taglio, kuten paikalliset sanovat. Suomessa nautitun aamiaisen jäljiltä vatsa alkoi jo kurnia, joten ei muuta kuin ovelle asti ulottuvan asiakasjonon jatkoksi. Palvelu pelasi kuitenkin sujuvasti ja ei aikaakaan, kun seisoimme kadulla elämämme ensimmäiset pizza biancot käsissämme. Täytteetkin olivat tavallista eksoottisemmat, sillä rapsakan pohjan päälle leipuri oli latonut juuston lisäksi kesäkurpitsan kukkia ja sardelleja. Makuyhdistelmä oli aivan loistava, joten tätä tullaan kokeilemaan kotonakin vielä loppukesän aikana.

Viimeisten suupalojen jälkeen suuntasimme Ponte Siston sillalle, ylitimme Tiberin ja jatkoimme kohti Vatikaania. Väentungos Pietarinkirkon turvatarkastuksiin oli sitä luokkaa, että päätimme muutaman valokuvan räpsittyämme jatkaa matkaa takaisin Tiberin toiselle puolelle. Patikointi vaati kuitenkin veronsa eli puolentoista litran vesipullon lipiteltyämme nestehukka vaani edelleen matkalaisia. Onneksi apua löytyi mukavasti kadun varrelta.

Janoinen matkalainen

Pikaisesti majapaikassa poikettuamme otimme suunnan kohti Fontana di Treviä. Matkan varrelle osui sopivasti myös muun muassa Pantheon, jonka edustalla aukeavalla Piazza della Rotondalla olikin jo aika nauttia reissun ensimmäiset Camparit. Fontana di Trevi oli valitettavasti remontissa, joten oli vaikea kuvitella Anita Ekbergiä suihkulähteen kuohuihin. Heitimme kuitenkin kolikot kuivan altaan pohjalle toivoen niiden täyttävän tehtävänsä remontista huolimatta.

Fontana di Trevi

Paluureitti majapaikkaamme kulki Piazza Navonan kautta, jonka terassien kutsua pystyimme aukion kauneudesta huolimatta vastustamaan. Aivan vieressä, Piazza di Pasquinon laidalla sijaitsi nimittäin Cul De Sac -niminen enoteca, joka oli mukana isäntämme suosituslistalla.

Cul De Sacin hyllyiltä löytyy kuulemma yli 1500 erilaista viiniä, joista pääosa tulee Italian eri viinialueilta. Koko listaa emme ehtineet maistella läpi, mutta täytyyhän jotain jättää tulevillekin matkoille. Maistamatta jäivät myös ravintolan kehutut pateet, makkarat ja juustot. Joka tapauksessa kivan tuntuinen viinibaari, jonka kaltaisessa viivähtää mielellään pitempäänkin hyviä viinejä siemaillen. Hintakaan kun ei laadusta huolimatta päätä huimannut, muutamalla eurolla sai jo lasillisen aivan juotavan makuista viiniä.

Tämän jälkeen olikin pienen lepohetken aika, koska päivän mittaan oli kävelty jo hyvinkin toistakymmentä kilometriä. Siispä koukkaus kulman lähikauppaan viiniä ja pikkupurtavaa ostamaan ja hotellihuoneeseen jalkoja lepuuttamaan pariksi tunniksi. Sen jälkeenkään ei mieli tehnyt lähteä kovin kauaksi, mutta onneksi ei tarvinnutkaan. Campo de’ Fiorin aukiolla sijaitseva La Carbonara -ravintola sai tehtäväkseen ruokkia nälkäiset matkamiehet nimikkopastallaan.

La Carbonara

Perinteiseen roomalaiseen tapaan pastakastikkeen lihaisa osuus muodostui guancialesta eli suolatusta porsaan poskesta, mitä majapaikkamme isäntäkin muisti erikseen kehua ravintolaa meille suositellessaan. Tällä kerralla suositus ei meidän kohdallamme kuitenkaan osunut kohdalleen. Ei ruoka huonoakaan ollut, mutta päällimmäiseksi muistikuvaksi jäi suolaisuus. Nälkä oli kuitenkin selätetty, joten parin viinilasillisen saattelemana oli hyvä selättää myös itsensä hotellin hyvään vuoteeseen.

Casa Campo de Fiori

Jatkuu seuraavassa päivityksessä…