Kesäkuittailua

Elokuun lähestyessä on alkanut paluu arkeen. Syksyn työt starttasivat viime viikonlopun Tall Ships’ Racessa, jossa ehdimme toki kierrellä myös vapaa-ajan merkeissä. Perjantain kaatosateessa poikkesin muutamilla aluksilla haastattelemassa ja haistelemassa miehistöjen tunnelmia ja illalla poikkesimme kuvaajan kanssa jututtamassa miehistöjuhlien osallistujia. Lauantaina vietimme vaimoni ja ystäviemme kanssa iltaa Aurajoen rannalla pitkän kaavan mukaan puolille öin asti. Moniin suurtapahtumiin verrattuna huomioimme erityisesti kaikenlaisen örvellyksen puuttumisen sekä yleisen siisteyden. Viikonlopun kruunasi alusten lähdön seuraaminen ystäviemme kotirannassa Erikvallassa.

Tämänvuotinen tapahtuma oli kenties vielä viimekertaistakin upeampi ja järjestelyiltään erinomaisen onnistunut. Kiitosta ja kehuja tuli tapahtuman organisaatiolle niin jututtamiltani miehistöiltä kuin tapahtumassa kävijöiltä. Sääli, että seuraavaa tapahtumaa saadaan odottaa ilmeisesti vähintään kuusi vuotta.

Tall Ships' Race 2009

Tall Ships’ Racen lisäksi emme muihin kesätapahtumiin ehtineet osallistuakaan, ellei sellaiseksi lasketa paikallisen Ketarsalmen Kievarin jazz-iltoja. Kesän esiintyjistä jäivät parhaiten mieleen Lassi Kouvo Quartet – taitavien nuorten muusikoiden kokoonpano – sekä tietysti Taivassalon oma tähti, upeasti laulava ja tulkitseva Kristina Fekete. Torstaina 30.7. soitetaan Ketarsalmessa näillä näkymin kesän viimeiset jazzit, joten lähimaisemissa liikkuvien kannattaa osuttaa itsensä paikalle.

Omanlaisensa tapahtumaviikko rakentui tietysti myös rakkaiden lapsenlastemme lomaviikosta luonamme. Ohjelmaa riitti aamusta iltaan Jimin ja Jasminin kanssa touhutessa niin isoisovanhempien mökeillä kuin omassa pihapiirissä. Onneksi juuri tuolla viikolla olivat kenties kesän parhaat kelit, joten rantaleikitkin saatiin mukaan kesäohjelmaan. Hauskaa oli, vaikka välillä tuntui vaarilta loppuvan virta ennen kuin vekaroilta.

Jimi ja vaari Kustavissa

Marinadi maksaa maltaita!

Onhan tämä tiedetty, mutta Iltalehden ansiosta varmaan entistä suurempi joukko suomalaisia ymmärtää miten suomalainen elintarviketeollisuus kuluttajia huijaa. Kun kilon lihapaketissa on yli kolmasosa marinadia (ja kaiken lisäksi huonoa sellaista), niin kyllä pitäisi hälytyskellojen alkaa soida jo viranomaistenkin päässä.

Miksi valmiiksi marinoitua lihaa saadaan myydä ja mainostaa kilohinnalla, jota kuluttaja pitää nimenomaan lihan kilohintana? Eikö tuollainen huijaus täytä jo rikollisen toiminnan tunnusmerkit? HK:n tuotekehitysjohtajan lausunto IL:n jutussa on naurettava, kun hän korostaa paketissa mainittavan pakkauksen lihapitoisuuden olevan 65 % – moniko noita pienellä präntättyjä pakkaustekstejä edes lukee? Suorastaan säälittävää on, että tuotekehitysjohtaja väittää marinadin antavan makua ja mureuttavan lihaa eli parantavan tuotteen laatua, kun tosiasiassa koko sotkun ainoa tarkoitus on tuoda elintarviketeollisuudelle täysin ansaitsematonta extrakatetta. Kuluttajalle marinadista on pelkkää harmia, kun lihapalat joutuu pahimmillaan pesemään juoksevan veden alla päästäkseen siitä mönjästä eroon.

Ja sitten joku vielä kehtaa puhua hyvästä ja puhtaasta suomalaisesta ruoasta. Pyh ja pah!

Metsän keltaista kultaa

Jotain iloa taitaa sentään näistä päivittäisistä sateistakin olla, sillä kesän ensimmäiset kantarellit löytyivät tänään. Vaimohan ne tietysti kävi poimimassa, samaan aikaan kun allekirjoittanut mietti pitäisikö avata pullo punaviiniä ja ryhtyä katsomaan jotain DVD-leffaa sadepäivän ratoksi. Odottakoon tuo viinilasillinen kuitenkin siihen hetkeen, kun kantarellikastike koristaa lautasta grillatun lohen kera.

P7090003

Suvisembalot sateessa

Viime viikonloppuna vietettiin pihapiirissämme jo kuudetta kertaa Uskoisten Suvisembaloita ja ensimmäistä kertaa saimme vieraaksemme myös sateen. Alkuillan satunnaiset kuurot eivät vielä juhlameininkiä haitanneet, vaan musiikki maistui hyvässä seurassa myös sateenvarjojen alla.

Loppuillasta vettä alkoi kuitenkin tulla taivaalta jo siihen tahtiin, että Vaakku ja Vileeni vetäisivät viimeisen setin sisätiloissa. Kiitos kundeille hyvästä keikasta kuten myös Ikosen Jonille, joka jaksaa joka kesä ilahduttaa meitä vierailullaan ja tarjoilla kunnon setin huippuluokan suomi-räppiä. Pakko on tässäkin yhteydessä kehoittaa, että menkää hyvät ihmiset levykauppaan ja ostakaa miehen ”Mieron tiellä” -albumi. Joni alias OG Ikonen hakkaa mennen tullen kaiken maailman Cheekit ja Asteet, joita media hehkuttaa. Tässä vähän livenäyttöä viikonlopulta.

Kiitos myös kaikille teille mukaville ihmisille, jotka tulitte paikalle ja viihdyitte kanssamme sateisesta säästä huolimatta. Erinomaista kesän jatkoa itse kullekin. Oma aikomuksemme on heittäytyä muutamaksi viikoksi lomalle, johon sisältyy niin talon maalausta kuin muuta pientä ajanvietettä. Saattaa olla, ettei tätä blogiakaan tule päivitettyä tuona aikana, ellei jotain kertakaikkisen erikoista tapahdu – kuten se kuuluisa kymppikiloinen hauki iske koukkuun kiinni.

SembalovieraitaVaakku ja VileeniOG Ikonen