Kalaa, kiitos – ei merimetsoja!

Suomalaiset ovat kalansyöjäkansaa. Erilaisia eväkkäitä popsimme viidenneksi eniten Euroopassa, edellämme vain Portugali, Espanja, Liettua ja Ranska. Vuosittain kalaa katoaa kiduksiimme noin 15 kiloa per henkilö. Huolestuttavaa kuitenkin on, että kaksi kolmasosaa käyttämästämme kalasta on tuontikalaa. Kotimaisen kalan paikan kaupan tiskillä ovat vallanneet kaiken maailman pangasukset ja tilapiat.

Tutkimusten mukaan kysyntää kotimaiselle kalalle kuitenkin olisi, erityisesti luonnonkalalle. Samaan aikaan ammattikalastuksen määrä on kuitenkin roimasti vähentynyt. Syiksi siihen on nostettu muiden muassa Itämeren rehevöityminen ja kalakantojen väheneminen. Itämeren tila on kääntynyt parempaan päin, mutta nopeaa vaikutusta kalastuselinkeinon kannattavuuteen ja kotimaisen kalan tarjonnan lisäykseen sillä ei ole.

Nopeimmin kotimaan kalansaaliita voidaan kasvattaa leikkaamalla erityisesti räjähdysmäisesti kasvaneita merimetsokantoja. Kuhan kaltaisten arvokalakantojen vähenemisen lisäksi merimetsot aiheuttavat  pyydys- ja kalavaurioita. Merimetsot vievät siis paitsi leivän kalastajan pöydästä myös kalan kuluttajan kattilasta.

Ensisijaisena vaihtoehtona merimetsokannan rajoittamiseksi siitä pitäisi tehdä riistalintu, jonka metsästyskausi ajoittuisi samaksi kuin muilla vesilinnuilla. Rajoitetulla metsästyksellä esimerkiksi pyydyksiltä kantaa on mahdoton rajoittaa ja erilaiset pelottelumenetelmät vain siirtävät ongelman paikasta toiseen. Tehokas menetelmä olisi myös merimetson munien ja pesien tuhoamisen sallimininen, vaikka vain määrävuosittain.

Niin kauan kuin esimerkiksi ympäristöministeriössä kannetaan suurempaa huolta Suomen luontoon kuulumattoman lajin suojelusta kuin suomalaisen kalastajan tulevaisuudesta, on turha toivoa kotimaisen kalan kulutuksen kasvua. Kun ei ole kalastettavaa ei ole myöskään tarjottavaa.

Myös ympäristöjärjestöjen olisi syytä muistaa, että kotimainen luonnonkala on ekologisesti kestävämpi vaihtoehto kuin maapallon toiselta puolelta rahdattu tuontikala. Kokonaisuutena vaaka painuu ympäristöasioissakin vahvasti kotimaisen kalan puolelle, jopa merimetsokannan kustannuksella.

PS. Suomalainen hauki on silakan tavoin turhan aliarvostettu kala. Hauesta syntyy kuitenkin aivan gourmet-tasoista ruokaa, kuten Perjantaikokin resepti osoittaa. Katso resepti tästä ja valmista vaikka jo vapuksi!

Eero Heinäluoma suomalaisten asialla

On tämä Suomi oikea sarvikuonojen maa. Kun Jutta Urpilainen toivoo maassa elettävän maan tavoin ja Eero Heinäluoma kantaa huolta suomalaisten työpaikoista, niin eikös kaiken maailman wannabe-suvaitsevaiset ota ja riennä korostamaan omaa erinomaisuuttaan ja tuomitsemaan järjen käytön rasismiksi.

Pääministerin morsiamen sulhasen mielestä Heinäluoman puheet olivat suorastaan vastenmielisiä. Huvittava lausunto mieheltä, jonka mielestä satojen tuhansien lahjukset liikemiehiltä ovat asia, jota on turha noteerata edes oman puolueen sisäisissä keskusteluissa. No, onneksi tuosta mitään muistamattomasta dementikosta päästään eroon jo ensi kesänä.

Omassa sarjassaan yhtä naurettava on ulkoministeri Stubbin lausuma siitä, että rasismia lisäävät sellaiset puheenvuorot, joissa annetaan ymmärtää ulkomaalaisten työntekijöiden olevan jollain tavalla huonompia kuin suomalaiset.

Stubb ei muun hallituksen tavoin taida olla millään tavalla kiinni oikeassa elämässä, kun hän ei tiedä niistä ongelmista, joita ulkomainen työvoima ja ”yrittäjyys” Suomessa aiheuttavat. Kenties Stubbinkin kannattaisi Hillaryn liehittelyn sijasta lukea vaikkapa Kauppalehteä, josta seuraava lainaus:

“Merkittävä osa rakentamiseen liittyvää urakointia uhkaa mennä talousrikollisten temmellyskentäksi valtiovallan toimettomuuden takia, sanoo Maalarimestariliitto.

Liiton mukaan alan hintataso on muodostunut sellaiseksi, että urakoitsija joka noudattaa Suomessa voimassa olevaa lainsäädäntöä ei pärjää urakoiden ketjutuksessa. Myös pienempiä korjausrakentamisurakoita menee jo suoraan sellaisille toimijoille, jotka eivät noudata pelisääntöjä.

Liiton mukaan valtiovallan tulee huolehtia siitä, että kaikessa urakoinnissa noudatetaan ainakin suomalaista vähimmäispalkkatasoa, huolehditaan ennakkopidätysten tilittämisestä ja veroluonteisista maksuista sekä noudatetaan työturvallisuusmääräyksiä. Toinen vaihtoehto on muuttaa lainsäädäntöä niin, että kukaan ei ole velvollinen maksamaan työehtosopimusten mukaista palkkaa, vapauttaa kaikki verojen ja veroluontoisten maksujen maksamisesta sekä mitätöidä työturvallisuusmääräykset.

Nykyinen meno on kestämätön. Urakointia tehdään kaksilla pelisäännöillä – omilla ja Suomen lainsäädännön mukaisilla. Ei tarvita kovinkaan taitavaa veikkaajaa, kun osaa veikata oikein kuka tässä touhussa vetää pisimmän korren. Voittaja ei ole ainakaan länsimainen hyvinvointiyhteiskunta, puhumattakaan yksittäisistä urakoitsijoista tai näiden työntekijöistä, järjestö toteaa.

Liitto esittää puheidensa tueksi esimerkin tarjouksesta:

ESIMERKKI lähetetystä vuokratyötarjouksesta:

””on vuona xxxx perustettu yritys. Tehtäviin kuulu työvoima vuokra yhtiöille, isännöitsijöille ja kuluttajille. Meidän registerissa on ammattitaitosia, kokeneita ammattilaisia.

Meidän kautamme löydätte varmasti ammatiin työtehtaviin sopivaan korkeatasoiseen ammatilaisen. Korkean työlaadun pääsemme hyvin tuloksiin.

Etsimme puolestamme (meidän työetsinta registeri) sopivat ehdokkaat. te maksatte ainoastaan tuntihinnan tehtystä työsta. EI VEROJA!

Yhteistyö meidän kanssa olisi helppo ja riskinvapaa. Meidän yhtiö huolehdi kaikkki viralliset toimepisteet.

Mikäli vuokratyöntekijä en anna toivenmukaista työntulosta , niin voite sanoa irti ja siihen en liitty minkalaisiä korvauksia.

Tuntihinta sisälta kaikki työtekijöiden palkat ja sivikulut (vero, vakutuus,päivänrahat ja matkakulut)

Tuntihintamme on kiintea ei ylityö tai pyhäkorvauksia.

Jos olette ALV velvollinen Suomessa niin ALV on O % teille.

Maalari tuntihinta on 18,50 eur/tunti, jos asunto tulisi teidän puolelta, sitten olisi tuntihinta teille 15,95 eur/h.””

Ihan noin niinkuin maallikkona olen sitä mieltä, että Suomen hallituksen ensisijainen tehtävä on turvata suomalaisten työpaikat. Kun omia kansalaisia on työttömänä (todellisuudessa) liki puoli miljoonaa, on turha puhua sen paremmin työvoimapulasta kuin maahanmuuton tarpeellisuudesta. Nykyhallituksen linjaan toki sopii ulkomaisen työvoiman lisääntyvä maahantulo, jolla halutaan saada suomalainen palkkataso alas ja vähentää ay-liikken vaikutusvaltaa. Vaikea on kuitenkaan uskoa, että varsinkaan ensinmainittu saa kannatusta kansan keskuudessa. Virolainen palkkataso ja suomalainen hintataso kun ovat kokolailla mahdottomia sovittaa yhteen.

Parsaa parhaimmillaan

Kirjataanpa vaihteeksi yksi ruokapostaus ennen kuin palataan vakavampien aiheiden pariin. Viime viikonlopulla vietimme parsakauden avajaisia, vaikka tarjonta Turun torilla oli vielä kovin vähäistä. Mukaan tarttui kuitenkin kaksi nippua perulaista vihreää parsaa, jotka nautimme saaristolaismarkkinoilta ostetun loimulohen kanssa.

Turun Sanomien lauantaisessa TS-Extran ruokaosiossa sattui olemaan juuri sopivasti mielenkiintoinen parsaresepti, jota oli pakko kokeilla kaikkien ainesten löydyttyä ruokakaapeistamme. Laitan reseptin tähän kaikkien tekijänoikeuslakienkin uhalla, sillä sen mukaan valmistetut parsat olivat varmaan parhaat koskaan maistamamme. Eli näin:

Parsaa ja parmesaania

2-3 nippua tuoretta vihreää parsaa

voita

suolaa, pippuria

50 g voita

1 salottisipuli

3 rkl kapriksia

100 g parmesaania

Hienonna salottisipuli. Leikkaa parsoista puumainen kanta pois ja kuori parsan varret tarvittaessa. Laita parsat isolle paistinpannulle, lisää tilkka vettä, hieman suolaa ja pippuria sekä reilu nokare voita. Laita kansi päälle. Parsat kypsyvät vesihöyryssä ja kun vesi loppuu, ne paistuvat.

Kun parsat ovat kypsän pehmeitä, lisää pannulle salottisipuli, kaprikset ja voi. Voisulasta tulee parsoille maukas kastike. Veistä lopuksi pannulle suuria parmesaanilastuja ja tarjoa heti.

Aivan loistava ohje, johon erityisen lisänsä antaa kapris ja tietysti aito voi, minkä takia tätä kasvisannosta ei kovin kevyeksi voi kehua. Sellaisenaanhan yhdessä parsanversossa on vain muutama hassu kalori, joten sitä ei tarvitse painonvartijankaan vältellä.

PS. Kuka haluaa syödä peflettejä tai lärvilautoja? Näin vastenmielisillä nimillä näyttää ainakin turkulainen Citymarket tyrkyttävän grillattavia lihankimpaleita, jotka tv-mainoksen kuvissa kaiken lisäksi likoavat vastenmielisen näköisissä marinadeissa. Eipä herätä ainakaan meikäläisen ruokahalua!

Gil Scott-Heron Pori Jazzeilla kesällä!

Pori Jazzin esiintyjälista on nyt sitten julkistettu. Jo aiemmin tiedossa olleen Jeff Beckin lisäksi kesän kovinta antia Porissa tarjoilee Gil Scott-Heron. Rapin kummisedäksi ja mustaksi Bob Dylaniksikin kutsuttu runoilija-lauluntekijä suolsi sanoja sävelten sekaan jo silloin, kun tämän päivän rap-artisteista useimmat olivat vasta pilkkeitä isiensä silmäkulmissa.

Itsekin tutustuin miehen tuotantoon tosissaan vasta 1980-luvun lopulla, kun huomasin muiden muassa Ice-T:n kehuvan Gil Scott-Heronia yhdeksi esikuvistaan. Pelkästään räppäriksi leimaaminen ei kuitenkaan tee täyttä oikeutta Gil Scott-Heronille, sillä hänen musiikkinsa on aina ollut rajoja rikkovaa ja uutta luovaa. Miehen monipuolisessa sävelmaailmassa soivat sulassa sovussa muiden muassa acid jazz, perinteinen blues ja yhteiskunnallisesti kantaaottava, lähestulkoon militanttisesti sävyttynyt soul.

Gil Scott-Heron esiintyy Pori Jazzin LP45!-jättiteltassa perjantaina 23.7. Illan ohjelma jopa 5000 juhlijaa vetävässä teltassa alkaa klo 21 ja jatkuu aina aamutunneille asti. Lisätietoa Pori Jazzin omilta sivuilta. Esimakua miehen uudelta levyltä:

PS. Jeff Beckin kokoonpanossa petyin siihen, ettei huikea naisbasisti Tal Wilkenfeld ole mukana. Hyvin näyttää kuitenkin uusikin basisti Rhonda Smith hoitavan hommansa – eikä ulkonäössäkään mitään moitittavaa ole. Ja muuten: rummuissa Narada Michael Walden!