Valokuituhankkeet turhaa puuhastelua?

Maaseudulle rakennetaan ja suunnitellaan parhaillaan kovalla tohinalla valokuituverkkoa nopeiden tietoyhteyksien ulottamiseksi myös haja-asutusalueille. Lähtökohtana on valtioneuvoston jo vuonna 2008 asettama tavoite, jonka mukaan kaikkien vakinaisten asuntojen ja yritysten sekä julkishallinnon toimipaikkojen tulee olla vuonna 2015 enintään kahden kilometrin etäisyydellä 100 megabitin yhteyden mahdollistavasta valokuitu- tai kaapeliverkosta.

Tuumasta toimeen on ryhdytty myös Vakka-Suomessa Laajakaista kaikille -hankkeen muodossa. Kustavissa hanke on edennyt niin pitkälle, että valokuituverkon pitäisi kattaa koko kunta olla viimeistään ensi vuonna. Taivassalo ja muut seudun kunnat seuraavat tiiviissä tuntumassa omien hankkeidensa kanssa.

Nyt herää kuitenkin kysymys koko hankkeen järkevyydestä. Vuonna 2008 tehdyn periaatepäätöksen jälkeen tekniikka on mennyt niin nopeasti eteenpäin, että mobiiliyhteyksilläkin päästään jo monenkymmenen megabitin yhteysnopeuksiin. Operaattorit lupaavat uusien 4G-verkkojensa saavuttavan jopa tuon maagisen 100 megabitin yhteyden. Maailmalla on saavutettu jopa 300 megabitin nopeuksia, joten potentiaalia mobiiliverkossa riittää.

Ollaanko valokuituverkkojen rakentamisessa siis heittämässä rahaa kankkulan kaivoon ja maksattamassa kansalaisilla jo valmiiksi vanhentunutta tekniikaa? Hankeohjelmien laajuus on kaikkiaan runsaat 450 miljoonaa euroa, mistä noin kaksi kolmasosaa on julkista rahoitusta eli poissa muista yhteiskunnan toiminnoista. Kuluttajalle valokuituyhteys ei kuitenkaan ole millään muotoa edullinen, sillä esimerkiksi Kustavin kunta mainostaa pelkästään verkkonsa liittymämaksuksi 1570 euroa. Ja toteaa sen olevan edullisimmasta päästä. Kuukausihinnasta ei ole vielä tietoa, mutta paikallisen puhelinyhtiön kiinteän 4-megaisen yhteyden hinta on tällä hetkellä 35,90/kk.

Samaan aikaan esimerkiksi Saunalahti tarjoaa 4G-liittymää (jopa 50 Mbit/s) hintaan 19,80/kk ilman avausmaksua ja vielä mokkulan samaan hintaan. Tällä hetkellä 4G-verkot eivät vielä kata koko maata, mutta rakentamisvauhti kiihtyy edelleen erityisesti uusien taajuksien tullessa käyttöön.

Kannattaa lukea Turun Sanomien artikkeli aiheesta ja pohtia, onko valokuituhanke turhaa puuhastelua, jossa täytyisi vetää jarrut päälle ja suunnata tuki pikemminkin mobiiliverkkojen kehittämiseen.

Jotain järkeä autoiluunkin

Tuossa viime kuun lopulla ilmestynyttä Tuulilasia selaillessa aloin ihmetellä, mitä autotehtaiden suunnittelijoiden päissä oikein liikkuu. Esimerkiksi BMW kehittelee Megacity Vehicleksi nimittämäänsä pienen pientä sähköautoa. Nimensä mukaisesti kaupunkiajoon suunnitellun auton voimalähteeksi on tarjolla 170-hevosvoimainen sähkömoottori, jonka voimin auto kiihtyy 0-60 km/h neljässä sekunnissa.

Herää kysymys, minkälaisessa cityajossa tuollaisia tehoja tarvitaan ja mistä löytyy sellainen liikennevirta, jossa tuollaista kiihtyvyyttä ylipäätään voi hyödyntää. Taitavat peräänajot lisääntyä liikennevaloista lähdettäessä melkoisesti, jos i3-malliksi nimetyn bemarin voimavaroja yrittää kaupunkiajossa hyödyntää.

Ylipäätään ihmetyttää hevosvoimilla kilpailu aikana, jolloin suurimmassa osassa Eurooppaa ja Yhdysvaltoja körötellään pääosin maksimissaan 80 km/h. Moottoriteilläkin Saksaa lukuunottamatta rajoitukset liikkuvat 120 km/h tuntumassa.

Samaisen Tuulilasin kannessa hehkutetaan erästäkin automallia otsikolla ”4,4 litraa sadalla ja sutii” aivan kuin tuosta saavutuksesta kannattaisi kovasti melua pitää. Itse kysyisin, kuinka vähällä polttoaineen kulutuksella tuonkin auton voisi saada kulkemaan, mikäli jättäisi tuon sutimisen vähemmälle eli pudottaisi hevosvoimat vaikka puoleen tämän hetkisestä.

Asiantilan parantamiseksi EU voisi ohjata autotehtaita moottoritehojen ja huippunopeuksen suhteen samalla tiukkuudella kuin energiatehokkuudessa. Totuushan on, että tuon ”4,4 litraa sadalla ja sutii” -autonkin polttoaineen kulutus kasvaa jyrkästi nopeuden kasvaessa – ja kun niistä tehoista on kerran maksettu niin tokihan niitä käytetään. Maanteillä sen näkee joka päivä törkeinä ylinopeuksina ja uhkarohkeina ohituksina.

Myös liikenneturvallisuuden parantamiseksi autojen tehoja tulisi rajoittaa niin, että esimerkiksi yli 150 km/h saavuttavien autojen myynti normaaliin liikennekäyttöön kiellettäisiin kokonaan. Nykytekniikalla olisi myös aivan mahdollista toteuttaa älykäs järjestelmä jossa auton omat järjestelmät ja liikenteenohjaus toimisivat  esimerkiksi niin, että nopeusrajoitusmerkin lähettämä signaali kytkisi autossa olevan nopeusrajoittimen toimintaan estämään ylinopeuden merkin vaikutusalueella.

Hyviä näkymiä autoilun ympäristöystävällisyyden ja turvallisuuden kehittämiseen tarjoaa myös Euroopan Unionin rahoittama Sartre-hanke. Toivottavasti hanke etenee nopeasti ja tekniikka tulee laajalti käyttöön kenties jo ensi vuosikymmenellä.

Kevätaurinko herätti bloggaajan!

Kevät keikkuen tulevi, kuten vanha kansa sanoo. Auringonvalon määrä kuitenkin on lisääntynyt jo siinä määrin, että bloggaamiseenkin on pitkästä aikaa helppo innostua. Aivan ensi töikseni päivitin ”hiukan” työnäytteitäni, kun huomasin tuoreimpien olleen vuodelta 2010. Töitä on silti tehty enemmän ja vähemmän kiireen keskellä koko ajan ja yrittäjän onneksi tekemistä näyttää edelleen riittävän.

Vaikka minun on edelleen tarkoitus virkistää tätä blogia, niin ajattelemisen aihetta antoi Helene Auramon kirjoitus tämänpäiväisessä MarMaissa. Helenen mukaan Facebookin brändisivuista tulee pikapuoliin entistä kotisivumaisempia, eikä hän näe omassa yrityksessään mahdottomana heidän kotisivujensa siirtoa kokonaan Facebookiin.

Sanakariin tämä uudistus ei kenties kovin suuresti vaikuta, mutta osakkuusyrityksemme FeelGreenin kohdalla se tuntuu ainakin äkkiseltään hyvinkin toimivalta ratkaisulta. Erityisen kiinnostavia mahdollisuuksia voisi tarjota verkkokauppamme integrointi Facebookiin. Pitänee tiedustella erilaisista ratkaisuista alan asiantuntijoilta :)