Pikkuisen politiikkaa ja Finnair-kritiikkiä

Tulimme perheen (minä, vaimo, poika, miniä ja kolme lastenlastamme ) Alcudiasta, Mallorcalta. Lomasta ehkä lisää myöhemmin, mutta pari pikakommenttia Suomen tilanteeseen viikon (tietoisen) uutispimennon jälkeen.

Päällimmäinen lienee Mikael Jungnerin valinta SDP:n puoluesihteeriksi. Erinomainen valinta, sillä Jungner on nykyaikaisesti ajatteleva ”nuorimies” tällaisen vanhan liiton hipin mielestä. Uskon, että Jungnerilla on kaikki edellytykset saavuttaa myös demarien ay-siiven suosio, sillä lopultakin tärkeintä demariudessa täytyy olla ajatusmaailma eikä lähtökohta. Jungnerilla ajatusmaailma on kohdallaan. Se lienee yksi sosialidemokratian perusarvoja. Ari Korhonen on äärimmäisen hyvä jätkä, mutta kenties tässä tilanteessa demarit tarvitsevat enemmän julkisuudessa viihtyvää puolusihteeriä. Kaikkea hyvää Arille kuitenkin Turun johdossa.

Toinen ajankohtainen poliittinen asia lienee kepun kriisin syveneminen. Rahoitusskandaalin jatkoksi on noussut uusi sotku jäsenkortistoista. Kepun Korhosen johdollahan jäsenkortistoihin on merkitty iso joukko ihmisiä, joilla ei ole mitään tekemistä eikä edes halua tekemisiin kepun kanssa. Kepun organisaation tunteville lienee selvää, että ”pimeitä” jäseniä löytyy perunakellari-Korhosen tukialueilta. Mitenkähän tämäkin homma tullaan julkisuudessa kepuloimaan?

Kepulien kriisiä paikkaamaan ehdittiin näköjään palkata myös julkkistoimittaja Rita Tainola. Mitä lentokoneessa ehdin lukaista, niin pääministerin morsiamien sulhasen ja itse morsiamien (sen kihlatun, muista ei ole tietoa) välit ovat viime viikon aikana vain parantuneet. Viis siitä, että ukko meinasi livistää yksinään hurvittelemaan Köpiksen yöhön. Puhumattakaan siitä, että samaan aikaan kaupungissa olisi vieraillut myös tietty taitelilija…

Ja ihan viime tingan päivitys. Hetki sitten MTV3:n kympin uutissa kerrottiin maatalousministeri Sirkka-Liisa Anttilan vaatineen oman ministeriönsä ja ympäristöministeriön yhdistämistä. Ajatushan on aivan vailla järkeä, mutta ministeriäiden yhdistämiseen olisi toki syytä. MMT pitäisi ehdottomasti yhdistää työ- ja elinkeinoministeriöön, sillä maatalous lienee kaikkialla jo myönnetty elinkeinoksi ja työllistäjäksi. Anttilan lähtökohtana lienee se, että ympäristöministeriöstä tehtäisiin alisteinen maatalousministeröille, jolloin esimerkiksi sikatilojen tutkinnassa ja hutkinnassa päästäisiin vähemmällä.

Mitään oikeasti merkittävää Suomessa ei kuitenkaan viime viikon aikana näytä tapahtuneen. Euroviisut flopattiin tuttuun tapaan. Ja Taivassalossa omenapuut kukkivat – eli hienoa oli tulla takaisin kotiin!

PS. Finnairin palvelu ihmetyttää (taas). Olimme omatoimimatkalla, eli ostimme lennot ja majoitukset erikseen netin kautta. Palma de Mallorcan lentokentällä ensinnäkin lento oli noin 1,5 tuntia  myöhässä. Missään vaiheessa missään ei kerrottu, kuinka kauan odotus kestää vaikka kone oli täynnä lapsiperheitä.  Lisäksi paluulento olikin Air Finlandin koneella, joka lienee peräisin jostain 1980-luvulta. Likainen, kulunut ja ahdas kone oli aivan toista tasoa kuin Finnarin oma kone menolennolla, vaikka molemmat olivatkin samaa konetyyppiä. Ja kuten ilmeisesti nykyään aina: matkatavaroita sai lennon jälkeen odottaa likimain tunnin! Kolmen ja puolin tunnin lennon jälkeen se on sanalla sanoen törkeeä! Kertoo myös mainiosti, mihin palvelujen ulkoistaminen säästöjen takia vaikuttaa. Samalla se toki vaikuttaa myös ainakin meidän tuleviin lentoyhtiövalintoihimme.

Kesäkuunneltavaa

Kirjoitetaanpa vaihteeksi musiikista, kun kesän kynnyksellä näyttää hyviä levyjä pukkaavan vähän sieltä sun täältä.

Hulvattoman hauskaa menoa tarjoilevat Mariska ja Pahat Sudet. Aiemmin räppärinä kunnostautunut Mariska on heittänyt iskelmävaihteen päälle ja tekaissut Pahat Sudet -bändinsä kanssa kaikin puolin yllättävän levyn. Mariskan riimittelytaidot tulevat esiin biisien mainioissa sanoituksissa, mikä on tietenkin pelkästään plussaa levylle kuin levylle. Tällä kertaa sanoitusten yläpuolelle nousee kuitenkin levyn huikea svengi, joka tuo aika ajoin mieleen Brian Setzerin viime vuosien orkesteroinnit. Vaikka levy vaikuttaakin välillä vähän marttiservomaisella virneellä tehdyltä, niin  vaikea tällaista musiikkia on vastustaa. Kymmenen pistettä muutosrohkeudesta ja kaipa ne samat voi antaa itse levystäkin. Sonylle sapiskaa siitä, että on estänyt musiikkinäytteiden jakamisen verkossa mm. YouTuben kautta.

Jätkäjätkät puolestaan on pudottanut bändin nimestä Asan pois, mutta kotimaan ykkösräppäri häärii silti vahvasti mukana Jätkäjätkien vasta julkaistulla Ykstoist Ykstoist -uutuuslevyllä. Tarjolla on kesäisen rentoa reggaemeininkiä, jonka tahdissa jäykempikin kesäsuomalainen alkaa helposti nytkyä kuin jamaikalainen katukauppias. Asan vaikutus levyllä kuuluu räpätyksen lisäksi erilaisissa maailmanmusiikista ammentavissa elementeissä. Vasta tulleen tiedon mukaan Jätkäjätkät heittää keikan myös Pori Jazzissa, Kirjurinluodon Arenalla lauantaina 24.7.

Yksi vuoden tähän asti parhaita – ellei peräti paras – levyjä lienee Raheem DeVaughnin maaliskuussa julkaistu The Love & War MasterPeace. Kriitikoiden kiittämän albumin biisit ja soundit tuovat monin paikoin mieleen Marvien Gayen ja Curtis Mayfieldin kaltaisten soulin suurmiesten tuotannot kuulostamatta silti vanhojen mestarien kopioinnilta. Oman lisänsä levylle tuovat lukuisat vierailijat, kuten Ludacris, Jill Scott, Anthony Hamilton ja Damian Marley. Yhtään enempää hehkuttamatta totean, että parempaa neo soulia en muista aiemmin kuulleeni.

Suomi tanssii sirtakin, Kivinen Sasin tahdissa

Kyllä Suomella rahaa näyttää riittävän. Kreikkaa ja ennen kaikkea sen holtitonta taloudenpitoa rahoittaneita finanssilaitoksia aiotaan tukea kasvattamalla oman maamme valtionvelkaa 1,6 miljardilla eurolla.

Suomen kiivaasta velkaantumisvauhdista huolimatta tuon lainan otto ei näytä päättäjiämme sen kummemmin huolestuttavan, vaikka mitään takeita Kreikan lainanmaksukyvystä tulevaisuudessakaan ei ole. Jotta asia asettuisi oikeaan mittakaavaan kannattaa muistaa, että Kreikalle luvatun tukipaketin koko on likimain kaksi kertaa Suomen koko valtionvelan suuruinen. Jos Kreikka ei ole selvinnyt aiemmistakaan veloistaan, niin miten se tästä selviää?

Massiivinen tuki Kreikalle on samalla signaali muille talousongelmien kanssa painiville EU-maille. Järjettömässä laajentumishuumassaan unioni on unohtanut kokonaan vanhojen jäsenmaiden taloudenpidon tarkkailun ja siinä sivussa haalinut yhteistä taloutta rasittamaan lähes kehitysmaa-asteella olevia valtioita. Näille valtioille Kreikan tuesta on tulossa selkeä ennakkotapaus, johon moni muu maa vielä vetoaa kenties jo lähiaikoina.

Koko talouskriisin hallinta on ollut omiaan viemään uskoa Euroopan Unionin tulevaisuuteen jopa kaltaiseltani liittovaltiokehityksen kannattajalta. Miten ihmeessä aivan erilaisista taloudellisista lähtökohdista ponnistavista valtioista voi koskaan muodostua oikeasti yhtenäistä, tasa-arvoista talousaluetta?

Monta kertaa ei Saksan kaltaisten jäsenmaiden tarvitse joutua maksamaan kymmenien miljardien tukia muille jäsenvaltioille, kun maksumiehiä alkaa houkutella koko Unionin purkaminen. Ja montako kertaa jäsenmaiden kansalaiset voidaan sumuttaa uskomaan, että he tukevat eurooppalaisia veljiään, kun todellisuudessa pelastetaan kansainvälisten sijoittajien pääomat ja voitot. Tappiot sen sijaan sosialisoidaan veronmaksajien maksettaviksi.

Ja muuten: Jos Kreikkaa varten voidaan ottaa 1,6 miljardia markkaa, niin miksi lainasummaa ei samantien tuplata? Mitäpä se valtion kokonaisvelassa painaisi? Toisella vastaavan kokoisella summalla voitaisiin taata työpaikat vähintään vuodeksi joka ainoalle nuorelle suomalaistyöttömälle. Kaiken lisäksi iso osa rahasta tulisi suoraan takaisin pienempinä työttömyyskuluina ja kasvavina verotuloina. Politiikka on valintoja ja nykyhallituksen valintalinjasta kertoo sekin, että vielä jokin aika sitten ei ollut ottaa mistään edes kahta miljoonaa euroa reumasairaalan pelastamiseen konkurssilta. Nyt sitten löytyykin liki tuhatkertainen määrä rahaa aivan tuosta vaan.

Valinnoista puheen ollen on uskomatonta lukea viimeisimpiä uutisia YLE:n toimitusjohtajan palkkaukseen liittyen. Jostain syystä Lauri Kivisen astuessa YLEn ruoriin pääjohtajan palkka nousi kertaheitolla 16500 eurosta 25000 euroon. Päälle on tietysti luvassa myös bonuksia sun muita etuuksia muutaman kuukauden palkan verran. Asian tultua julkiseksi hätiin riensi kukas muu kuin Kimmo Sasi. Härskeillä ja jopa loukkaavilla lausuinnoillaan Sasi asettui puolustamaan Kivisen kovaa palkkaa, joka ylittää Suomen Pankin pääjohtajan palkan.

Huvittavaksi Sasin roolin asiassa tekee hänen helmikuinen väitteensä, jonka mukaan Kivisen valinnan myötä poliittisten virkanimitysten aika YLEssä on ohi. Sasi lienee yksi niistä sepistä, joiden toimesta poliittisesti valitun Kivisen asemaan eivät tulevat poliittiset päätöksentekijät enää voi vaikuttaa. Saatuaan viimein mieleisensä käsikassaran YLEä alas ajamaan nämä sasilaiset nimittäin muuttivat aiemmin viisivuotisen määräaikaisviran toistaiseksi voimassa olevaksi eli käytännössä pysyväksi. Varmaan Kivisen työsopimukseen on rakennettu myös progressiivinen korotusautomaatti sen mukaan, montako työntekijää YLEstä saadaan hänen aikanaan vähennettyä. Väliäkö sillä, jos toimitusjohtajan palkkaukseen menee enemmän euroja kuin vähennyksillä voitetaan. Nostetaan ensin tv-maksuja ja sitten aletaan periä mediamaksua jokaiselta kansalaiselta vauvasta vaariin ja näkevästä sokeaan.

Kyllä kansa maksaa siinä kuin artistikin!

Postiko muka palveluyritys?

Olemme lähdössä viikon mittaiselle reissulla parin viikon kuluttua. Sitä varten on tietysti katkaistava sanomalehtien ja postin jakelu. Sanomalehtien osalta homma hoitui vallan kätevästi – ja mikä mukavinta, myös maksuttomasti.

Posti sen sijaan aiheutti melkoisen yllätyksen. Ensinnäkin Postin sekavilta nettisivuilta jakelun keskeytyksen löytäminen on todella vaikeaa. Kaiken huippu on, että viikon mittaisesta jakelun keskeytyksestä joutuu maksamaan 8-11,80 euroa.

Halvempi hinta koskee netissä tehtyä ”palvelu”tilausta, joka likimain kaksinkertaistuu lomaketta tai muuttopuhelinta käyttämällä. Jakelun keskeytystä koskevalla nettisivulla ei tosin mitenkään selvennetä, mistä kyseisen lomakkeen saa (onko se tulostettavissa netistä valmiiksi vai saatavilla vain postikonttoreista) ja mikä on muuttopuhelimen numero. Ja mitä tekemistä jakelun keskeytyksellä yleensäkään on muuttamisen kanssa?

Jakelun keskeytysmaksun perusteet ihmetyttävät. Voiko mikään muu kuin monopoliyritys periä maksua käyttämättömästä palvelusta?

Arvaan kyllä, että posti perustelee maksua säilytyskuluilla. Tältä perustelulta putoaa pohja pois, kun samaan aikaan posti säilyttää suurimpiakin postipaketteja saapumisviikon lisäksi kaksi viikkoa. Muutaman aikakauslehden ja laskun säilyttäminen ei taatusti aiheuta sen enempää kustannuksia kuin pakettien säilytys.

Vähintä mitä posti voisi tuon hinnan eteen tehdä, olisi edes toimittaa viikon aikana kertynyt posti jakelun keskeytyksen päätyttyä asiakkaan postilaatikkoon. Näin se ei kuitenkaan toimi, vaan postit on noudettava itse postitoimipaikasta.

Postin nykyinen ”palvelu” on tietysti perua tästä Risellan- eikun siis Itellako se oli  -synnyttämisestä. Kansalaisten peruspalveluista viis veisataan, kun halutaan huseerata kansainvälisenä logistiikkakonsernina vailla minkäänlaista kokemusta kilpailuilla markkinoilla toimimisesta. Vaan kyllä se routa vielä porsaan kotiin ajaa – kunhan veromarkkoja on tarpeeksi tuhlattu tai myyty koko Itella oikeasti kansainvälisille toimijoille.