Malja työlle!

Tässä viime viikkojen kiireen tauotessa Vapun juhlintaan (onnea vaan sinne Pekkarisen perheenkin suuntaan) tulee mieleen, että työ on juhlansa ansainnut. Sitähän tässä koettaa itse kukin parhaansa mukaan tehdä, olipa sitten duunari, toimihenkilö tai tällainen tosipienyrittäjä.

Loppujen lopuksi työ on kuitenkin se ainoa todellinen lisäarvon tuottaja. Tämä lienee kaikille jo selvää viimeistään nykyisen, finanssikeinottelijoiden ja spekulanttien aikaansaaman taantuman painaessa päälle.

Nostetaan siis maljat rehelliselle työlle, tekipä sitä levyseppä telakalla, talonpoika pellollaan tai iltasiivooja vapunviettoon hiljentyneessä toimistossa. Punalipun rinnalla liehukoot reilusti myös siniristiliput suomalaisen työn kunniaksi.

Lopuksi tietysti vappuvitsin tynkää, tai oikeammin tositarina. Viikolla erään kaikkien tunteman vaan ei kenenkään lukeman sensaatiolehden sivuilla parikymppinen blondi syytti Mattia tyhjänpuhujaksi ja ties miksi. Tästä eräs tuttu loihe kysymään: Vanhanen vai Nykänen? Eipä siis ihme, että Suomessa lienee tällä hetkellä kaikkien aikojen vähiten arvostettu pääministeri!

PS. Jääkiekon MM-kisojakin näytään taas pelaavan. Mitä ihmeen järkeä on pelata talvilajin mestaruudesta käytännössä kesäaikaan? Varsinkin kun puolet koko kisoista on turhanpäiväistä pelailua kaikenmaailman norskien, juuttien sun muiden kanssa ja välillä. Kahdeksan joukkueen sarja ilman mitään alku- ja välisarjoja jaksaisi vielä kiinnostaa, mutta nykyinen malli on turhaa jauhamista.

Kyldyyrikuulumisia

Viimeistään silloin tajuaa olevansa vanha, kun pikkuvelikin täyttää 50. Tämän  virstanpylvään myötä tuli taas seikkailtua YouTuben ihmemaassa, josta löytyy myös oman ikäpolveni musiikkia laidasta laitaan.

Myöhäisillan todellisiin löytöihin kuuluu erään kaikkien aikojen parhaan singer/songwriterin eli Roy Harperin tuotanto. Upeimpana näytteenä tämän mm. Led Zeppelinin jätkien arvostaman miehen tuotannosta juutuupista löytyy yli 10-minuuttinen tilitys ”I hate the white man”.  Katsokaa ja kummastelkaa, miten tuoretta kolmekymmentä vuotta vanha musiikki on vielä tänä päivänä.

Ja tietysti: kun palataan nuoruusvuosiin, niin proge on toki ohittaton asia. Emerson, Lake and Palmer, King Crimson, Pink Floyd, Genesis, Gentle Giant, Yes ja vastaavat bändit tekivät tuolloin musiikkia, jota yksikään orkesteri heidän jälkeensä ei ole pystynyt ylittämään. Esimerkkinä toimikoon Genesis, joka valitettavasti Peter Gabrielin lähdön jälkeen hyytyi likimain tavalliseksi tusinabändiksi. Gabriel itse on tehnyt kyllä soolona loistavia levyjä sen jälkeenkin.

5160 Musiikista siirryttäköön kirjallisuuteen. Stockan hulluilta päiviltä käsiin osui Norman Mailerin ”Adolfin linna”. Jo pitkään suosikkikirjailijoihini kuuluneen Mailerin viimeiseksi jäänyt teos on uskomaton fantasian ja historian sekainen tarina Adolf Hitlerin lapsuusvuosista. Kirjan kertojahahmona on alemman asteen paholainen, joka on saanut tehtäväkseen seurata ja ohjata nuoren Adolfin kehitystä. Syytä onkin, sillä pääpaholainen itse on ollut läsnä jo Adolfia siitettäessä.

Mailerin tapaan kyseessä on monitahoinen kertomus, josta on vaikea sanoa, onko se tarina Hitleristä vai ihmisluonteesta yleensä. Joka tapauksessa kirja on ehdottomasti lukemisen arvoinen. Hulluilla päivillä pokkari maksoi vain 3,90 ja tuskinpa se paljon enempää maksaa normaalistikaan. Hyvää halvalla, siis!

Valheellista ruokamarkkinointia

Ruoka näyttää olevan taas yksi päivän puheenaiheita. Juuri kun ehdin ihmetellä Eviran roolia suomalaisessa ruokaketjussa, uutisoi Turun Sanomat, kuinka elintarviketeollisuus pettää kuluttajia harhaanjohtavilla mielikuvilla ruoan aitoudesta.

Se, mitä meille markkinoidaan esimerkiksi aitona savusaunapalvina, ei todellisuudessa ole nähnyt sen paremmin saunaa kuin savuakaan. Grilliritilän jättämältä näyttävät raidatkin valmispihveissä (tai makkarasiivuissa, joita mm. Atria pihveiksi nimittää) ovat kemiallisesti aikaansaatuja eikä pihvi ole käynyt lähelläkään grilliä.

Pahinta kuitenkin on, että elintarviketeollisuuden valheellinen markkinointi merkitsee valtavaa lisäaineiden määrää jokapäiväisessä ruoassamme. Oma ikäluokkani on noita aineita ehtinyt elämänsä aikana nauttia varmaan jo satoja kiloja, mutta nyt olisi aika  varmistaa, että edes lapsenlapsemme (kuvassa omani)p4120027 saavat syödäkseen oikeaa, terveellistä ruokaa eivätkä mitään kemiallisesti koostettua moskaa. Eräiden tutkimustenhan mukaan jopa paljon puhutun ADHD:n  yleistyminen on seuraus elintarvikkeiden lisäaineiden käytön jatkuvasta kasvusta. Jotkut ovat myös sanoneet, että meistä 50 vuotta täyttäneistä tulee nauttimamme ruoan takia kuoltuamme todellinen ympäristöongelma – me kun emme arkun mukana maadu lainkaan, kiitos syömiemme säilöntäaineiden.

 MTK:n ruokakulttuuriasiamies Jaakko Nuutilakaan ei hyväksy tällaista harhaanjohtamista. Kiitettävä lausunto elintarviketeollisuuden suurimpiin omistajiin kuuluvan järjestön edusmiehen taholta. Palkanmaksajaansa muistaen Nuutila vaatii kuitenkin tässä yhteydessä selkeämpiä pakkausmerkintöjä, ja erityisesti Suomen lipun käytön selkeyttämistä. Totuushan kuitenkin on se, että lisäaineiden käytössä suomalainen elintarviketeollisuus on aivan yhtä tehokas kuin minkä muun maan teollisuuus tahansa. Tuottajan käsistä suurin osa suomalaista ruokaa lähtee varmaan vielä puhtaana raaka-aineena (ellei raisiolainen rehu ole sitä ehtinyt pilata), mutta kotimainen teollisuus tekee siitä jos ei suorastaan ihmisravinnoksi kelpaamatonta, niin ainakin epäterveellistä.

Niille, jotka eivät TS-Extran juttua kokonaisuudessaan pääse lukemaan on kerrottava, että lisäaineiden vaikutuksia tutkitaan rotilla noin puolitoista vuotta. Kun ihmiset nauttivat samoja aineita koko elämänsä ajan, ei tutkimuksilla ole käytännössä mitään virkaa.

MTK:n suuntaan vetäen Nuutila moittii myös kuluttajia siitä, että he ostavat ensisijaisesti ruokaa enemmän hintaa kuin laatua katsoen. Nuutilalta unohtuu varmaan tietoisesti se, että Suomessa on läntisen Euroopan kallein ruoka. Syitä suomalaisen ruoan korkeaan hintaan voi hakea monista syistä, mutta oma näkemykseni on sekä teollisuuden että kaupan vahva keskittyminen. Tuottajia korkeista hinnoista voi kaikkein vähiten syyttää, sillä jo nyt heidän työstään saamansa palkka on parilla sanalla sanoen rikollisen pieni.

 

Ja kuten edellä sanoin: suomalaisen ruoan laatua on turha kehua, kun puhutaan teollisista elintarvikkeista. Pitäisikö meidän Nuutilan mielestä maksaa esimerkiksi hunajamarinoidusta broilerista eli limaisesta lihahakkeesta vielä nykyistä enemmän? Tai entäpä edellä mainitsemani ”grillipihvit”, joissa vanhanajan makkarakupeista rahastetaan enemmän kuin possunfileen kilohinta? Ei vaineskaan, uskonhan minä, ettei Nuutila ihan tuota tarkoita. Elintarviketeollisuus tosin saattaa puolustaa jopa noiden em. tuotteiden hintoja sillä, että hyvän raaka-aineen pilaamiseen käytettävät lisäaineet ovat kalliita ja sen takia teollisen tuotannon kustannukset ovat Suomessa niin korkeita!

Iso luuta lakaiskoon Evirassa

 

Viimeaikaisten tapahtumien valossa ns. elintarviketurvallisuusvirasto Evira voitaisiin lopettaa. Tai ainakin sen nykyinen johto ja erityisesti pääjohtaja Jaana Husu-Kallio pitäisi erottaa.

On uskomatonta leväperäisyyttä, että Evirassa on ilmeisesti jo vuosikausien ajan tiedetty salmonella-bakteerin pesiytymisestä mm. Rehuraision tehtaalle, mutta asiaan ei silti ole mitenkään puututtu.

Todennäköisesti onkin niin, että Evira on pelkkä MTK:n jatke, jonka tärkein tehtävä on tuottajajärjestöihin sidonnaisen elintarviketeollisuuden toiminnan tukeminen kaikissa tilanteissa. Tätähän se teki julistamalla heti ensimmäisten salmonellatapausten tultua julki, etteivät eläintilojen salmonellatartunnat uhkaa kuluttajia. Tämän voi tietysti uskoa kuka haluaa, kuten senkin Eviran väittämän, että lasinsirut valmisruoissa ovat vain yksittäistapauksia. Asiaa ei edes haluta tutkia, koska isompi kohu tietäisi isompia tappioita Suomen suurimmille elintarviketeollisuuden yrityksille.

Kuluttajien edusta Evira viis veisaa ja yhtä vähän sitä kiinnostaa pienten elintarvikealan yritysten ongelmien ratkaiseminen. Itse asiassa voi pikemminkin sanoa Eviran aiheuttavan ongelmia muille kuin omille lemmikeilleen.

Hyvän esimerkin Eviran välinpitämättömyydestä pk-yrityksiä kohtaan tarjoaa Länsirannikon Kalan tapaus. Käytännössä voi sanoa, että Eviran leväperäisyys oli tuhota koko yrityksen ja kymmenien kalastajien elinkeinon. Eviran ainoa puolustus on, että se on toiminut asiassa Suomen lain edellyttämällä tavalla. Ja kuten jokainen tietää, laki on niin kuin sitä luetaan –viis siitä, mikä on lain henki tai kansalaisten etu.

Eviran toilailuista on muutenkin uutisoitu niin paljon (Mitä Eviralle pitäisi tehdä/Suurtalousuutiset), että kyseisen organisaation osaamista tai halua ylipäätään hoitaa tehtäväkseen annettuja asioita on helppo epäillä. MTK:n puheenjohtajaksi taannoin esitetyn Jaana Husu-Kallion sympatioiden suunta on helposti pääteltävissä. Ristiriita Eviran tehtävien ja organisaation tahdon välillä on ilmiselvä.