Bouillabaissea ja bluesia

Kun edelliset bloggaukset ovat käsitelleet enemmän tai vähemmän yhteiskunnallisia asioita, niin palataanpa vaihteeksi tärkeämpien asioiden pariin: ruoan ja musiikin.

Tänään kokkailimme pitkästä aikaa bouillabaissea. Tiedättehän sen ranskalaisten kalastajien pyttipannuksikin sanotun sopan, joka sisältää sen seitsemän sortin kalaa, äyriäisiä ja vihanneksia. Tällä kertaa rakensimme sopan Stockmann Herkun kalaäyriäissekoituksen pohjalle. Reseptissä yhdistelimme mm. Ruokalan ja Köyhien Ritareiden reseptejä ja omia aiempia sovelluksia aiheesta. Erinomaisen hyvää oli ja onneksi sitä riittää vielä huomiseksikin.

p1270004.jpg 

Kalasoppa tarjoaa sopivan aasinsillan seuraavaan asiaan eli kalan markkinointiin. Viime viikolla lukaisin jostain, että kalaakin saa nykyään kotiovelle kuten jäätelöä. Turun seudullakin on aloittanut toimintansa Kala-Auto, joka tarjoaa meren herkkuja kuhasta merikrottiin ja muikunmädistä hummereihin kotiin toimitettuna. Tuoreista tuotteista ei kuitenkaan ole kysymys, vaan herkut on pakastettu merivesikalvoon. Yritys vakuuttaa pakastustekniikan säilyttävän kalan maun ja mehukkuuden pakastimessa jopa 10 kuukautta. Rakenteen säilymisestä eivät tosin sano mitään.

Hieno yritysidea herkuttelijan kannalta – tai sitten ei. Tuntuu, että samaa tavaraa saa aika hyvin ruokakaupoistakin yrityksen toimitusalueilta. Vielä enemmän arveluttaa ja jopa harmittaa se, että miksi kalaa yhä enemmän rahdataan Suomeen ulkomailta. Kaupan tiskillä joku vietnamilainen pangasus alkaa syrjäyttää tarjoustuotteena jopa norjalaisen lohen. Kotimainen kalahan harvemmin tarjoustiskiin päätyy. Miten muuten sopii EU:n ilmastopoliittisiin tavoitteisiin kalan rahtaaminen toiselta puolelta maapalloa?

Ympäristönäkökohtien lisäksi tuonnin lisääntyminen harmittaa ennen muuta kotimaan kalastajien puolesta. Suomalainen kala on huippuluokan elintarvike, puhuttiinpa sitten silakasta, ahvenesta, kuhasta tai vaikka kampelasta. Panostettakoon kaikilla tahoilla siis enemmän kotimaisen kalan menekin lisäämiseen kuin tuontikalojen kauppaan. Jos kalan käsittelyn taito on suomalaisilta unohtunut, kehitettäköön kalan jatkojalostusta. Jos taas kyse on siitä, että kuluttajien mielikuvissa joku pangasus on lahnaa parempaa, niin pantakoon brändinrakentajat asialle.

Kaikkea hyvää silti Kala-Autolle – jokainen yritys on tässä maassa tarpeen. Ja kaikesta edellämainitusta huolimatta kyllä ne eksoottisemmat kalat ja äyriäiset maistuvat itse kullekin silloin tällöin. Tuskinpa tuo bouillabaissekaan olisi aivan kotimaisista raaka-aineista onnistunut.

Ai niin, se musiikki oli unohtua. Tänään on Bobby ”Blue” Blandin syntymäpäivä. Yksi kaikkien aikojen parhaista blues/soul-laulajista täyttää 78 vuotta. Takavuosina Pori Jazzissakin nähty Bland on juuri nyt sikäli ajankohtainen, että yksi hänen suurimmista hiteistään ”Ain’t no love in the heart of the city” soi kehutussa uutuuselokuvassa ”American Gangster”. Leffassa tosin kuullaan Jay-Z:n versio samasta aiheesta. 

Mainokset

”Talvet syksyiksi muuttuneet on”

USA:n entinen varapresidentti, Nobelillakin palkittu Al Gore on lukenut taas uudet madonluvut maailmalle.

Mitä pitemmälle vuosi etenee, sitä selvemmin näyttää siltä, että Gore ei pelottele turhan takia. Ainakin Suomen tällä nurkalla on vietetty yhtäjaksoista syksyä syyskuuusta alkaen eikä tämänpäiväinen räntäsade tilannetta muuksi muuttanut. Ensi viikolla alkaa jo helmikuu ja sääennusteet lupaavat edelleen lumettomia plussakelejä.

Goren tuoreessa puheenvuorossa on pelottavinta, että sen mukaan esimerkiksi pohjoisnavan jäätiköt voivat sulaa viidessä vuodessa. Tuonkaltaisen aikataulun rinnalla EU:n aikataulu päästöjen vähentämiselle on aivan liian pitkä ja siitä huolimatta lienee täysin utopistinen.

 Ja mitä merkitystä on, vaikka EU leikkaisi omat päästönsä nolliin, kun todelliset ilmastonpilaajat löytyvät aivan muualta. USA on jatkuvasti vastustanut kansainvälisiä ilmastosopimuksia ja Intian sekä Kiinan päästöt kasvavat nopeammin kuin Euroopan maat ehtivät niitä vähentää.

Intialaisia ja kiinalaisia ei voi kuitenkaan yksin syyttää ilmastomuutoksen edistämisestä. Yhtä suuri, ellei suurempi vastuu negatiivisesta kehityksestä on niillä globaaleilla suuryrityksillä, jotka röyhkeästi käyttävät hyväkseen kehitysmaiden löysiä tai olemattomia ympäristölakeja yhä suurempia voittoja tavoitellessaan.

Mitä yksittäinen ihminen sitten voi tehdä ilmastomuutoksen hidastamiseksi – sen pysäyttämiseen tuskin kukaan uskoo? Aina sanotaan, että pienetkin teot ratkaisevat ja pakko siihen kai on uskoa. Ainakin allekirjoittaneesta neljä selvästi erilaista vuodenaikaa on Suomelle sellainen rikkaus, jonka hyväksi kannattaa monesta muusta asiasta luopua.

 PS. Otsikko lainattu Hectorilta. Kiitos. 

Attac toimii kuin EU

Globalisaation vastaiseksi kansalaisliikkeeksi itseään kutsuva Attac kehoittaa kuluttajia boikotoimaan Nokian tuotteita myös Suomessa Bochumin tehtaan lopettamisen takia.

Mittakaavaltaan Nokian toimet Saksassa ovat kuitenkin pientä siihen nähden, mitä esimerkiksi Turussa nähtiin taannoin Leafin toimesta. Vaan eipä tainnut Attac silloin vaatia muuta Eurooppaa boikotoimaan hollantilaisen Leafin tuotteita, kun Turun työpaikat vietiin alhaisemman palkkatason maihin mm. Unkariin.

Nokiaan kohdistuvissa boikottivaatimuksissa taitaakin olla kysymys pelkästään atakkilaisten julkisuushakuisuudesta. Onhan nimittäin selvää, että Nokian kokoiseen yritykseen kohdistuvilla vaatimuksilla saa rutkasti enemmän julkisuutta kuin Leafin kokoiseen. Ja julkisuudestahan Attac elää. Ilman julkisuutta sillä ei olisi sen paremmin tukijoita kuin jäseniä. 

Missä on EU:n tasapuolisuus?

Alkaa sitten mennä viimeinenkin usko Euroopan Unioniin, mikäli viikonvaihteen uutiset pitävät paikkansa. Niiden mukaan Euroopan komission puheenjohtaja Barroso lupailee Saksalle tukea, kun Nokia lopettaa tehtaansa Bochumissa. Barroson mielestä jäsenvaltion ei tarvitse selvitä tällaisesta taakasta yksin.

Kele! Paljonko on EU-tukea luvassa Kemijärven ja Summan irtisanomisten koettelemalle Suomelle? Entä paljonko sitä tuli Pohjois-Karjalan seudulle Perloksen laittaessa stopin tuotannolle? Ilmeisesti on niin, että köyhää Saksaa pitää EU:n auttaa, mutta rikas Suomi saa selvitä yksinään. Ja maksaa siinä sivussa tukea Saksalle. 

Eipä ihme, että suomalaisten EU-vastaisuus kasvaa koko ajan. Lammasmaisen mallioppilas-nöyristelyn sijasta Suomen olisikin aika ottaa kovempi linja EU-politiikassaan.

 

Vielä isommasta asiasta kirjoittaa Turun Sanomissa Paavo Lipponen. Hyvin asiansa hoitanut Suomi saa taas EU:lta iskun vasten kasvoja unionin ilmasto- ja energiapoliitikasta päätettäessä. 

08119_nokia-ruettgers.jpg 

 LISÄYS 22.1.

Otanpa vähän takaisin. EU:n globalisaatiorahastosta on maksettu tukea Perloksen työntekijöille ainakin YLEn mukaan. (ei pitäisi näköjään kirjoittaa hetken huumassa, ennenkuin ottaa selvää asioista, sorry)

 

Uusi suunta Taivassalolle

Uutiset kertovat Raision kaupungin ehdottavan mittavaa kuntaliitosta, jonka tuloksena Varsinais-Suomeen syntyisi uusi 50 000 asukkaan suurkunta. Turun länsipuolelle sijoittuvaan kuntaan haluttaisiin Raision lisäksi Rusko, Vahto, Masku, Lemu, Askainen, Nousiainen ja Mynämäki. Kuntia yhdistävänä tekijänä nähdään valtatie 8, joka on valtakunnallisesti merkittävä logistinen käytävä.

Raision ehdotus avaa aivan uusia näkymiä myös oman kotikuntani Taivassalon pohdittavaksi. Kuntammehan rajoittuu Raision ehdotuksessa mainittuuun Askaisten kuntaan ja Taivassalon työ- ja asiointiliikenteestä suuri osa suuntautuu Raision/Turun seudulle. Jo tämän tämän takia Taivassalon kannattaisi selvittää mahdollisuudet liittyä mukaan Raision suunnitelmaan.

Paras-hankkeen yhteydessä Taivassalon kanta mahdolliseen peruskuntamalliin oli, että kunta tulee muodostaa talousmaantieteellisen ja työssäkäyntisuuntautumisen pohjalta, esimerkiksi Kustavintien ja vt 8:n vaikutuspiirien kunnista. Viimeksimainittu toteutuisi käytännössä juuri Raision ehdottaman mallin mukaisesti.

Taivassalon kunnanisien kannattaisikin lähteä pikaisesti kosioretkelle Raisioon. Voi toki olla, että kosijan köyhyys arveluttaa rahaisaa Raisiota. Uskoisin kuitenkin, että Taivassalolla on rahan sijasta tarjottavana muita houkuttelevia myötäjäisiä. Ensimmäisinä tulevat mieleen meren ja saariston tarjoamat mahdollisuudet suunnitellun suurkunnan matkailuvaltiksi.

PS. Taivassalossa tehtiin jo kerran hyvin perusteltu päätös vaihtaa Vakka-Suomen seutukunnasta Turun seutukuntaan. Tämä päätös valitettavasti peruttiin myöhemmin, mutta uuteen suurkuntaan mukaanmeno laittaisi samantien pisteen tälle soutamiselle ja huopaamiselle.

Astu laivaan – edes ilmaiseksi!

Kilpailu ihmisten vapaa-ajasta näyttää käyvän koko ajan kovemmaksi, ainakin kun katsoo varustamojen tuoreita markkinatempauksia.

Tallink Silja jakoi viime lauantaina Turun kauppatorilla ilmaiseksi 500 hyttiä tulevan viikonlopun risteilylle. Lisähoukuttimena palveli 80-luvun suosikkibändeihin kuuluneen Bogart & Co:n comeback-keikka. Tämän päivän Turun Sanomissa Viking Line puolestaan kauppaa tammikuun risteilyjä hintaan 6 euroa/hytti.

Tämä alkaa jo muistuttaa meikäläisen teinivuosia 70-luvulta, jolloin niin Siljan kuin Vikingin laivoille sai ilmaisia matkalippuja niin paljon kuin kehtasi pyytää. Silloin varustamot taisivat kuitenkin tienata taxfree-myynnistä sen verran hyvin, että matkustajien haaliminen ilmaiseksikin kannatti.

Nykyisiä ilmaisjakoja ihmetellessä nousee väkisin mieleen ajatus, että aika on ajanut jo ruotsinristeilyjen ohi. Matkustelemaan tottuneille ihmisille itse laivaympäristö tarjoaa niukanlaisesti elämyksiä ja ravintoloita löytyy joka makuun maistakin. Risteilytuotteesta on hävinnyt se arjen ylittävä hohdokkuus, joka siihen liittyi menneinä vuosikymmeninä.

Miten tuo mennyt loisto sitten palautetaan? Siinä onkin melkoinen pähkinä purtavaksi varustamoille, kun samaan aikaan maissa rakennetaan jos jonkinlaisia viihde- ja elämyskeskuksia. Selvää on, että jotain uutta ja erilaista tarjottavaa asiakkaille on löydettävä. Muuten ilmaismatkoja saadaan jakaa muulloinkin kuin talvikaudella.

Vuoden Vastenmielisin Mainos 2007

Kuten eilen lupasin, tänään on aika julkistaa Vuoden Vastenmielisin Mainos 2007.

 

Kyseenalaisen kunnian saa DNA:n ”Osta aina kunnon lahjoja” -joulukampanja. DNA:n kampanja edustaa arvomaailmaltaan kaikkein raadollisinta nykyaikaa, jossa perheenjäsenen, ystävän tai muun läheisen arvo mitataan rahassa ja tavarassa.

dn_market_joululiite_226x137.gif

Samalla DNA:n kampanja pilkkaa juuri sitä ihmisryhmää, jolla kaikkein vähiten on varaa toimia kampanjan kehoituksen mukaan. Vai mitä muuta voi päätellä ankeaan asumukseen ja ympäristöön sijoitettujen vähemmän mallimaailman menestyjiä muistuttavien roolihahmojen käytöstä TV-spottien päähenkilöinä? Toteutus suorastaan alleviivaa, että tällainen olet, ellet nyt osta satojen eurojen kännykköitä pukinkontin täydeltä.

Ymmärrän kyllä, että tämän hetken trendi on kaikenlainen ilkeily, pilkka ja toisten ihmisten alentaminen. Tämähän näkyy esimerkiksi kaikenkarvaisten tositv-ohjelmien sisällössä Idolsista Big Brotheriin. Tällaisia arvoja ei kuitenkaan olisi mitään tarvetta pönkittää enää mainonnan kautta. Itse ainakin häpeäisin suunnattomasti, jos olisin tuollaisen mainoksen väsännyt. Vaan kenties minä olenkin vanha pieru, joka ei näe maailman muuttuneen.

Onneksi joku sentään tekee vielä mainoksia meille pehmovaareillekin, kuten DNA:n kilpailija Sonera. Siinä missä DNA:n joulukampanja saa arvosanaksi –10, Sonera saa 10+ vuodenvaihteen spotistaan. Tiedättehän mainoksen, jossa nuori metsuri raivaa tietään metsäkämpältä synnytyslaitokselle Dave Lindholmin upean ”Pieni ja hento ote” –biisin soidessa taustalla. 

 

Lisäys 18.1. 

Hienoa, Soneran ”Hento Ote” valittiin joulukuun parhaaksi TV-spotiksi. Katso!