Sitä saa mitä tilaa

car_crash.jpg

MTV3:n 45 minuuttia kertoo tänään, että kolariautojen lunastukset lisääntyvät tänä vuonna jopa neljänneksellä. Ei mikään ihme, kun katsoo if-vakuutusyhtiön mainontaa. Sehän suorastaan kehoittaa vahingoista piittaamattomaan ajamiseen ja tarjoaa siinä sivussa törppöilystä 50% alennusta vakuutusmaksuista.

Ifin tv-mainoksessa hiiriperhe (koko hiirikampanja on käsittämättömän typerä) ajelee autollaan ilman turvavöitä ja lapset vailla turvaistuimia, kunnes rysähtää. Vaan eipä hätää, if korvaa ja vakuutusmaksut saa puoleen hintaan. Sama linja jatkuu yhtiön printtimainonnassa: kuvassa keulastaan ryttääntynyt auto ja viestinä vakuutusmaksut puoleen hintaan.

Näin ne vakuutusyhtiöt kannustavat asiakkaitaan turvalliseen ajamiseen. If siinä sivussa hankkii uusia asiakkaita nykyisten asiakkaiden kustannuksella. Onneksi en ole enkä mainonnnan ”ansiosta” tule koskaan olemaankaan ifin asiakas.

Mainokset

Turku palaa – toivottavasti eivät kuitenkaan eurot turhuuksiin

Turun kulttuuripääkaupunkivuosi nousi pitkähkön hiljaiselon jälkeen otsikoihin, kun Cay Sévon valittiin hanketta johtavan säätiön toimitusjohtajaksi. Henkilökohtaisesti uskon takavuosina Turun kaupungin yhteyspäällikkönä toimineen Sévonin olevan juuri oikea henkilö viemään hanketta eteenpäin. Onnea ja menestystä hänelle vaativassa tehtävässä, jossa suurin ponnistus taitaa olla rahoituksen kokoonjuokseminen.

Hankkeen operatiiviseksi budjetiksi vuosille 2008-2012 on määritelty 55 miljoonaa euroa, josta kolmannes pitäisi kerätä yrityksiltä. Melkoinen summa rahaa, jolla luulisi saatavan aikaiseksi melkoinen määrä ohjelmaa. Kysymys onkin siitä, mitä Turussa uskotaan noista euroista jäävän käteen, kun Turku 2011 –hankkeen loppulitviikkiä tehdään? Jos puhutaan operatiivisesta budjetista, siihen ei varmaan sisälly mitään musiikki- ja kongressitalon tai edes Pennisillan kaltaisten rakennushankkeiden kustannuksia.

Turun kansainvälinen tunnettuus ei tule hankkeen myötä nousemaan, sillä ei se ole noussut millään muullakaan kulttuuripääkaupungilla. Vai moniko tietää, mitkä ovat tämänvuotiset kulttuuripääkaupungit? Toinen tosin ei mitään tunnettuuslisää tarvitsekaan, sillä siitä tuli populaarikulttuurin mekka jo 1960-luvulla. Mitään pysyviä matkailullisia vaikutuksiakaan hankkeelta on turha odottaa, ellei hankkeen myötä synny esimerkiksi uusia suoria lento- ja laivareittejä Turun ja muun Euroopan välille.

Pahin pelko on, että kulttuuripääkaupunkivuosi jää liudaksi kertaluontoisia marginaalitapahtumia vailla minkäänlaista jatkuvuutta. Kulttuurihuumassa rahoitetaan helposti myös erilaisia huuhaa-hankkeita, joille kyllä löytyy ”take the money and run” -periaatteella toimivia järjestäjiä.

Kun kulttuuripääkaupunkihankkeen rahoitus on suurimmalta osaltaan sälytetty veronmaksajien (isolta osalta muidenkin kuin turkulaisten) harteille olisi päättäjien syytä seurata tarkoin, että verovaroilla ei makseta vain yksiä isoja bileitä. Turun kaupungin tavat tuntien voi hyvällä syyllä olettaa, että maksettavaakin kertyy loppujen lopuksi pahimmassa tapauksessa tuplaten alkuperäisiin budjetteihin nähden.

Ihan tästäkin syystä oli ilo nähdä, että säätiön toimitusjohtajaksi valittiin Cay Sévon eikä monien toivomaa kulttuurivaikuttajaa. Kulttuuri-ihmiset kun tunnetusti viis veisaavat talouden realiteeteista.

PS. Kaupunginjohtaja Mikko Pukkisen virkakausi loppuu vuonna 2012. Onnistunut kulttuuripääkaupunkivuosi olisi melkoinen sulka Cay Sévonin hattuun uutta kaupunginjohtajaa valittaessa.

Sir Arthur C. Clarke in memoriam

Maailman kenties luetuin tieteiskirjailija Sir Arthur C. Clarke on kuollut tänään 90 vuoden iässä.

arthur_c_clarke_portre.jpg 

Sri Lankassa viimeiset 50 vuotta asuneen brittikirjailijan teoksista kuuluisin lienee Avaruusseikkailu 2001, jonka Clarke kirjoitti yhtä aikaa samannimisen elokuvan käsikirjoituksen kanssa. Stanley Kubrickin ohjaama elokuva nousi sittemmin kulttimaineeseen ja on monien mielestä edelleen kaikkien aikojen merkittävin science fiction -elokuva.

Avaruusseikkailu 2001 on hieno kirja, mutta oma suosikkini Clarken tuotannosta on vuonna 1973 suomennettu Lapsuuden loppu. Teos on uskomaton visio ihmiskunnan evoluutiosta osaksi maailmankaikkeuden suurempia voimia.

Kertakaikkisen upea tarina käynnistyy avaruudesta saapuvien salaperäisten Ylivartijoiden ottaessa Maan hallintaansa. Ylivaltiaiden saapumisen syy ei heti aukene, vaikka heidän ohjauksessaan Maassa alkaa ennennäkemätön rauhan ja hyvinvoinnin ajanjakso. Niipä ihmiskuntaa odottaakin järkyttävä yllätys Ylivaltiaiden viimein näyttäytyessä heille omassa hahmossaan. Sen myötä romuttuvat uskontojen perustat eivätkä yllätykset tähän jää.

Kirjahyllystämme löytyy monta muutakin Sir Arthur C. Clarken kirjaa, kuten Marsin Aamunkoitto, Tähtiaika, Uhka avaruudesta ja Selene 1 sekä kaksi ensimmäistä Avaruusodysseiaa. Lapsuuden loppu on kuitenkin se, joka sykähdyttää jokaisella lukukerralla yhtä vahvasti kuin kuin runsaat 30 vuotta sitten.

PS. Ylivaltiaiden saapuessa maahan YK:n pääsihteerinä toimii suomalainen Rikki Stormgren. Suomen suuntaan viittaa myös Ylivaltiaiden johtajan Karellen-nimi. 

Tahkolla tarvetta teroitukseen

Viime viikonloppu vierähti Tahkovuoren tutuissa maisemissa. Lähes vuosikymmenen verran paikan mainontaa suunnitelleena tunnen tiettyä lukkarinrakkautta Tahkoa kohtaan edelleen ja käymme siellä runsaan tuhannen kilometrin ajomatkasta huolimatta pari kertaa joka talvi. Tämänkertainen reissu antoi kuitenkin aihetta enemmän kritiikkiin kuin kiitoksiin.

Viime vuosina Tahkolle on rakennettu huimasti lisää majoituskapasiteettia, mikä sinänsä on ihan hyvä asia. Valitettavasti vain hiihtokeskuksen muut palvelut eivät ole kehittyneet samassa tahdissa. Varsinkaan näin kevätsesongin aikana esimerkiksi ravintolapalvelujen määrä ei vastaa lainkaan kysyntää. Afterskissä tungos ei haittaa, mutta ruokailupaikkoja kaivattaisiin kipeästi lisää. Iltaisin näet oli likimain mahdotonta päästä syömään ilman pöytävarausta jopa torstai-iltana.

Onneksi muutaman turhan kurkkimisen jälkeen pöytä kahdelle löytyi kuin löytyikin Sokos Hotel Tahkovuoren Hillside-ravintolasta. Ruusuja heille hyvästä ateriasta: erityisesti lampaankare oli mainiota ja Laura-nimisen tarjoilijan palvelu osaavaa ja ystävällistä. Osataan sitä noissa nirppanokkien parjaamissa ketjuravintoloissakin. Risuja puolestaan El Monten töykeälle ja ylimieliselle palvelulle.

Lisääntyneen majoituskapasiteetin myötä kasvanut asiakasmäärä näkyy myös rinnepuolella. Ruuhkat hisseillä ovat edelleen melkoiset, vaikka uusi tuolihissi niitä jonkin verran helpottaakin. Kova kulutus näkyy myös rinteiden kunnossa, sillä suosituimmat rinteet ovat jo alkuiltapäivästä möykkyisiä kuin perunapelto. Lumilaakson helpot rinteet säilyvät tietysti hyvinä, mutta käyvät vähän puiseviksi jo tunnin laskujen jälkeen. Outoa muuten, että Tahkon mukavin rinneravintola eli Lumilaaksossa sijaitseva Lännen Lokari sulkee ovensa 1,5 tuntia ennen kuin alueen hissit suljetaan. Luulisi tuonkin ajan tuomien eurojen kelpaavan.

Ongelmia tuottaa myös liikkuminen alueella. Kun Tahkolla ei ole käytännössä minkäänlaista sisäistä liikennettä, kulkee pääosa asiakkaista majapaikoista rinteisiin omilla autoilla. Turhan liikenteen lisäksi tämä johtaa myös paikoituspulmiin varsinkin tällaisena talvena, jolloin Tahkolahden jää ei kestä pysäköintiä.

Lahden pohjukassa sijaitseva parkkipaikka puolestaan on melko pieni ja sijainti varsinkin lapsiperheitä ajatellen huono. Siirtyminen suksilla aloittelijoille sopiviin rinteisiin on parkkipaikalta liian vaativa pikkulapsille eli ainoa vaihtoehto on patikointi lasten kanssa rinteiden juurta pitkin. Jokainen laskettelija kyllä tietää, että monot jalassa kävely ei ole mitään herkkua.

Kaikesta edellä sanotusta huolimatta Tahko on edelleen Suomen paras hiihtokeskus napapiirin alapuolella. Rinnetarjonta on omaa luokkaansa muihin eteläisen Suomen keskuksiin verrattuna ja afterski aivan huippua. Jos ja kun epäsuhta majoitus- ja palvelutarjonnan välillä saadaan korjattua, ei Tahkon menestystä uhkaa muu kuin ilmastomuutos.

p3150027.jpg 

PS. Kuvassa pojanpoikamme Jimi jo neljättä kertaa Tahkolla ja toista talvea lumilaudalla. Melkoinen saavutus 4,5-vuotiaalle vesselille.

Alkukevään lukuvinkki

Leffateatterien yksi tuoreita suosikkeja on Jumper. Elokuvan aihe eli ajatuksen voimalla tapahtuva paikasta toiseen siirtyminen toi mieleen yhden vanhan suosikkikirjani, joka piti saman tien hakea vinttihuoneemme kirjahyllystä ja ahmia läpi monen vuoden tauon jälkeen.

Kyseessä on amerikkalaisen Alfred Besterin kirja Määränpäänä tähdet. Tieteiskirjallisuuden Oscarilla eli Hugo-palkinnolla palkitun Besterin kirja on huikea tarina avaruusalukselleen kuolemaan jätetyn Gully Foyle -nimisen miehen kostosta. En nyt paljasta juonesta sen enempää, mutta luulenpa että Jumper ei tarinana saavuta sellaisia ulottuvuuksia kuin Määränpäänä tähdet.

Kaivakaa kirja käsiinne ja lukekaa, jos vähänkään science fiction kiinnostaa.

starsmydestination.jpg

Kerjäläisten kaupunki

Turun kaupungin herrat ovat teettäneet laskelmia ja uskovat Turusta vuotavan jopa 50 miljoonaa euroa vuosittain naapurikaupunkeihin ja -kuntiin. Iso summa rahaa kaupungille, jonka tilinpäätös näyttänee noin 22 miljoonan euron alijäämä. Ei siis ihme, että Turku haluaa saaliinjaolle myös naapurien verotuloista. Tämänsuuntaiset toiveet on viestitetty Kataisenkin putiikkiin eli valtiovarainministeriöön. Pukkisen ja kumppaneiden perustelut asialle ovat kuitenkin etupäässä tuulesta temmattuja.

Turun johtajat väittävät mm. naapurikuntiin suuntautuvan muuton vaikeuttavan yhdyskuntarakenteen järkevää kehittämistä. Samaan aikaan Turku kaavoittaa itse omakotitontteja mm. Yli-Maariaan ja Kakskertaan. Millähän perusteella ihmisten asuttaminen noille kulmakunnille on järkevämpää kuin heidän sijoittumisensa vaikkapa lähempänä Turkua sijaitsevalle Raision Siirin alueelle? Turulla olisi tosin tarjolla maata myös aivan Siirin alueen vieressä, Raisionjoen toisella rannalla. Omakotitonttien perään haikailevien ihmisten iloksi Turku olisi voinut kaavoittaa tuonkin maan omakotiasumiseen, mutta turkulaiseen tapaan se varattiin grynderin käyttöön kerrostalovaltaiseen rakentamiseen. Samoin tapahtui Mälikkälässä, jossa vanhojen omakotialueiden keskelle rakennettiin massiivinen kerros- ja rivitaloalue. Jopa Satakunnantien varteen, vanhan tulitikkutehtaan alueelle olisi voinut sijoittaa muutama kymmenen tonttia omakotitaloja varten vain kävelymatkan päähän keskustasta. Vaan kuinka ollakaan, tässäkin vanhan omakotiasutuksen kupeeseen gryndattiin etupäässä kerrostaloja. Turha siis parkua, jos omakotiasumisesta unelmoivat karkaavat naapurikuntiin. Ei heitä sinne halvempi veroäyri vedä, vaan inhimillisempi asuinympäristö.

Asumiseen liittyen turkulaiset väittävät naapurikuntiin muuton aiheuttavan liikenneruuhkia ja turhaa yksityisautoilua. Ekohenkikin on siis otettu mukaan pehmittämään valtiovallan päättäjien suhtautumista kaupungin kerjuukirjelmään. Tosiasiassa Turun pahimmat ruuhkat aiheutuvat nimenomaan Hirvensaloon ja sen takamaille suuntautuvasta rakentamisesta. Kuitenkin sinne kaavoitetaan jääräpäisesti lisää asuntoja, vaikka todellisuudessa saaren liikennettä ei tulla koskaan saamaan sujuvaksi. Kakskerran ja Yli-Maarian kaltaisilla syrjäseuduilla asuvat perheet eivät koskaan voi olla joukkoliikenteen varassa, pikemminkin niissä asuminen edellyttää taloudelta vähintään kahden oman auton käyttöä.

Turun herrat julistavat myös, että Turku tarjoaa työpaikat ja palvelut ympäristökuntien asukkaille. Tuo väite on suorastaan uskomaton, sillä työpaikkojen tarjonnasta vastaavat kyllä yritykset eikä kaupunki. Koko seutukunnan suurin työllistäjä eli Akerin Turun telakka toimii kaiken lisäksi Raisiolta pakkolunastetulla maalla. Naantalissa puolestaan yksi suurista työllistäjistä on Muumimaailma, joka ei Turun kaupungille aikoinaan kelvannut. Mitä palveluihin tulee, niin mitähän sellaisia Turku naapureitaan varten on rakentanut? Olisiko pikemminkin niin, että Turku on ylimitoittanut omien asukkaidensakin palvelutarpeet, kun esimerkiksi kulttuurilaitoksissa tyhjät katsomopaikat ovat enemmän sääntö kuin poikkeus. Jos taas puhutaan kaupallisista palveluista, niin luulenpa esimerkiksi keskustan yrittäjien olevan pelkästään iloisia naapurikuntien asukkaidenkin heille jättämistä euroista.

Paljon muutakin kommentoitavaa Turun kerjuukirjelmässä olisi, mutta jääköön nyt tällä kertaa tähän. Lopputulemaksi siitä jää kuitenkin sellainen olo, että Turku haluaa tyhjentää naapurikunnat ensin euroista ja palveluista sekä loppujen lopuksi myös asukkaista.

PS. Jos Turun seudulla tarvitaan kuntaliitoksia, niin miksi Turun pitäisi olla uuden suurkunnan keskus? Esimerkiksi virastot kannattaisi keskittää sinne, missä ihmiset muutenkin arjen asioissa enemmän liikkuvat eli Raisioon. Se vasta liikennettä vähentäisikin, kun virastokäynnit voisi hoitaa kauppamatkan yhteydessä.

Hyvää palvelua junamatkaajalle (varauksin)

Olen viime viikkoina reissanut työasioissa useamman kerran junalla Turun ja Helsingin väliä. Junallahan on aina mukavampi matkustaa kuin omalla autolla, varsinkin näin talvikeleillä.

 

Edellisen, 29. helmikuuta tekemäni matkan jälkeen minun piti jakaa tässä blogissakin kehuja Avecran palveluille, tai oikeammin henkilökunnan palveluasenteelle.  Kaiken kiireen keskellä kehut kuitenkin unohtuivat, kun aika ei muutenkaan ole riittänyt bloggaamiselle muun näpyttelyn ohessa.

 

Tuolloin poikkesin paluujunaa odotellessani Helsingin rautatieaseman Ooster-baarissa viinilasillisella. Siinä australialaista punaviiniä siemaillessani seurasin baarin naistarjoilijaa, joka oli todellinen malliesimerkki kenelle tahansa vastaavissa tehtävissä työskentelevälle: asiallisen ystävällinen ja tuttavallinen olematta kuitenkaan imelä tai nöyristelevä. Tuskinpa hän mikään sommelier oli, mutta hienosti hän hoiti asiakkaansa. Kyseli asiakkailta, minkätyyppisistä viineistä he pitävät, suositteli näihin mieltymyksiin sopivia viinejä ja muisti vielä tiedustella, vastasiko viini asiakkaan odotuksia. Ja kaikki tämä luontevasti ilman turhaa tyrkytystä. Samaa voin sanoa myös 29.2. klo 14.03 Helsingistä Turkuun lähteneen junan ravintolavaunussa työskennelleen tarjoilijan otteista. Eli asenne oli kohdallaan sielläkin, vaikkei työ varmaan maailman hohdokkainta olekaan.

 

Tuolloin tuli sellainen olo, että Avecra on joko onnistunut erinomaisesti rekrytoinneissaan tai panostanut tosissaan henkilökunnan palvelukoulutukseen. Vai olisiko niin, että nuoremman sukupolven asenne palveluammatteihin on entistä parempi? Itse asiassa tuon Oosterin tarjoilijan toiminnassakin oli kyse enemmän vuorovaikutuksesta asiakkaan kanssa kuin pelkästä palvelusta.

 

Eilisen Hesan reissuni paluukyyti kuitenkin palautti minut maan pinnalle. Kyseisen IC-junan tarjoilukärryn työntäjältä kyllä puuttuivat kaikki edellä mainittujen henkilöiden ominaisuudet. Tylympää ja välinpitämättömämpää palveluasennetta saa etsiä. Huumorintajukin oli jäänyt asemalaiturille. Toivotaan kuitenkin, että hän oli poikkeus säännöstä. Tai ehkäpä häntä ei ollutkaan palkattu palvelutehtäviin, vaan ainoastaan lykkimään kärryä pitkin junan käytävää.