Ruoan kanssa ei leikitä!

Kyllä on maailma mennyt aivan hulluksi, kun ruoastakaan ei voida nauttia enää sellaisenaan vaan parhaistakin raaka-aineista täytyy tehdä jotain aivan toista omituisuutta. Tarkoitan nyt tätä kovasti kohuttua ja hienostelijoiden toimesta jopa kehuttua molekyyligastronomiaa. Mitä järkeä on esimerkiksi nestemäisessä raviolissa tai jopa manipuloidussa ilmassa, jota joku hispano kehtaa järkyttävään hintaan kaupata kaikkein höyrypäisimmille ”kulinaristeille”?

Totuushan on, että ruoassa kuten kaikessa muussakin aitous on ylivertainen ominaisuus. Tämä korostui taas taannoisella Kreetan reissullamme, jossa ruoka oli konstailematonta ja selkeää. Tuoreita vihanneksia oliiviöljyllä pirskotettuna, raikasta tsatsikia tuoreen maalaisleivän kanssa, grillattuja sardiineja ja mehukkaita souvlakeita ei mikään laboratorioruoka voita. Kuten ei voita muurinpohjapannulla paistettuja silakoita tai muita kotimaisia herkkujamme.

Lopetetaan siis kemiallinen pelleily ruoalla ja nautitaan maut aitoina alkuperäisissä olomuodoissaan. Vai haluammeko päätyä siihen tieteisromaaneista tuttuun tulevaisuudenkuvaan, jossa popsitaan erilaisia pillereitä milloin lihan, kalan tai muun tutun maun korvikkeina. Siihen kun vielä lisätään vähän hallusinogeenejä, niin johan ollaan molekyyligastronomian huipulla. Ei kiitos!

 

PS. HK:n mainontahan on pääsääntöisesti tyhmää, minkä grillauskampanjan tv-spottien repliikeistä päätellen esiintyjätkin ovat huomanneet. Suorastaan vastenmieliseksi mainonnan tekee tapa käsitellä HK:n grilliseipääksi nimettyä lihaköntsää. Eipä todella tee mieli maistaa.

 

Kenestä SDP:n presidenttiehdokas?

Jatketaanpa politiikan parissa, kun siihen eilen tuli tartuttua. Paavo Lipponen heitti jokin päivä sitten ajatuksen Suvi-Anne Siimeksen valitsemisesta demarien presidenttiehdokkaaksi. Ehdotuksen ajoitus on kyllä varsin outo, sillä tällä hetkellä ei taida olla tietoa seuraavan presidentin toimenkuvasta. Onko tuleva presidentti pelkkä edustushahmo vai jääkö hänelle myös jonkinlaisia valtaoikeuksia? Suvi-Anne on kyllä kaikin puolin edustava  ihminen, joten kyllä hänestä varmaan mainio edustuspresidentti leipoituisi. Muusta kompetenssista onkin jo pahempi mennä sanomaan mitään.

Kannattaa kuitenkin muistaa, että SDP:ssä on edustavia ja älykkäitä naisia omastakin takaa. Yksi erinomainen ehdokas olisi pitkän kansainvälisen uran luonut turkulaislähtöinen suurlähettiläs Ann-Marie Nyroos. Tällä hetkellä Suomen Kroatian suurlähettiläänä toimiva Nyroos toimi aiemmin mm. Strasbourgissa sijaitsevan Suomen edustuston päällikkönä. Erityisesti ihmisoikeusasioissa kunnostautunut Ann-Marie olisi luonteva valinta jatkamaan Tarja Halosen linjaa – ja turkulaisuushan on pelkästään plussaa.

Vanhasen on aika erota

Vanhasen ja koko kepulipuolueen kootut selitykset vaalirahoitusjupakkaan liittyen alkavat olla sitä luokkaa, että sattumapääministeriltä on poliittinen uskottavuus mennyt täysin. Missä tahansa oikeassa länsimaassa pääministeri olisi vastaavassa tilanteessa jo eronnut ja jättänyt yksintein koko hallituksen eronpyynnön. Vaan eipä tietenkään Vanhanen, joka on jo hyvissä ajoin ilmoittanut jatkavansa pääministerinä ainakin vuoteen 2015. 

Kaikkein naurettavimman lausuntonsa Vanhanen kuuluu antaneen tänään, kun hän on pahoitellut vaalirahoitukseen osallistuneiden liikemiesten syyllistämistä. Kysehän ei koko aikana ole ollut siitä, etteivätkö erilaiset yritykset ja muut yhteisöt sekä yksityishenkilöt saisi osallistua vaalikampanjoiden rahoitukseen. Kyse on ollut siitä, että iso joukko johtavia poliitikkoja – pääministeri etunenässä – on lainvastaisesti jättänyt tekemättä asianmukaiset ilmoitukset saamastaan vaalirahoituksesta.

Pääministerin puolue on kaiken lisäksi ollut itse perustamassa tätä jupakassa keskeiseen rooliin noussutta yhdistystä ja silti Vanhanen kehtasi aluksi väittää, ettei hän tiennyt keitä yhdistyksen taustalla on. Aivan kuin sattumalta hän kuitenkin riensi pikavauhtia puolustamaan erään rahoittajan liikerakennushanketta oman hallituksensa asuntoministeriä vastaan.

Mainitun yhdistyksen rahanjaossa on merkillepantavaa se, että tuki on kohdistettu erityisesti kaikkein vaikutusvaltaisimmille poliitikoille eli niille, jotka olisivat vaaleissa päässeet läpi ilman liikemiesten eurojakin. Yhdistyksen ilmiselvä tavoite on ollutkin tukea sellaisia ehdokkaita, jotka varmimmin ovat tekemässä yhdistyksen taustahahmojen liiketoimintaan liittyviä päätöksiä. Jos yhdistyksen rahanjakoa johtaneen Tapani Yli-Saunamäen puheet pitävät paikkansa, yhdistyksen plakkarissa on yli 40 poliitikkoa. Sopii kysyä, kenen asialla nämä poliitikot eduskunnassa ovat: kansan vai muutaman valitun liikemiehen?

Summa summarum: koko sotku on sitä luokkaa, ettei sitä voi edes Vanhanen lakaista maton alle. Tyypillisen ylimielisellä suhtautumisellaan koko asiaan hän nakertaa itse pääministerin arvovaltaa niin lujasti, että ero on ainoa oikea ratkaisu. Kannattaa verrata tapaus Kanervaan: Ike ei sentään missään vaiheessa syyllistynyt laittomuuksiin, mutta kenkää tuli silti.

 

 

Kultajyväainesta

 

Viikko Kreetalla on takana ja Suomessa ja suomalaisille onkin sillä välin tapahtunut vaikka mitä. Lätkässä tuli pronssia, Hirvonen ja Latvala loistivat MM-rallissa ja Kalliokin säilytti johtonsa ratamoottoripyöräilyn 250-kuutioisten MM-sarjassa. Huikeimmat otsikot on kuitenkin revitty vaalirahoituksesta, jonka tiimoilta oli joku jo ehdottanut uusien eduskuntavaalien järjestämistä. Viimemainittuun asiaan palaan viikonlopun aikana, mutta sitä ennen hiukan mainosalasta.

Kreetalla silmiini osui yksi loistelias ulkomainos, jossa kiteytyy hyvän mainonnan tärkein ominaisuus: idea. Toteutuksen tasolla ei ole väliä, kun idea on hyvä ja istuu tuotteeseen. Kaiken lisäksi allaoleva ulkomainos perustui todellisuuteen ja täytti lupauksensa. 

 

Kuningas kalterien taakse

Tilasin viime viikolla nettikaupasta Mont Blanc Laika -koirakalterin uuteen autoomme. Ostosten teko suju taas todella kätevästi ja kuten nykyään paremmissa nettikaupoissa tapana on, tilauksen kulkua pystyi seuraamaan kätevästi netin kautta.

Tässä yhteydessä törmäsin ensimmäistä kertaa postin uuteen palveluun, jossa tieto tilaamani tuotteen saapumisesta kotipostiini tuli tekstiviestinä kännykkääni. Hieno ja kätevä palvelu, ei siinä mitään. Vähän siitä meni kuitenkin maku, kun paketin jo noudettuani postista tuli saapumisilmoitus myös kirjallisena (tosin saman päivän postissa).

Tuntuu kuitenkin kutakuinkin turhalta tuollainen päällekkäistoiminta. Jos ja ilmeisesti kun postin on pakko lähettää saapumisilmoitus myös kirjallisena, niin tekstiviestipalvelu on kaikesta kätevyydestään huolimatta turha. Ilmeisesti se on tuotteen lähettäjälle myös maksullinen palvelu, minkä tietysti loppujen lopuksi maksaa tilaaja. Nettikaupasta tilattuna koirakalteri tuli kuitenkin hyvän viinipullon hinnan verran normaalin varaosaliikkeen hintaa edullisemmaksi, joten hyvä näin.

 PS. Mont Blancin koirakalteri oli todella helppo asentaa. Tällainen poropeukalokin selvisi siitä alle vartin ja ilman työkaluja. Nyt ei muuta kuin opettamaan Kingille, millaista on elämä kalterien takana. Saapa nähdä, mitä staffipoika uudesta paikastaan tuumii.

 

Asa teki sen taas

Roihuvuoren riiminikkari Asa pukkasi huhtikuun puolivälissä levykauppoihin uuden albumin – ja kertakaikkiaan loisteliaan sellaisen.

Uusi Loppuasukas-nimeä kantava levy on toki räppiä kuten Asan aiemmatkin tuotokset, mutta samalla se avaa genren suomalaisella haaralla ennenkuulemattomia uria. Vai mitä muuta voi sanoa levystä, jonka taustalla soivat sellaiset soittimet kuin jouhiviulu, bouzouki, maniska ja santur ja jonka sampleissa soi mordvalainen kuorolaulu? Kuullaanpa yhdellä biisillä myös inarinsaamella räpätty säkeistö.

Parasta kokonaisuudessa ovat kuitenkin Asan upeat tekstit, jotka edustavat suomalaisen nykyrunouden huippua. Niiden ansiosta levyyn kannattaa tutustua sellaisenkin musiikinkuluttajan, jonka normaaliin kuuntelurepertuaariin ei räppiä sisälly. Luvassa on tiukkaa kritiikkiä kulutusyhteiskuntaa vastaan, mutta sellaisen sanallisen ilotulituksen saattelemana, että oksat pois. Kertakuuntelulla kaikki kielikuvat eivät edes aukene, mutta Asan viesti on selkeä: ”…luomakunnan kruunun pläänit meni väärin, ahneuden hinta nousi ylös stratosfääriin, kasvihuonekaasukammiossa häärii, ketunhäntä kaulalla pätäkkää käärii…”

Ostakaa hyvät ihmiset! Loppuasukas saattaa hyvinkin olla Vuoden levy. Ja tämä levy kannattaa ostaa CD-versiona, jonka mukana saa biisien sanat sisältävän vihkosen. Se saattaa puolestaan olla vuoden kotimainen runoteos.

Info-kirjakaupat antikoitten reviirille

Päivän Kauppalehti kertoo, että Info-kirjakaupat ryhtyvät myymään myös käytettyjä kirjoja. Kirjojen ystävänä olen tietysti iloinen uudesta mahdollisuudesta saada hyppysiini sellaisiakin teoksia, joiden painokset on jo ajat sitten myyty loppuun. Toisaalta niitä on kyllä aika hyvin saanut nytkin, esimerkiksi antikvariaattien yhteisen verkkokaupan kautta.

Ihan pikapikaa suoritettu haku kertoi, että yksi kaikkien aikojen suosikkikirjoistani löytyy käytettynä niin Infosta kuin Antikka.netistä. Ero hinnoissa on kuitenkin huikea. Siinä missä antikvariaatti tarjoaa Gabriel Garcia Marquezin Sadan vuoden yksinäisyyttä hintaan 9-10 euroa, on Infon hintalapussa 16-18 euroa. Kuntoluokituskin on molemmilla sama, eli Infon tuplahintaan täytyy syytä etsiä muualta.

Toivon mukaan ei ole niin, että Info pyrkii antikvariaattien markkinoille maksamalla sisäänostamistaan kirjoista ylihintaa. Tämä ei taatusti ole kirjallisuuden kuluttajien etu, mikäli se johtaa varsinaisten antikvariaattien valikoiman pienenemiseen ja/tai hintatason nousuun.

PS. Sadan vuoden yksinäisyyden ostin onneksi jo julkaisunsa aikoihin 80-luvulla. Eikä ole myynnissä, vaan edelleen säännöllisessä luvussa. Buendian suvun tarina tarjoaa joka lukemalla huikeita lukuhetkiä, kiitos myös Matti Rossin upean käännöstyön.

Huomenna eli tiistaina 6.5. vietetään Kirjan ja Ruusun päivää. Muistakaahan viettää päivää asiaankuuluvalla tavalla.