Click for Christmas


Mainokset

Hobitti – eli retki 1980-luvulle ja takaisin

Jihuu! Peter Jackson tuottaa kaksi Hobitti-elokuvaa. Hesarin mukaan ensimmäistä eli ”Sinne ja takaisin” –tarinaan perustuvaa leffaa päästään katsomaan jo 2010. Seuraavan ensi-ilta olisi luvassa 2011.

Kyseinen Tolkienin teos tuli tutuksi nuorempana paitsi kirjana, myös tietokonepelinä. Aikaa tuosta lienee noin 20 vuotta, kun ostimme pojallemme Oric Atmos -merkkisen tietokoneen. Kyseessä oli kova kilpailija sen ajan ykköskoneelle eli Commodore 64:lle. Koneeseen oli jopa joitain hyötyohjelmia ja ”musiikkiakin” sillä pystyi tekemään.

 

oric_atmos_1.jpg 

Vaikka (tai ehkä juuri siksi) Oricia pidettiin varsin edistyksellisenä koneena, mutta pelejä siihen oli ainakin Suomesta vaikea löytää. Jostain kuitenkin onnistuin nappaamaan käsiini englanninkielisen The Hobbit –pelin, jonka hienosta pakkauksesta löytyi myös kyseinen kirja englanninkielisenä pokkarina. Nykypäivän mittapuun mukaan peli oli todella mitäänsanomaton grafiikan osalta, mutta tekstikomennoilla retkikuntaa oli kyllä varsin hauska ohjailla kohti lohikäärmeen vuorta.

Pelin mukana tullut kirja löytyy vieläkin jostain hyllynnurkasta, mutta peli ja ennenkaikkea tietokone ovat jo hukkuneet vuosikymmenten saatossa. Ja se pikkiriikkisen harmittaa.

Kaikki riippuu siitä, keneltä kysytään.

Kun pääosin maakunnan miehistä koostuvalta urheilutoimittajakunnalta kysytään Vuoden Urheilijaa, ei lopputulosta tarvitsisi ihmetellä edes Keke Rosbergin.

Näiden tietäjien mielestä miesten keihäänheiton MM-kulta hakkaa mennen tullen urheilutekona kolme MM-kultaa ja yhden MM-pronssin naisten hiihdossa. Puhumattakaan kuuden GP-voiton turvin tulleesta F1-luokan maailmanmestaruudesta. Ilmeisesti lakeuksien lukkojen mielestä yksi arvokisavoitto yleisurheilussa – ja nimenomaan miesten yleisurheilussa – ohittaa arvossa kaikki muut urheilusaavutukset. Tuskinpa naisten keihään MM-voitosta olisi suomalaista naisurheilijaa palkittu samalla Vuoden Urheilija -tittelillä.

 

imagephp.jpeg 

 

Toiselta alalta vastaava esimerkki löytyy viimeisimmän Kampanja-lehden politiikkakyselystä.

Kun markkinointiviestinnän ammattilaisilta kysytään, ei Niinistön ja Kokoomuksen suosio varmaan ole uutinen kenellekään (paitsi tietysti Kampanjalle itselleen). Vaikka kysely olikin nimetty hienosti imagotutkimukseksi, niin puolueiden ja poliitikkojen suosiota kohderyhmän keskuudessa sillä oikeasti mitataan. Menkääpä kokeeksi tekemään sama tutkimus SAK:laisten ammattiosastojen luottamusmiesten keskuudessa, niin tulos on aivan toisenlainen.

 

PS. Uudistunut Kampanja on mielestäni entistäkin turhempi julkaisu. Aiempi tosin olikin enemmän Sopranon mainoslehdykkä, kuin edes tarkoitettu vakavasti otettavaksi ammattilehdeksi. 

PPS. Samaa aihetta kummallisten kyselyjen uskottavuudesta sivutaan Roskapostia-blogissa. Sen täydennykseksi ihmettelen, miten vahvan julkisuusarvon jotkut turhanpäiväiset kyselyt saavat. Kampanjan kysely ei tosin ole tainnut uutiskynnystä muissa medioissa ylittää.

 

 

Elinkeinoministerille lupa tiirailla viran puolesta

v270068_w235rgb.jpg 

Hallitus pureutuu taas yhteiskuntamme polttavimpiin ongelmiin oikein itsensä superministeri Pekkarisen toimesta. Kepun körttisiipi on iskenyt monien muiden tavoin silmänsä jouluiseen katukuvaan jo vuosia kuuluneeseen alusvaatemainontaan.

Kauppalehden kertoman mukaan keskustan Mirja Vehkaperä (aika sopiva nimi aloitteentekijäksi tässä asiassa) paheksui viimeisimmän muodin ja tavaroiden mainostamista puolialastomilla naisilla. Jopa näyteikkunoissa alusasuissa keikistelevät mallinuket pitäisi poistaa johdattamasta kansan ajatuksia synnin teille.

Saattaa sitä seksiä kieltämättä olla mainonnassa liikaakin, ei siinä mitään. Alusvaatteiden mainontaa lienee kuitenkin vaikea tehdä ilman niihin pukeutuneiden naisten kuvia. Tai kenties arvon kansanedustaja haluaisi mainonnan toteutukseen Madonnan vanhaa tyyliä. Kaikkihan muistavat, kuinka pop-diiva takavuosina puki rintaliivit vaatekertansa päällimmäisiksi asusteiksi.

Varsinainen neronleimaus on Vehkaperän lausuma: “Emmekö voi julkiselle yleiselle mainonnalle mitään?” Noin alan jonkinlaisena ammattilaisena ihmetyttää, onko olemassa muunkinlaista mainontaa kuin julkista ja yleistä. Siinä sitä riittää tupeen raapimista elinkeino- ja työvoimapolitiikan johtavilla voimillakin.

Lisäys 18.12. Tässä Pekkarisen tuore kannanotto Helsingin Sanomien uutisoimana. Sallikaa mun nauraa.

 

 

Maajussille isoveli, jolla on talenttia!

 ist2_457588_old_television.jpg

 

Voi kiesus, mikä ohjelmasyksy on töllöttimessä taas nähty. On haettu maajussille morsianta ja sinkkuäidille sulhasta ja on tirkistelty toisten ”elämää” kellon ympäri isonveljen roolissa. Leijonat päästettiin jo luolastaan, mutta painonpudottajilla taitaa olla vielä urakka kesken.

Ja entäs sitten tämä kaikkien rimojen alittaja, köyhän miehen Idols eli Talentti? Voiko enää typerämpää ideaa olla kuin laittaa samalle viivalle sen seitsemän sortin ”taiteilijat” cheerleaderseista koirantaluttajiin ja hiphop-tanssia tapaileviin intialaisiin pikkupoikiin. Itse ohjelmaa en tosin ehtinyt katsoa kuin viimeisen jakson loppuvartin illan elokuvaa odotellessani, mutta sekin riitti. Jos finaalissa oli edustettuna suomalaisen lahjakkuuden huippu, niin sääliksi käy viihteen tulevaisuus.

Itse ohjelmia enemmän ihmetyttää kuitenkin se, että eikö ihmisillä tosiaan ole enää omaa elämää? Mikään muuhan ei voi selittää sitä, että tuollaiset ohjelmat keräävät katsojia miljoonan molemmin puolin. Yli ymmärryksen menee myös ihmisten into käyttää eurojaan noihin ohjelmiin liittyvien kännykkä- ja nettipalvelujen sekä kaiken maailman äänestysten maksamiseen. Tosin taitaa olla niin, että jossain Idols- ja Talentti-tyyppisissä kisoissa voitto ostetaan joko esiintyjän läheisten, levy-yhtiöiden tai ohjelmatoimistojen avulla.

Kaiken kaikkiaan on pakko lähettää Jungnerille terveisiä, että pian lähtee Taivassalostakin tv-luvan irtisanomisilmoitus. Uutisia voi jo nyt seurata paremmin ja tuoreempina netistä eikä elokuvien katseluunkaan televisiota tarvita. Itse asiassa koko näköradio alkaa olla eilispäivää – digitekniikka ei sitä enää pelasta. Ei vaikka se joskus saataisiin jopa toimimaan.

Tutkittuja juttuja

Taas on tehty kaikenmaailman turhanpäiväisiä tutkimuksia. Huvittavimmasta päästä oli jonkun instanssin tekemä tutkimus Kotkan meripäivien rock-konserttien vaikutuksesta kaloihin. Tuloskin oli samaa luokkaa kuin tutkimuksen aihe: ei vaikutusta. Ihmetyttää kyllä, miksi tuollainen tutkimus tehtiin akvaariokaloja seuraamalla. Luulisi, että ympäristönäkökulmasta mielenkiintoisempaa olisi melun vaikutus luonnossa vapaina elävien kalojen elämään. Vaan saatiinpa tuossakin ilmeisesti taas meidän veronmaksajien rahoja käytettyä sen korkeatasoiseksi kehutun suomalaisen tieteenharjoituksen hyväksi.

Aivan samanlainen nice but not important to know –tutkimus julkistettiin suomalaisen ulkopolitiikan hoidosta. Kansalaisten mukaan Niinistö oli ulkopolitiikan hoidossa ykkönen, vaikkei eduskunnan puhemies paljon ole tainnut ulkopolitiikan hoidossa edes kunnostautua. Hoitamista kun tuskin on pelkkä besserwissermäisten lausuntojen jakaminen. Saa nähdä, milloin Saukki-kupla puhkeaa ja kansalaiset näkevät todellisen miehen kaiken hypetyksen takaa.

Kun politiikan saralle mentiin, niin arvosteltakoon yksin tein koko nykyhallitusta. Surullisempaa esitystä hallitustyöskentelystä ei varmaan ole saatu vuosikymmeniin. Pääministerin tärkein missio on avoimen tiedottamisen vastustaminen. Puolustusministeri puhuu risteilyohjuksen mentäviä läpiä päähänsä. Valtiovarainministeri toimii kuin entinen flikka: vaalien alla antaa ymmärtää, mutta rahakirstun vartijana ei ymmärrä antaa. Maatalousministeri puolestaan pettää suomalaiset viljelijät niin sokerituotannon kuin 141-tuen suhteen. Viimeksimainittu kaiken lisäksi laistaa eläinsuojelurikoksista epäilyn kuittaamalla tilansa olevan nykyään tyttärensä omistuksessa. 

 PS. Ulkoministeri on kyllä hoitanut hommansa hyvin, mutta Ikehän onkin melkein naapurin poikia, kotoisin nykyisin Uuteenkaupunkiin kuuluvasta Lokalahdesta.