Hyvää ja huonoa luettavaa

Joulun tienoilla tuli taas luettua useita kirjoja alkaen Stefan Ahnhemin ”Motiivi X” -dekkarista tuoreimpaan Finlandia-palkinnon voittajaan, Pajtim Statovcin ”Bollaan”. Jotkut kirjoista tuottivat iloisia yllätyksiä, toiset taas jäivät pettymyksiksi.

Ensinmainittujen joukkoon kuuluu riemukas ”Fakiiri, joka juuttui Ikea-kaappiin”. Ennen kirjailijan uraansa poliisina laittomien siirtolaisten parissa toimineen ranskalaisen Romain Puértolasin esikoisromaani kertoo hykerryttävän tarinan intialaisesta fakiirista, joka lähtee ostamaan Pariisin Ikeasta uutta piikkimattoa kyläläistensä lahjoittamilla rahoilla. Fakiiri, joka todellisuudessa on pelkkä silmänkääntäjä joutuu kuitenkin heti ongelmiin Pariisiin saavuttuaan. Sattumukset johdattavat häntä Pariisista pitkin Eurooppaa ja muutakin maailmaa milloin laittomia siirtolaisia kuljettavassa rekassa, milloin maailmankuulun näyttelijättären mukana. Hauska, välillä viiltävän satiirinen ja surullinenkin tarina on lopulta myös lämminhenkinen humaanisuuden ylistys, joka jättää lukijalle hyvän mielen.

0BZL_fakiiri_joka_juuttui_kansi.indd

Suurimman pettymyksen jouluisessa kirjasadossa muodosti Ilkka Remeksen ”Kremlin nyrkki”. Olin lukenut Remestä viimeksi noin 10 vuotta sitten ja mielikuvissani hän kirjoitti vetäviä poliittisia trillerejä tomclancymaiseen tyyliin. Tämä tuorein teoskin edustaa samaa sarjaa suurvaltapoliittisine juonitteluineen, mutta juoni on kovin köykäinen ja lukijan on helppo ennustaa tarinan kulku. Koko opuksesta syntyy lopulta vaikutelma, että se on kirjoitettu poliittisena tilaustyönä Suomen Natoon liittymistä ajavien ryhmien puolesta. Korostetun Nato-myönteisyyden lisäksi Remes ilkeilee kirjassaan muun muassa ilmastoaktivisteille, rauhanliikkeelle ja feministeille, joten kirjalla on ilmiselvä poliittinen agenda. Pahimmillaan tätä agendaa kuvaa demokraattisen päätöksenteon kyseenalaistaminen. Tämä tulee ilmi pohdinnassa siitä, pitääkö päätösvalta kriisitilanteissa olla demokraattisesti valituilla valtioelimillä vai pitäisikö päätösvallan olla yksissä käsissä, kuten diktatuureissa. Tässä kysymyksessä Remes ilmiselvästi asettuu diktatuurin, jopa sotilasdiktatuurin kannalle. Kaiken kaikkiaan Ilkka Remeksen ”Kremlin nyrkki” on siis kirjallisena tuotoksena huono, puhtaasti propagandistinen julkaisu.  

Kremlin_nyrkki_442265_Kansi.indd