Lumikenttien kutsu

Jiihaa! Talvi tullee sittenkin ilmastonmuutoksesta huolimatta. Tahkolla avataan ensimmäinen rinne ylihuomenna ja pohjoisempana on lasketeltu jo aiemminkin – Levillä jopa alppihiihdon maailmancupin merkeissä.

Samaan aikaan talventulon kanssa alkaa skimbakärpänen pöristä allekirjoittaneenkin korvissa. Ennen ensimmäisiä laskuja fiiliksiä on tosin ansiokkaassti kohottanut Rossignol. Gallian suuri suksifirma on näet lähetellyt pitkin syksyä hauskoja videolinkkejä sähköpostiini.

Viikonloppuna suunta on kuitenkin Tahkon sijasta Müncheniin. Baijerin pääkaupungista on tullutkin yksi suosikkikaupunkejamme, sillä reissaamme hyvän oluen alkulähteille jo viidettä kertaa. Oluen sijasta tällä kertaa taidamme kuitenkin keskittyä glühweinin maisteluun kaupungin monilla joulutoreilla.

Seuraavat klyyvarit juodaankin sitten varmaan jo Tahkolla. Hiihtokeskuksen omien sivujen lisäksi aiheesta kiinnostuneiden kannattaa seurata Pecosin blogia, johon linkki löytyy oikesta laidasta.

pb230082 

 

PS. Ensilumet satoivat jo Taivassaloonkin, vaikka viikonlopun jälkeen maa lienee jälleen musta. Pulkat ja kelkat ehdittiin silti kaivaa esiin ja riemua riitti.

 

Mainokset

Saako naisille myydä käyriä kurkkuja?

kurkku1

 

 

 

 

 

 

 

 

Juuri kun pääsimme eroon kansalaisia naurattaneesta Euroopan Unionin kaupan hyllylle kelpaavan kurkun käyryyttä säätelevästä direktiivistä, ollaan unionin nimissä tekemässä uusia järjettömiä säädöksiä.

EU:n tasa-arvodirektiivin nimissä esimerkiksi kampaaja ei voi enää tarjota palvelujaan vain naisille, vaan häneltä pitää onnistua myös miesten hiustenleikkuu. Jos hän ei suostu miesasiakasta palvelemaan, on asiakkaalla oikeus vaatia vähintään 3000 euron korvausta syrjinnästä. Uudessa laintulkinnassa syrjintärikoksesta leivättömän pöydän ääreen pääsyyn riittää myös tarjouskampanjoiden kohdistaminen vain toiselle sukupuolelle.

Direktiivin noudattaminen esitetyssä muodossa luo mainiot lähtökohdat mitä huikeimmille skenaarioille. Ajatelkaapa vaikka lääkärikeskuksen gynekologipalveluja. Jatkossa varmaan naisten alapääkirurgiaan erikoistuneen lääkärin täytyy miespotilaan niin halutessa heilutella skalpelliaan myös miehen haaravälissä. Koulutus ja välineethän kirurgilla taatusti löytyvät kummankin sukupuolen tasa-arvoiseen palveluun.

Luulisi (jälleen kerran) niin unionilla kuin Suomen hallituksella löytyvän järjellistäkin pohdittavaa, jopa sukupuolten välisen tasa-arvon edistämiseksi. Kenenkään etua ei palvele se, että naisten juhlakampauksiin erikoistunut ammattilainen pakotetaan saksimaan jukolan jussien harjaspäitä.

Tähdellisempää tasa-arvon kannaltakin on kiinnittää huomio palvelujen tarjonnan sijasta palvelujen hinnoitteluun. Olennaisempaa kai on se, että palvelut maksavat saman verran ostajan sukupuolesta riippumatta. Ja mitä tarjouskampanjoihin tulee, niin enpä lähtisi ihan heti niitäkään kieltämään. Esimerkiksi hiihtokeskuksissa hiljaisina aikoina liikkuisi pelkkiä äijäporukoita, ellei naisia houkuteltaisi sinne ”LadySki”-ja muilla tarjouksilla. Veikkaanpa, että härkäparien afterskit eivät saisi kiitosta sen paremmin asiakkailta kuin keskusten ravintolayrittäjiltä ;-)

 

 

 

Katso, petturi loikkaa!

Turussa puolueloikkien pitkä perinne jatkuu. Persussuomalaisena uuteen valtuustoon valittu Maarit Rostedt loikkasi kokoomuksen riveihin ennen ensimmäistäkään valtuuston kokousta.

Tämä kertoo taas omaa kieltään politiikan ja poliitikkojen moraalista. Arvon rouva ilmoitti harkinneensa ehdokkuutta kokoomuksen listoilla jo ennen vaaleja. Perussuomalaisten listoille hän päätyi ilmeisesti syystä, ettei uskonut kannatuksensa riittävän valtuustopaikkaan – ja oikeassa olikin. Muunkinlaisia arveluja voidaan toki esittää, sillä Turun kokoomukselle valtuustopaikkojen ostaminen ei taida olla mitenkään vierasta.

Olivatpa loikkauksen taustat mitkä tahansa, tämän ja muiden vastaavien varalle vaalilakia (tai mitkä pykälät näitä asioita ohjaavatkaan) tulisi muuttaa.

Vaaleissa kuin vaaleissa saadut paikat pitäisi määritellä yksiselitteisesti kuuluvan puolueille, ei yksittäisille ehdokkaille. Asia on loogisesti perusteltavissa jo sillä, että edustajat valitaan vaaleihin puolueiden listoilta. Antamalla äänensä listalla olevalle henkilölle äänestäjä antaa valtakirjan ennenkaikkea puolueelle.

Tämä ei tietenkään estä loikkaria vaihtamasta aidan toiselle puolelle niin halutessaan. Käytännössä se tarkoittaisi kuitenkin sitä, että hän menettää paikkansa ja  hänen tilalleen valtuustoon, eduskuntaan tai muuhun vaaleilla valittuun elimeen astuu hänen vaaleissa edustamansa puolueen listoilta valittu varavaltuutettu.

Kaikkein paras olisi, jos Suomessa siirryttäisiin niinsanottujen pitkien listojen käyttöön. Silloin vaaleissa ratkaisisivat oikeasti asiat eivätkä vaikkapa ehdokkaiden ulkoisiin ominaisuuksiin tai julkisuusansioihin perustuvat tekijät.

PS. Oikein pisnesnaiselta tämä Rostedt vaikuttaa. Vilkaiskaapa nettisivujaan.

Ruotsalais-saksalainen ruokaskandaali

falukorv

Tänään uutisoitiin eri medioissa Lidlin käsittämättömästä toiminnasta Ruotsissa. Kauppaketjun työntekijät olivat levittäneet roskiksiin vietyihin vanhentuneisiin elintarvikkeisiin syövyttävää myrkkyä kodittomien karkottamiseksi ilmaisilta apajilta.

Kauas on naapurimaassa tultu Palmen ajan ihanteista, mutta onhan tuollainen toiminta aivan ennenkuulumatonta. Lidlin maajohtajan mukaan kauppaketjussa ei kannusteta tällaiseen toimintaan, mutta tuskinpa myymälähenkilökunta omasta päästään tällaisia ideoita keksii. Harva kassaneiti tuskin edes tietää tuollaisten myrkkyjen olemassaolosta saatikka ryhtyy maksamaan niitä omasta rahapussistaan. Muulla tavallahan tuollaisia hankintoja ei voi tehdä ilman, että ne päätyvät yrityksen kirjanpitoon.

Kodittomien myrkyttämisen sijasta Lidl kuulemma suosittelee jätteiden laittamista lukkojen taakse, etteivät nälkäänsä helpotusta hakevat vähäosaiset pääse niihin käsiksi. Eipä tuotakaan kovin humaanina linjauksena voi pitää, sillä viimeisen myyntipäivänsä juuri saavuttaneet elintarvikkeet ovat pääosin vielä täysin syömäkelpoisia, ellei niitä tietoisesti tuhota tai Lidlin tapaan myrkytetä.

Suoranaiseen ruoka-apuunhan tällaisia vanhentuneita tuotteita ei saa antaa, mutta onko toisaalta mitään mieltä tietoisesti estää niiden käyttöä. Kodittomien suihin roskiksista tiensä löytävät elintarvikkeet kun eivät ole keneltäkään pois.

 

Henkilökohtaista herkuttelua

Vaikka olen a) koettanut pitää henkilökohtaiset asiat poissa tästä blogista ja b) kyllästynyt ruoanlaiton ylenpalttiseen esiintuontiin mediassa, rikon nyt yksintein molempia ajatuksiani.

Juhlimme tänään nimittäin vaimoni kanssa jo 31. hääpäiväämme, vaikka hän tosin joutuikin muistuttamaan minua merkkipäivästä aamulla. Lahjusten sijasta päätin kokkailla arjen keskellä jotain tavallista parempaa ja muistin, että Kitte on haikaillut kovasti risoton perään. Sen valmistamiseen allekirjoittaneella on kuitenkin jostain syystä ollut tavallista isompi kynnys. Itse asiassa en muista koskaan tehneeni aitoa risottoa, en edes niinä vuosina jolloin Pirkko Rasin opastuksella koetin opiskella ihan oikeaksi ruoanlaiton ammattilaiseksi.

Tänään päätin kuitenkin, että rohkea rokan syö. Ruokalan sivuilta löysin kiinnostavan reseptin ja Stockmann Herkusta asianmukaiset ainekset. Ja yllätys, yllätys: risoton valmistaminen oli paljon helpompaa kuin uskoinkaan ja lopputuloksesta tuli huikean hyvä, vaikka itse sanonkin. Kun vielä kyytipoikana oli Penfolds Koonunga Hill Chardonnayta, niin tuskinpa monessa ravintolassakaan olisi parempaa hääpäiväateriaa saanut.

 

PS. Kannuvalimon Visan Riedel-puffista huolimatta nautimme viinit ihan vaan Ikean perusviinilaseista. Mitenkähän taivaallista se olisikaan ollut oikeista laseista ;-) Ei vaan, totta puhuen lasilla on iso merkitys viinistä nautittaessa. Ongelma taitaa kuitenkin olla se, että tällainen tavallinen viininjuoja ei itse asiassa tiedä, mitä miltäkin viiniltä voisi odottaa ja vaatia. Jos viini maistuu ihan kelvolta, niin mistä tietää sen muuttuvan vielä paremmaksi asianmukaisesta lasista nautittuna?

Terveisiä ns. yrittäjältä

Kokoomus mainostaa itseään yrittäjäpuolueena, mutta ilmeisesti pienyrittäjyys ei ole puolueen silmissä juuri missään arvossa. Tästä kertoo valtiovarainministeri Jyrki Kataisen taannoinen lausuma, jossa hän leimasi meikäläisenkin kaltaiset, omaa osaamistaan myyvät ihmiset ”niin sanotuiksi yrittäjiksi”.

Sanatarkasti Katainen kuittasi asian näin: ”on myös niin sanottuja yrittäjiä, joiden toiminta muistuttaa palkkatyötä, ja he kanavoivat tulovirtansa pääomatuloksi.” Kun käytännössä jokaisen yksinyrittäjän toiminta on palkkatyön kaltaista, olisi mielenkiintoista tietää mihin Kokoomus asettaa yrittämisen ja työnteon rajan.

Yksinyrittäjän elinkeinotoiminnan taloudelliset riskit ovat tietysti varsin pienet, koska suuria pääomia toimintaan ei sitoudu. Suurin riski on sama kuin palkansaajalla, eli töiden loppuminen. Näinhän voi käydä monesta yrittäjästä itsestään johtumattomasta syystä kuten pitkäaikaisesta sairastumisesta.

Työttömyyden varalle palkansaajalla on kuitenkin vahva turvaverkko, johon liittyyvät palkalliset sairaslomat, pitkä palkallinen irtisanomisaika ja ennen kaikkea edullinen ansiosidonnainen työttömyysturva. Koko turvaverkon kustannukset kaiken lisäksi katetaan pääosin verovaroilla, joiden keräämiseen yksinyrittäjätkin osallistuvat. Silti yrittäjä on käytännössä lähes täysin tyhjän päällä töiden loppuessa. Siihen nähden olisi reilua, että yrittäjälle suodaan mahdollisuus vaikka verotuksen kautta kerätä taloudellista puskuria pahojen päivien varalle.

Tämän Katainen haluaa nyt kuitenkin ilmeisesti kieltää tarjoamatta mitään sen vastapainoksi. Samaan aikaan kun yhteiskunnassa halutaan kannustaa ihmisiä yrittäjyyteen Katainen haluaa poistaa yrittämisen taloudelliset kannusteet. Ehkäpä Kokoomuksen kannattaakin jatkossa mainostaa itseään (suur)yrityspuolueena eikä yrittäjäpuolueena. Vai onko tämä “niin sanottujen yrittäjien” etujen leikkaaminen sitä uutta kokoomuslaista työväenpolitiikkaa?