Pian voit pukeutua fiksummin

Taannoin lupailin lisätietoa uudesta yritystoiminnasta, johon perheemme on lähtenyt mukaan. Nyt on aika raottaa salaisuuden verhoa, kun toiminta on pikkuhiljaa käynnistymässä toden teolla.

Yhdessä Antti ja Milla Lahdenperän kanssa perustamamme yrityksen nimi on FeelGreen Finland Oy. Yrityksemme päätoimiala on maahantuoda ja markkinoida ympäristövastuullisesti valmistettuja tuotteita yhteistyössä jälleenmyyjiemme ja päämiestemme kanssa. Ympäristövastuullisuudella tarkoitamme sekä ekologista että eettistä näkökulmaa: luontoa säästävän tuotannon rinnalla yhtä tärkeitä ovat edustamiemme tuotteiden parista leipänsä saavat ihmiset kautta koko tuotantoketjun.

Täältä voit lukea lyhyesti lisää yrityksestämme ja ensimmäisistä edustuksistamme.

Kolmen kruunun kumartajat

Ei hemmetti! Mikä meitä suomalaisia oikein riivaa, kun naapurin leukavan prinsessan häistä kohkataan viikkokaupalla mediassa ja lauantaina telkkaristakin tulvii siirappista lähetystä pariskunnan vihkiäisistä kutakuinkin puolen vuorokauden verran?

Suomalaiset taitavat edelleen olla sensorttista orjakansaa, että pääosa porukasta maksaisi ilomielin lisää veroja voidakseen osallistua entisten vallanpitäjiensä kruunupäiden yltäkylläiseen ylläpitoon. Kaikkein hulluimmat jopa jonottavat tuntitokulla kolmen kruunun suurlähetystöön kirjoittamaan nimensä johonkin onnitteluadressiin, joka tuskin päätyy lähetystösalin uunia pitemmälle.

Ihmetyttää kyllä tuo itse ruotsalaistenkin into monarkiaa kohtaan. Kun ei omasta maasta enää kruunun kantajaa löytynyt, niin sellainen piti 1800-luvulla rahdata ranskanmaalta asti. Ranskassahan noita kruunun perään kallellaan olevia toki riitti muillekin jaettavaksi suuren vallankumouksen jäljiltä. Sinänsä ruotsalaisten ratkaisu valita maahanmuuttaja valtakunnan päämieheksi oli osoitus sinikeltaisesta suvaitsevaisuudesta, joka jatkuu edelleen huolimatta Ruotsin vahvasta klanipääkulttuurista.

Suomalaisten onneksi meillä ei sentään ole ristinämme omaa kuningashuonetta, vaikka oikeistolaiset sellaista Suomeen koettivat rakennellakin pian itsenäistymisen jälkeen. Tänä päivänä sellaisesta eivät taida kuitenkaan haaveilla muut kuin hömppämedian edustajat, jotka itsenäisyyyspäivän juhlistakin muistavat aina valita ”linnan kuninkaan ja kuningattaren”.

Tai mistä sitä koskaan tietää, mitä pian entinen pääministerimme suunnittelee. Joku Katariina Suuri ainakin on mainittu useasti samassa yhteydessä…

Yrityshakemistot yrittäjien riesana

Tästä aiheesta olen kirjoittanut ennenkin, mutta uuden yrityksen perustamisen yhteydessä aihe tuli taas ärsyttävän ajankohtaiseksi.

Perustimme viime viikolla vaimoni ja naapuripariskunnan kanssa yhteisen yrityksen, joka tulee toimimaan aivan muulla alalla kuin viestinnän parissa. Tarkempi yritysesittely ja linkit uuden yrityksen sivuille ilmestyvät tännekin, kun saamme toiminnan kunnolla käyntiin. Sanakarin toiminta viestinnän parissa jatkuu uusista kuvioista huolimatta entisellään – joten tervetuloa vaan uudet toimeksiannot niin nykyisiltä kuin uusilta asiakkailta.

Mutta sitten päivän varsinaiseen epistolaan. Jo pitempään yrittäjänä toimineena minun olisi pitänyt muistaa, mikä mieletön puhelinrumba uuden yrityksen perustamisesta seuraa. Kaupparekisteriin teimme ilmoituksen perjantaina ja jo maanantaina aamupäivällä puhelin pirisi melkein taukoamatta kaiken maailman yritysluettelomyyjien toimesta. Onko heillä suora yhteys PRH:n järjestelmiin vai miten kummassa tieto uudesta yrityksestämme tavoitti heidät vajaan puolen työpäivän aikana?

Periaatteessa ymmärrän, että työtään nämä soittajat vain tekevät jokapäiväisen leipänsä eteen. Käytännössä kuitenkin pistää vihaksi jo se tuttu avaus: ”Yks Yy ja Yrgyplyy Yrityshakemisto Ööstä…vastaatteko yrityksen N.N. markkinoinnista? Haluaisimme päivittää yrityksenne tiedot…”. Joka ainoa soittaja yrittää antaa sellaisen vaikutelman, kuin olisimme antaneet jo tiedot heidän hakemistoonsa ja nyt on vuorossa vain rutiinipäivitys. Palvelun maksullisuudesta puhumista vältetään viimeiseen asti, ellei yrittäjäparka osaa sitä itse päätellä.

Kun tällaisiin puheluihin vastaa likimain kymmenen kertaa muutaman tunnin aikana, niin vihastuksen lisäksi herää hämmästys. Kuinka paljon noita erilaisia luettelo/hakemistoyrityksiä Suomesta oikein löytyy? On siinä tuore yrittäjä ihmeissään, kun yrittää pohtia mihin tietonsa kannattaisi antaa ja mitä siitä olisi järkevä maksaa. Joukossa kun on paljon sellaisiakin hakemistoja, joista edes allekirjoittanut ei ole koskaan kuullutkaan, vaikka olen alan markkinoita joutunut muutamaan otteeseen seuraamaan läheltäkin.

Yrittämisen vapaus toki kuuluu kaikille, mutta valitettavasti hakemistoalan markkinoilla taitaa toimia paljon niitä ”take the money and run”-periaatteella toimivia yrityksiä. Myyntivoimaan panostetaan, mutta itse palvelujen toimivuus ja luotettavuus on yhtä tyhjän kanssa.

Esimerkiksi Suomen Yrittäjien kanssa jatkuvaa kinaa käyvän Directan hakemistot näyttävät erään hyvin tuntemani yrityksen kohdalla monta vuotta vanhoja yhteystietoja. Vielä vuosia pahemmin metsässä yhteystietojen osalta on näihin minulle entuudestaan tuntemattomiin virityksiin kuuluva abc.fi-hakemisto.

Vanhojen yhteystietojen näyttämiseen noissa ”palveluissa” liittyy yksi selkeä epäkohta, joka pitäisi korjata vaikka lailla. Hakemistopalveluyrityksiltä pitäisi kieltää yritysten perustietojenkin julkaisu ilman yrityksen asianmukaista lupaa. Edellä mainitun yrityksen tavoin Sanakarin tiedotkin löytyvät niin Directan, abc.fi:n ja monen muun hakemiston sivuilta, vaikka en ole niitä sinne antanut.

Jos ja kun yrittäjä ei halua ilman omaa suostumustaan hakemistoihin syötettyjä tietoja maksullisena palveluna päivittää, vanhat tiedot säilyvät sellaisenaan palvelussa ilmeisesti ikuisesti – tai ainakin niin kauan kuin hakemistoyritys pysyy pystyssä. Tällainen tilanne ei palvele sen paremmin hakemistossa näkyviä yrityksiä kuin hakemistoja oikeasti käyttäviä.

Summa summarum: yrityshakemistoalalla on paljon mätää eikä mustaa valkoiseksi pysty vääntämään edes Jussi Lähde. Yrittäjien oikeusturva on kaikenmaailman hakemistohelppoheikkien kanssa asioidessa heikoissa kantimissa, joten lainsäätäjän apua kaivattaisiin. Alan yrityksistä itsestään ei reilun pelin sääntöjen luojiksi ole.

Lisää liikennevalvontaa Kustavintielle!

Kesän tultua on Kustavintiellä alkanut taas aiemmilta vuosilta tuttu meininki. Hurjia ylinopeuksia ja järjettömiä ohituksia näkee joka kerta, kun tien päälle eksyy.

Edellispäivänä ”kunnostautui” erityisesti keltamustalla Mitsubishi Lancer Evolla (EVO-8) ja hopeanvärisellä Opel Astralla kaahaillut kaksikko. Ensinmainittu ajeli aluksi tosin kiltisti muun jonon mukana edellämme, kunnes Opel-kuski hurjia ohituksia tehden kiilasi väliimme.

Aidolla rallipelillä ajellut Mitsu-kuski ei tietenkään voinut päästää toista autoa ohitseen, joten kisahan siitä syntyi. Kaksikko ohitteli peräkanaa jonossa ajavia, vastaantulijoista ja keltaisista sulkuviivoista välittämättä. Opel-kuski yritti parhaansa mukaan pysyä Mitsun perässä, vaikka auton pakoputkesta tuprusi mustaa savua kuin vanhasta kuormurista. Kisa käynnistyi ennen Miiaisten tienhaaraa ja Mietoisten suoran jälkeen kumpikin auto oli kadonnut jo kauas horisonttiin, joten nopeusrajoituksista näillä ”ruuspereilla” ei ollut tietoakaan.

Kumpikin auto on tuttu jo aiemmistakin vastaavista kisoista. Talvella sama Mitsu oli löytänyt veroisensa vastustajan 555-tunnuksin varustetusta sinisestä Subaru Imprezasta. Tuolloin vauhtia löytyi varmaan tuplasti sen verran, mitä talvirajoitukset olisivat periksi antaneet. Opel puolestaan tuli vain jokunen päivä sitten vastaan vetäen perässään toista samanmoista, tosin farkkuperäistä Astraa eikä siinäkään kaasupoljinta säästelty kun vedettiin merkin sisäistä kisaa.

Kameravalvonnalla ei Kustavintien meno tunnu laantuvan, joten tutkapartioita vaan lisää liikkelle, ennen kuin joku sivullinen kuolee. Näiden kaahareiden poismenolla ei ole niin väliä, kunhan eivät vie muita mukanaan.