Lupa ajaa lujaa

Poliisin luvalla saa sitten jatkossa ajaa 11 km/h ylinopeutta. Harvinaisen älytön päätös ja ilmoitus, joka johtaa keskinopeuksien nousuun kaikilla teillä. Tähän asti lainkuuliaisimmat ihmiset ovat koettaneet ajaa rajoitusten mukaan, mutta jatkossa se ei enää kannata. Poliisin julkituoma rajahan tarkoittaa käytännössä sitä, että jos yrität ajaa 80 km/h alueella merkin osoittamaan suurinta sallittua nopeutta, niin koko ajan takapuskurissasi roikkuu joku 91 km/h tunnissa ajava. Sen tuloksena ohitukset lisääntyvät entisestään ja liikenneturvallisuus heikkenee.

Tähän asti allekirjoittanutkin on 80 km/h alueilla säätänyt vakionopeuden 84 km/h:iin, mikä mittarivirhe huomioituna vastaa suurinta sallittua nopeutta. Jatkossa tulen säätämään mainituilla alueille nopeuden uuden luvan mukaisesti 95 km/h:iin. Ohittajia toki kaaharien kansoittamalla Kustavin tiellä (eniten käyttämäni maantie) toki tuossakin vauhdissa edelleen riittää, sillä valvontaahan ei ole ihmeemmin ollut nopeuskameroiden asennuksen jälkeen. Tien vakiokaaharithan tietävät kameroiden sijainnin ja osaavat hiljentää niiden kohdalla vauhtia jatkaakseen roimalla ylinopeudella niiden jälkeen. Enää ei tarvitse edes kameroista välittää yhtä paljon kuin ennen, kun tuon sallitun ylinopeuden voi mitata ulos kameroidenkin kohdalla.

No onkos tullut kesä!

Liekö ilmastomuutoksen syytä, mutta kotipihallamme ovat alkaneet tuottaa syksyistä satoa niin mansikat kuin vadelmat. Varsinkin vadelma on aivan täynnä raakileita ja kypsiä, makeita marjojakin päästiin jo maistelemaan uudelleen.

Samaan aikaan metsän antimet ovat kärsineet kuivasta syksystä. Kovasti odotetut suppilovahverot piileskelevät vieläkin sammaleen sisässä ja harvat jo nousseet olivat aivan kuivia. Vaikka en varsinainen syksyihminen olekaan, niin pian saatan alkaa tanssia jo sadetansseja.

Toisaalta taas päivän uutiset lupailivat meille suomalaisille synkeitä ja pimeitä aikoja. Ilmaston lämpeneminen kun ei lisää valoa näillä pohjoisilla kotiseuduillamme, pikemminkin päinvastoin, kun lumipeitekään ei tuo valoa vuoden pimeimpiin päiviin.

Syysvadelmia

This is it!

Kesäkuussa menehtyneestä Michael Jacksonista kertova elokuva tulee ensi-iltaan 28.10. Noin neljässä kuukaudessa tuotettu elokuva vaikuttaa monien mielestä jos ei aivan haudanryöstöltä, niin ainakin pahimmanlaatuiselta rahastuksesta. Pääosa materiaalista lienee peräisin This Is It -kiertueen harjoituksista.

Elokuvan Suomeen tulosta ei ole vielä tietoa, mutta kaikesta edellä kirjoittamastani huolimatta taidan kuitenkin käydä katsomassa sen sitten aikanaan. Tai kenties ostan sen DVD:nä, jonka julkaisuun tuskin paljon aikaa menee. Lyhyeen teatterikiertueeseen saattaa viitata trailerissa näkyvä ilmaisu: ”For 2 weeks only”.

Tästä traileriin.

Miljoonakäräjät Suomen piikkiin

Amnesty kuuluu hämmästelevän Suomessa käytävän Ruanda-oikeudenkäynnin kustannuksista syntynyttä keskustelua. Järjestön Suomen-osaston oikeudellinen asiantuntija Susanna Mehtonen korostaa, että Suomella on velvollisuus kansainvälisen yhteisön jäsenenä viedä Ruandan kansanmurhasyytteet oikeuteen.

Vaikka Amnestyn toimintaa suuresti arvostankin, niin minua hämmästyttää miksi tämä velvollisuus kaatuu nimenomaan Suomen niskoille. Eikö asiaa olisi voinut hoitaa vielä suuremmalla syyllä vaikkapa Haagin kansainvälinen rikostuomioistuin. Sehän on alunperin perustettukin juuri tällaisia rikoksia käsittelemään.

Koko oikeudenkäyntihän on muutenkin muodostumassa melkoiseksi farssiksi, kun käräjäväki kiertää kuukausikaupalla pitkin Afrikkaa tutustumassa viisitoista vuotta vanhojen rikosten tapahtumapaikkoihin. Yhtä turhanpäiväistä on Kigalin istuntojen välittäminen videolla Suomeen, josta siitäkin koitunee toimimattomuudestaan huolimatta melkoiset kustannukset suomalaisille veronmaksajille. Jopa tarvittava tekniikka kun on rahdattu Suomesta Ruandaan!

Amnestyn perustelut Afrikassa reissaamiselle kaiken lisäksi ontuvat. Jos puolustuksen todistajien turvallisuutta ei voida taata Ruandassa, niin miksi näitä todistajia ei sitten tuotu Suomeen? Sekin olisi varmasti tullut halvemmaksi kuin kiertomatka Ruandassa.

Kannattaa myös muistaa, että syytettyä ei ole vielä todettu syylliseksi. Mikäli näin ei tapahdukaan, niin miljoonalasku oikeudenkäynnistä saattaa tuplautua syytetylle maksettavien vahingonkorvausten muodossa. Ja kustannuksia tulee siitäkin, jos mies passitetaan suomalaiseen vankilaan loppuiäkseen. Pahimmassa tapauksessa hänellä on Suomessa myös perhettä, joka jää veronmaksajien elätettäväksi.

Niin tai näin, Amnestyn mainostama kansainvälinen yhteisö saisi maksaa kaikki kulut ja vielä vaivan palkkaa suomalaisille tämän asian hoitamisesta.

Viime viikon poiminnat

Sattumapääministerimme uusin älynväläys on kaavaillun media- eli YLE-maksun välttäminen sillä, että henkilö jättäytyy kokonaan tietoyhteiskunnan ulkopuolelle. Vanhasen lausuman mukaan maksusta saisi vapautuksen todistamalla kirjallisesti, ettei käytä mitään välineitä, joissa YLEllä on sisältöjä. Toisin sanoen goodbye esimerkiksi kännykät ja internet, ellet halua maksaa YLE-maksua.

Muuten olen sitä mieltä, että YLElle riittää kaksi tv-kanavaa. Enemmän laatua ja vähemmän määrää, kiitos. Ja ennenkuin joku kyselee FST:n perään, niin eiköhän se ruotsinkielisen väestön ohjelmaosuus saada helposti mahdutettua kahden kanavan ohjelmakarttoihin. Viisi prosenttia ohjelma-ajasta lienee oikea osuus på svenska.

Ja YLEn rahoitus suoraan verovaroista ilman minkäänlaisia mediamaksuja.

•••

Valtiovarainministeri puolestaan kehuu nykyhallituksen oikeudenmukaista tulonjakolinjaa. Todellisuudessa hallitus kuitenkin heittelee kaikkein pienituloisimmille pelkkiä almuja ja toisella kädellä jakelee lottovoittoja kaikkein hyväosaisimmille. Tuore budjettiesitys tarjoaa esimerkiksi työmarkkinatuella elävälle 11 euron lisätulot ensi vuonna. Summa asettuu oikeaan valoon, kun muistetaan että tämän vuoden alussa toteutuneet veronkevennykset painottuivat suurituloisten verotukseen. Esimerkiksi 50 000 euroa vuodessa ansaitsevan verotus keveni yli 700 eurolla vuodessa.

Sama suhteellisuus pätee myös Kataisen kehumaan ruoan alv:n alennukseen. Kumpi hyötyy euroissa enemmän: 200 eurolla kuukaudessa perusruokaa ostava eläkeläinen vai 1200 euroa kuukaudessa Stockmannille kantava herkkusuu?

•••

Puolustusministeri puolestaan on asettanut joukon “brändi ja it-guruja” suunnittelemaan asevelvollisuuden tulevaisuutta. Joukossa on niin kovan tason liikemiehiä kuin kokoomuksen viimeaikaiset vaalikampanjat suunnitelleen mainostoimisto Bobin ex-johtaja sekä hännänhuippuna siviilipalvelusmies Marko Ahtisaari.

Tässä taloustilanteessa on totaalisen järjetöntä palkata kovapalkkaisia konsultteja konsultoimaan asioista, joissa heidän kompetenssinsa on vähintään kyseenalainen. Tuon tason konsulttijoukko kun ei varmastikaan ole lähtenyt mukaan projektiin pelkästä isänmaallisuudesta, vaan kunkin taksamittari raksuttanee verovaroja vähintään 500 euron tuntivauhdilla.

Herää vaan kysymys, että eikö siellä ministeriössä ole virkamiehiä ja armeijassa upseereita noita hommia hoitamaan?

•••

Leipomoiden puhemies pitää ulkomaisen bulkkileivän tuontia pahimpana vaihtoehtona suomalaisille leipomoille. Pitääkö tämä lausunto lukea niin, että suomalaiset leipomot ovat erikoistuneet bulkkileivän tekoon?

Kenties näin onkin suurten teollisuusleipomojen kuten Vaasan kohdalla. Suomessa on kuitenkin suuri määrä laadukasta leipää valmistavia pieniä ja keskisuuria leipomoja, joiden tuotteita laatutietoisemmat kuluttajat ostavat jo nyt mieluummin kuin suurten leipätehtaiden. Näitä hyvän leivän leipojia löytyy kaikkialta Suomessa, kuten Primula pääkaupunkiseudulla, turkulainen Rosten, porilainen Ullan Pakari sekä kuopiolainen Aetoleipuri.

Oikein kustannustietoinen hyvän leivän ystävä toki leipoo leipänsä ja pullansa itse. Jos nyt ihan joka päivä ei viitsi taikinaa vaivata, niin kerran viikossa ainakin. Kuvassa vaimoni eilen pyöräyttämä luumu-rahkatorttu, jonka taikina tosin on peräisin paikallisen K-kaupan pakastealtaasta.

Luumu-rahkatorttu

Syyssato herättää hamsterin

Syksyn satokausi alkaa olla parhaimmillaan, minkä seurauksena niin allekirjoittaneen kuin parimme paremman puoliskon sisällä nostaa päätään aito huovismainen hamsteri. Mustikat ovat jo pakkasessa, vadelmat hillona, herukat mehuna ja kanttarellejakin on poimittu sen verran, että pari viikkoa sitten jouduimme ostamaan jo toisen pakastimen.

Nyt ovat hamstrausvuorossa oman puutarhan omenat ja luumut, joita kypsyy tasaiseen tahtiin päivä päivältä enemmän. Luumujen säilönnän aloitimme hyväksi havaitulla Tanssitettujen rommiluumujen reseptillä. Alkuperäisestä ohjeesta poiketen poistimme luumuista valmiiksi kivet, kuten huonosta kuvastakin saatta näkyä. Ohjeen mukaan luumujen pitäisi olla valmiina nautittavaksi jopa parin viikon kuluttua, mutta taidamme tälläkin kertaa malttaa jouluun asti, jolloin niistä saa mainion jälkiruoan aikuisille.

Tanssitetut rommiluumut

Omenista pääosa päätynee tänäkin vuonna tuoremehuksi. Viime syksyiseen tapaan suunnistammme Mynämäen tuoremehuasemalle, jossa isokin erä omenia puristuu helposti ja nopeasti erinomaiseksi mehuksi. Osan mehusta jatkojalostamme varmaan taas viiniksi, jonka viime vuosikertaakin on vielä jokunen pullo maakellarin kätköissä. Täytynee pitää jonkinlaiset sadonkorjuujuhlat ja tyhjentää nekin pullot odottamaan uutta täyttöä.

Vaikka toisaalta, olisihan se hienoa säästää edes pari pulloa vielä ensi vuosikymmenellekin. Tosi hamsteri taitaa kuitenkin ajatella eteenpäin vain yhden talven kerrallaan.

Turkistarhaajat valheen tiellä

Suomalaiset turkiskasvattajat ovat näköjään ryhtyneet kampanjoimaan oman elinkeinonsa puolesta, ilmeisesti pelästyttyään läntisen naapurimme aikeita kieltää turkistarhaus kokonaan. Turun Sanomissakin julkaistussa ilmoituksessaan turkisten tuottajat syyllistyvät sellaiseen vastaanottajan aliarviointiin, jollaista tuskin koskaan näkee.

Kampanjassaan turkisala rinnastaa itsensä muuhun kotieläintuotantoon ja uskottelee turkiskasvatuksen kieltämisen johtavan kaikkien eläinperäisten tuotteiden kieltämiseen. Räikeä väite kääntyy itseään vastaan viimeistään silloin, kun ilmoituksessa kehoitetaan suomalaisia käyttämään villasukkia kuten ennenkin. Kenties turkistuottajat tuntevat muuta kotieläintuotantoa niin huonosti, etteivät tiedä lampaan luopuvan villoistaan ilman hengen menetystä. Koko ikänsä pienessä häkissä kurjissa oloissa viettänyt turkiseläin sen sijaan tapetaan tylysti kun sen turkki on valmis hyödynnettäväksi.

Ylipäätään pelkän turhamaisuuden takia tapahtuva turkiseläinten tarhaus – tai suoraan sanottuna kidutus – on äärimmäisen kaukana kaikesta muusta tuotantoeläinten pidosta, jossa siinäkin toki monesti olisi kohentamisen varaa.

Turkistuottajat väittävät kampanjassaan turkiksen olevan myös ekologisesti kestävä tuote. Mielenkiintoista olisi tietää, mihin tuokin väite perustuu. Turkistarhauksen päästöthän ovat tehneet jopa paikallisia pohjavedenottamoja käyttökelvottomiksi. Myös kuluttaja-asiamies on taannoin tehnyt päätöksen, jonka mukaan turkiksia ei voida mainostaa ekovalintana niiden ympäristöhaittojen takia. Mihin lie kampanjan laatijalta unohtunut tuo päätös?

Totta ilmoituksessa taitaa olla vain se, että turkisten vastustajien lopullinen päämäärä on koko turkistuotannon lopettaminen. Toivottavasti Ruotsi näyttää tässä esimerkkiä ja Suomi seuraa nopeasti naapurin jalanjäljissä. Paras tietysti olisi, että koko EU ottaisi mallia jo turkistarhauksen kieltäneistä Iso-Britanniasta ja Itävallasta. Turkistuotannolle ei ole tässä maassa – eikä koko maailmassa – mitään järkisyillä perusteltavaa tarvetta.

PÄIVITYS 3.9.

Turkistuottajien selittelyä tuotteensa ekologisuudesta, mikä siis ei pidä paikkaansa:

-Tarkoitamme termillä luonnonmukaisuutta. Itse asia ei muuksi muutu, vaikka tuo ”ekologisesti kestävä” otettaisiinkiin tekstistä pois, sanoo Turkiseläinten kasvattajain liiton toiminnanjohtaja Tuula Dahlman.

No juu. Tottahan se nyt on ketulle luonnonmukaista elää alle neliömetrin häkissä, jossa jopa lattia on tehty  kanaverkosta.