Luonnon kutsuun kannattaa vastata

Suomessa on upea luonto – jos kohta kaunista on muuallakin maailmassa. Suomessa luonnosta nauttiminen on kuitenkin tehty kenties ainutlaatuisen helpoksi. Jokamiehenoikeutemme antavat jokaiselle luvan liikkua luonnossa ja hyödyntää sen antimia lain sallimissa rajoissa. Liikkumisen lisäksi luvallisia ovat muun muassa tilapäinen yöpyminen, marjastus ja sienestys sekä kalastus onkien ja pilkkien. Maanomistajan tai sen haltijan lupaa ei tarvita eikä oikeuksien käyttäminen maksa mitään.

img_5278
Jännittäviä luontokohteita voi löytää melkein naapuristakin, Vehmaalta.

Luonnossa liikkumiseen kannustaa myös laaja kansallispuistojen verkosto. Kansallispuistoja on noin neljäkymmentä eri puolilla maata, etelästä pohjoiseen ja merellisestä saaristosta jylhiin vaara- ja tunturimaisemiin. Niiden hyvin merkittyjä reittejä pitkin tottumatonkin retkeilijä voi kulkea turvallisesti ilman pelkoa eksymisestä tai liian vaativaan maastoon joutumisesta.

Itse olen koko ikäni harrastanut luonnossa liikkumista  välillä enemmän, välillä vähemmän. Enimmäkseen metsissä kulkemiseni syynä on ollut hyötyliikunta eli marjastus ja sienestys. Kansallispuistoistamme tutuksi on tullut tätä syksyä ennen ainoastaan Oulangan kansallispuisto, jossa retkeilimme pitkin Kitkajoen rantoja kesällä 1980. Hieno reissu, johon liittyy monia mukavia ja hassujakin muistoja – kaupunkilaisnuorten varustus kun ei ollut ihan viimeisen päälle vaelluksiin suunniteltua. Kolin, Ylläksen, Syötteen ja Saaristomeren kansallispuiston alueillakin olemme liikkuneet, lähinnä kuitenkin talvisten ja veneilyharrastuksen merkeissä.

img_5620
Saaristomerellä on tullut liikuttua jo pikkupojasta asti sekä rantoja koluten, kalastellen että veneillen.

Vaimoni Kitte onnistui kuitenkin sytyttämään retkeilykipinän uudelleen tänä syksynä. Hän oli viime vuonna viettänyt työpaikkansa virkistyspäivää Teijon kansallispuistossa ja onnistui muutama viikko sitten houkuttelemaan minutkin sinne. Ihan vieras alue ei toki minullekaan ollut, koska muutama vuosi sitten olin mukana suunnittelemassa Meri-Teijon matkailualueen markkinointia. Tuolloin kampanjaa ja konseptia tehtiin keskellä talvea, joten kansallispuistokierros jäi silloin tekemättä.

img_5858
Matildanjärven rantamaisemia Teijon kansallispuistosta.

Nyt itse koettuna Teijon kansallispuisto ylitti odotukseni. Matildanjärven kallioilta avautuivat hienot näköalat ympäröivään maisemaan ja helppokulkuiset polut tekivät kulkemisen helpoksi. Polulta poiketessakin maasto oli mukavan tasaista, pääosin pehmeän sammalen peittämää metsämaata. Sieniä oli tälläkin retkellä tarkoitus poimia, mutta viikkokausien kuivuus oli tehnyt tehtävänsä ja suppilovahveroita kertyikin vain yhden keiton verran.

Sen verran hieno kokemus Teijolla käynti kuitenkin oli, että jo seuraavana viikonloppuna suunnistimme Kurjenrahkan kansallispuistoon. Kurjenrahka on kansallispuistoista lähinnä kotiamme, noin 35 km Turusta pohjoiseen. Meiltä Taivassalosta matkaa kertyy parikymmentä kilometriä enemmän.

img_5886
Syksyinen suomaisema Savojärvelle päin Kurjenrahkan kansallispuistossa.

Luonnoltaan Kurjenrahkaon melko lailla erilainen kuin Teijon alue. Täällä kuljetaan pääsääntöisesti suomaisemissa, joiden välissä on pieniä metsäsaarekkeita. Liikkuminen tapahtuu pääosin tukevia pitkospuita pitkin, välillä pitkiäkin suoaukeita ylittäen. Itse kuljimme runsaat kuusi kilometriä pitkän Savojärven kierroksen, joka nimensä mukaisesti muodostaa rengasreitin Savojärven ympäri. Vielä syksylläkin kierrokselle antoi oman tunnelmansa vahva suopursun tuoksu, joka lienee todella huumaava kasvin kukinnan aikaan. Kurkia emme tällä kierroksella nähneet emmekä kuulleet, olisivatko ehtineet kaikki lentää jo muuttomatkoilleen.

Syksy on mielestäni hyvä ajankohta tällaisiin päiväretkiin, jotka mekin teimme. Ilma on vielä suhteellisen lämmintä, mutta syksyisen raikkaana helppoa hengittää. Hikoilla ei tarvinnnut eikä hyttysistäkään ollut kiusaa, ei edes hirvikärpäsistä. Päiväretkillä pärjää lisäksi kevyellä varustuksella. Meilläkin oli perusrepussa mukana vain pieni termospullollinen kahvia, vesipullo, pari valmiiksi tehtyä voileipää sekä makkarapaketti. Kierroksen varrella on kaksi nuotiopaikkaa, joissa eväiden nauttiminen ja makkaranpaisto olivat tärkeä osa retkeilynautintoa.

img_5889
Savojärven kierroksen varrelta löytyy myös yli 600-vuotias Kuhankuonon rajakivi, joka toimii edelleen seitsemän kunnan rajakivenä.

Summa summarum. Kuluva syksy herätti minussa potentiaalisen retkeilijän, vaikka ei pitkiin vaelluksiin vielä veri vedäkään. Kansallispuistoja tulee varmasti koluttua jatkossa yhä useammin, jopa yöpymisen merkeissä. Hulluahan se olisi jättää valmiiksi järjestetyt luontopalvelut hyödyntämättä, kun ne ovat sekä helposti saavutettavissa että maksuttomasti nautittavissa.

Kaiken lisäksi metsään menolla on tutkimusten mukaan paljon myönteisiä vaikutuksia ihmisten hyvinvointiin. Luonnon kutsua kannattaa siis kuulla ja välittää muillekin, sillä meillä Suomessa luonto on kaikille avoin.

 

Mainokset