Talvi tuli, lunta kaivataan

hpim0678.jpg

Kellot käännettiin talviaikaan ja talventulon merkkinä käynnistyi myös alppihiihdon maailmancup.

Suomalaisten panos kauden avauksessa Söldenin jäätiköllä oli erinomainen. Kalle Palander oli miesten suurpujottelussa kolmas ja Tanja Poutiainen naisten puolella neljäs. Eväitä parempiinkin sijoituksiin oli olemassa, mutta hienoja saavutuksia ovat nuokin.

Parin viikon kuluttua olisi vuorossa maailmancupin pujottelukauden avaus Levillä, mutta saapa nähdä onnistuuko. Lumi kun ei vielä tunturin kyljessä hohda ainakaan nettikuvien perusteella. Toivotaan kuitenkin parasta eli lumetuksen vaatimia pakkasia.

Oma suosikkini Suomen hiihtokeskuksista on Tahko, joka viettää tänä talvena 40-vuotisjuhliaan. Toivottavasti sinnekin saadaan pian lunta vähintään viimevuotiseen malliin, jotta päästään uutta tuolihissiä testaamaan. Ja kun Tahkosta puhutaan, kannattaa muistaa myös Lännen Lokarin herkulliset etanat sekä Pizzeria Väinön nimikkopizza.

Mainokset

Propsit Snobylle

Savon lahja suomalaiselle hip-hopille on viimeinkin saanut ansaitsemansa levytyssopimuksen. Sitä varten piti tosin ryhtyä riimittelemään suomeksi englannin sijaan, mutta hyvinhän tuo tuntuu juttu luistavan kotimaisellakin.

savonmafia.jpg

Tässä suomenkielistä Snobya, nyt nimellä OG Ikonen & Sawon Mafia.

Tässä Snobyn hieno Death of Kevin Lomax -video

Ja tässä vielä äijän omat sivut, josta löytyy DoKL:n lisäksi yksi uusi biisi.

PS. Toivottavasti Snoby ei kuitenkaan ala riimitellä savoksi. Vai miten olisi ensi kesänä sitä sorttia, äijä?

Kansanedustaja vonkasi maksullista seksiä!

Helsingin Sanomat räväytti tiskiin omasta mielestään kovan tason tutkimuksen. Lehden työryhmä oli laittanut nettiin nuoren naisen nimellä varustetun ilmoituksen maksullisen seksiseuran tarjoamisesta. Suurena uutisena Hesari julkaisi uutisen, jonka mukaan ilmoitus poiki 122 yhteydenottoa vuorokaudessa.

Luulisi maan suurimman päivälehden tutkivilla journalisteilla olevan tärkeämpääkin tutkittavaa. Ja jopa sellaista, jonka tulokset eivät olisi ennalta arvattavissa.

Huvittavinta tutkimuksessa oli, että Hesarin aina valpas toimitus oli kaivanut esiin myös ilmoituksessa annettuun numeroon soittaneiden taustat. Mukana näytti olevan kaikenkarvaista porukkaa kebab-yrittäjästä entiseen kansanedustajaehdokkaaseen. Mahtoiko toimittajien mieleen tulla sellainen tosiasia, että seksinpuute tuskin on yhteiskuntaluokasta riippuvainen.

Nollatutkimus, mikä nollatutkimus, myös uutisarvoltaan. Tässä tapauksessa ihmetyttää, miksi se tehtiin Sanoman lehdistä juuri Hesarin toimesta. Ilta-Sanomien lööppijournalismissa juttu olisi ollut enemmän kotonaan. Näen jo sieluni silmissä Iltiksen lööpinkin, joka löytyy tämän bloggauksen otsikosta.

Eikös vaan saanut sinutkin lukemaan, mistä oikein on kysymys ja ennen kaikkea: kenestä.

Tässä vielä linkki alkuperäiseen ”uutiseen”

Viekö EU sokerin lisäksi silakankin pöydästä?

paistetut_silakat.jpg

Turussa vietetään tänä viikonloppuna silakkamarkkinoita. Silakka on aina ollut yksi suosikkikalojani, josta saa maistuvia herkkuja lukemattoman monilla tavoilla. Nyt silakkapitäjänä tunnetun Taivassalon asukkaana hopeakylkinen herkku on tullut tietysti entistäkin tärkeämmäksi.

Silakan asemaa ruokapöydässä uhkaa tällä hetkellä moni asia, alkaen Itämeren tilasta aina ihmisten uusavuttomuuteen keittiössä. Uusin uhka on amerikankampamaneetti, jonka pelätään aiheuttavan laajaa tuhoa koko Itämeren kalakannassa.

Merkittävän varjon silakankalastuksen ylle heittää edelleen myös EU. Itämeren silakan dioksiinipitoisuudet puhuttavat edelleen ja myynti jatkuu nytkin EU:n poikkeusluvan turvin. Dioksiinista puhuttaessa unohtuu kuitenkin se, että silakan ja kaiken kalan syönnin terveyshyödyt ovat moninkertaiset haittoihin verrattuna.

Eli silakkamarkkinoille siitä, hopi, hopi – ennen kuin EU lopettaa silakankalastuksen Itämerellä kokonaan. Sokerinviljelyn osaltahan se on jo saamassa tahtonsa läpi.

Kimit tulivat Kustavintiellekin

Kaikki kunnia Kimi Räikköselle, joka ei antanut periksi formuloiden mestaruustaistossa vaikka kaikki näytti olevan ohi jo alkukaudesta. Loistava suoritus!

Ikävä juttu autourheilun suosiossa on, että jotkut autoilijat kuvittelevat jokapäiväisen liikenteenkin olevan kilpailua. Kustavintien saaristorallista olen kirjoittanut jo aiemminkin, vaan tänä aamuna eräs kanssa-autoilija teki ”kaikkien aikojen suorituksen”. Ohitin sallittua nopeutta käyttäen hitaampaa autoa Mietoisten suoralla, kun yhtäkkiä takana välähtivät pitkät valot ja saman tien sininen VW Bora suhahti rinnalleni. Onneksi tie on siinä kohdassa sen verran leveä, että kolme autoa mahtui juuri ja juuri rinnakkain.

Tämän Bora-kuskin mielenterveys epäilyttää silti kovasti. Pimeällä tiellä ajaminen pientareita pitkin kun on hengenvaarallista ihan kuskin itsensäkin kannalta, puhumattakaan mahdollisista jalankulkijoista. Kuskin mieleen ei varmaan juolahtanutkaan, että tien pientareella saattaa myös olla jokin isompi sateen syömä kuoppa tai muita esteitä.

Myönnettävä on, että ensin ajattelin jopa kiilata mokoman kaahaajan tahallani pellolle, mutta onneksi oma järkeni (tai vaimon järki) voitti, Niinpä hidastin suosiolla vauhtiani ja päästin idiootin jatkamaan matkaansa.

Sen verran kuitenkin tämä nykyinen liikennekulttuuri on alkanut ärsyttää, että taidan perustaa ”liikennerikkomusblogin” jahka tässä työkiireet vähän helpottavat. Aineistoon saa mukavasti kuviakin, kun vaimo pitää kamerakännykän käyttövalmiina ajossa oltaessa. Ja tottahan toki blogiin saavat lähettää kokemuksiaan ja kuviaan myös muut tiellä liikkujat. Palataan aiheeseen.

Maallemuuttaneen arkea

hpim1143.jpgTänään taas konkretisoitui se, miksi runsaat kaksi vuotta sitten päätimme muuttaa maalle. Turussa asuessamme lauantain vakio-ohjelma oli käynti torilla ja siinä sivussa poikkeaminen oluella tai kahdella Old Bankissa (mikä toki sekään ei ole huono tapa viettää vapaapäivää). Tänään vietimme kuitenkin kirpakan raikasta ja aurinkoista syyspäivää ainakin omasta mielestämme vielä upeammin.

Aamupäivällä kipaisimme lähimetsään sienestämään. Saaliiksi saimme muutaman litran suppilovahveroita, joista Kitte tekaisi illaksi herkullisen piirakan pekonilla höystettynä. Iltapäivällä päätimme tämänvuotisen veneilykauden, jolle mittaa kertyi noin viisi kuukautta. Samalla tietysti koluttiin kaislikonereunat virvelöiden, jos vaikka syyshauki olisi ollut syönnillään. Kalaonnea ei tällä kertaa ollut, mutta väliäkö tuolla, kun lohisoppaan oli aineet varattu jo etukäteen.

Aamulla huomasimme muuten, että hirvestyskausikin oli alkanut. Hirvellä ei tainnut tälläkään kerralla olla paljon mahdollisuuksia, kun yhtä auton peräkärryssä retkottanutta hirveä saatteli arviolta kahdenkymmenen auton letka punapukuisia miehiä. Vaikka eipä silti, meikäläisen puolesta hirviä saisi kaataa paljon nykyistä enemmänkin. Syyspimeillä teillä kun ei mikään pelota enemmän kuin jostain metsän kätköistä tielle loikkaava hirvi.

PS. Mainitsemani lohikeiton kera nautimme Poijun mustaa limppua. Leipojana taivassalolainen Ruokala M. Ranta. Erinomaista leipää on myytävänä ainakin Taivassalon Salessa eli jos ajelette täällä päin, poiketkaa hakemassa.

Hasta Siempre Comandante Che Guevara

Tänään tuli kuluneeksi 40 vuotta Ernesto ”Che” Guevaran kuolemasta. Olipa Che näkökulmasta riippuen vapaustaistelija tai terroristi, hänen asemaansa yhtenä 1900-luvun merkittävimmistä ihmisistä ei kukaan voi kiistää. Myyttisiin mittoihin kohonneen maineensa ansiosta tästä 1960-70-lukujen hippi- ja vasemmistonuorten ikonista tuli myöhemmin myöhemmin myös kaupallinen brändi, jonka kuvalla myytiin ja myydään edelleen kaikkea mahdollista T-paidoista laskettelusuksiin.

Yhtään häpeilemättä voin kertoa Che-julisteen löytäneen tiensä omankin teiniaikaisen huoneeni seinälle, kun sain sen siskoltani jollain lahjomalla omittua. Enkä ole Chestä vieläkään täysin eroon päässyt, sillä eräät ystäväni toivat hänen kuvallaan varustetun T-paidan minulle taannoin 50-vuotislahjaksi. Saattaa olla, että Che kulkee tavalla tai toisella aina mukanani, sillä nuoruusvuosien ihanteista on vaikea luopua. Ja toisaalta, miksi pitäisikään?

Lepää siis rauhassa, comandante.

240px-che_guevara_korda.jpg