Äyriäispastaa saksalaisittain

Palataanpa vaihteeksi elämän perusasioihin eli ruokaan. Meillä on tapana aloittaa viikonlopun vietto perjantaipastalla ja niin tehtiin edellisiltanakin. Tällä kertaa niin pasta kuin kastikeaineksetkin päätyivät pöytäämme Saksanmaalta. Värikkäät nauhapastat toimme jo viime vuoden lopulla Münchenista ja herkullisesta äyriäissekoituksesta ja tomaattikastikkeesta kiitokset saa Lidl.

Vaikka Lidlin myymälöitä ei parhaalla tahdollakaan voi kehua viihtyisiksi ostospaikoiksi, niin laadukkaita herkkutuotteita sieltä löytyy monesti helpommin kuin kotimaisten ketjujen ruokakaupoista. Omia suosikkejamme Lidlin valikoimissa ovat yrttimarinoidut lampaanfileet ja samettisen pehmeä tsatsiki. Valmisruokapuolella Lidlin pizzat hakkaavat mennen tullen kilpailijansa ja pakasteena myytävä Gordon Bleu -kanakin maistuu erinomaiselta. Lidlin kivennäisvettäkin on tullut juotua kesän aikaan pullo jos toinenkin – eikä suotta, sillä monen muun Lidlin tuotteen tavoin se on erilaisissa testeissä hyväksi havaittu. Haitaksi ei tietenkään ole sekään, että Lidlistä hyvää saa halvemmallakin.

Tuohon äyriäispastaan palatakseni se oli todella helppo valmistaa. Kuumentelin/sulatin ensin pannulla noita yrttiöljyssä marinoituja äyriäisiä viitisen minuuttia, lisäsin joukkoon tomaattikastikkeen, kiehautin nopeasti ja siinä kaikki. Maku oli kertakaikkisen upea ilman sen kummempaa maustamista, mitä nyt mustapippuria tuli rouhaistua sekaan. Ja päälle tietysti tuoretta basilikaa ja parmesaania.

PS. Lauantaina vietettiin saaristossa muinaistulien yötä. Mekin kannoimme oman kortemme kekoon, tai oikeammin risumme nuotioon. Aiemmin päivällä rakentamastamme nuotiopaikasta taitaakin tulla syysiltojen suosituin istuskelupaikka.

ÄyriäispastaaKitte muinaistulilla

PS. Tästä räppäristä kuullaan vielä.

Mainokset

Hallituksen verofarssi

Jopa onnistui tekstiviestihallituksemme rykäisemään budjettiriihestään ulos kertakaikkisen naurettavan lopputuloksen kepulien ja kokoomuksen alv-riidan ratkaisuksi.

Kepu sai pidettyä kiinni elintarvikkeiden alv-alennuksesta 12 prosenttin, mistä oli jo lakikin säädetty hallituskauden alkupuolella. Tosin tuota iloa kestää vain ensi kesään asti, jolloin vero nousee 13 prosenttiin. Pääministerin morsiamen sulhanen säilytti kasvonsa, mutta näin tavallisen kuluttajan näkövinkkelistä kyseessä on kaikkien aikojen älyttömin tempaus verotuksen saralla. Harvemmin kai tietoisesti säädetään 9 kuukautta voimassa oleva verolaki vain sen takia, ettei pääministerin tarvitse syödä sanojaan.

Kokoomuksen maineelle episodi ei myöskään tee hyvää. Kun Katainen esikuntineen on koko ajan julistanut, että työn verottamisen sijasta verotuksen painopistettä täytyy siirtää kuluttamiseen, niin nythän toimittiin aivan päinvastoin. Vai eikö elintarvikekaupassa asiointi tai ravintolassa ruokailu olekaan kuluttamista? Kokoomuksen vinkkelistä on myös korostettu ravintoloiden veroalen tuovan lisää työpaikkoja tai ainakin auttamaan säilyttämään nykyiset. Jos näin todella olisi, niin miksi ihmeessä ravintoloille määrättiin 9 kuukauden kituaika keskelle pahinta lamaa? Siinä ajassa moni kuppila ehtii heittää kupin nurin ja työntekijät löytävät itsensä työvoimatoimiston jonosta.

Kokonaisuudessaan nyt tehty päätös ei kaiken lisäksi merkitse kuluttajille minkäänlaista säästöä. Kun elintarvikkeiden osuus suomalaisten kulutusmenoista on jo alle 15%, niin päätetyt alvien alennukset otetaan korkoineen takaisin muuhun kulutukseen kohdistuvalla yleisen arvonlisäveron korotuksella.

Kuluttajien lisäksi kärsijöinä ovat pienet erikoisliikkeet ja palvelualojen yritykset, joista monikaan ei pysty siirtämään veronkorotusta hintoihinsa. Toisaalta; milloinka Suomessa joku olisi näiden ryhmien eduista välittänyt?

Suurin hyötyjä on ilman muuta vähittäiskauppa, joka on ulosmitannut tulossa olevan alennuksen jo etukäteen. Vähittäiskaupan kohdalla alennuksen vaikutuksena on turha odottaa edes työpaikkojen lisäystä, vaan kaikki valuu suoraan keskusliikkeiden katteisiin.

Anyway, ratkaisu on luontevaa jatkoa nykyhallituksen tempoilevalle veropolitiikalle, josta on saatu näyttöjä myös esimerkiksi auto-, kiinteistö- ja energiaverotuksen alueilla. Kannattaa myös muistaa, että vielä vajaa vuosi sitten arvon ministerimme julistivat kilvan, että jo silloin päälle iskenyt lama ei kosketa Suomea. Nyt ollaan ottamassa lähivuosina kymmeniä miljoonia velkaa, eli nämäkin veronalennukset maksatetaan tulevilla sukupolvilla.

Kyllä olisi Kari Suomalaisen nykyään helppoa keksiä aiheet pilapiirroksiinsa.

Huikea teatteriuutinen scifin ystäville

Viikonvaihteessa etsin netin antikvaarisista kirjakaupoista jatko-osia Orson Scott Cardin moninkertaisesti palkittuun Ender-tieteistrilogiaan. Halun hankkia viimeinkin sen jatko-osat Kuolleiden puolustaja ja Kansanmurha herätti se, että ensimmäisenä julkaistu Ender tarttui taas kirjahyllystämme hyppysiin ties monettako kertaa. Aikoinaan olen Turun Martin kirjastosta (jonka säilyttämisestä kansalaisliike hävisi taistelun kulttuurinvihaajia vastaan) lainannut ja lukenut nuo jatko-osatkin, mutta hienoahan se olisi itse koko trilogia omistaa.

Jatko-osia hakiessani käytin hyväksi myös Googlea, ja sieltä silmiini pomppasi uutinen Enderin siirtämisestä teatterin estraadille. Asialla on tamperelainen Legioonateatteri, joka marssittaa ihmiskunnan pelastajaksi uumoillun Enderin näyttämölle ensimmäistä kertaa – kukaties koko maailmassa?

Näytelmän ensi-ilta on 6. syyskuuta ja nyt jäämmekin mielenkiinnolla odottamaan ensimmäisiä arvosteluja. Rohkeutta Legioonteatterilta ei ainakaan puutu, joten toivotamme onnea ja menestystä. Ja saattaapa siinä käydä vielä niinkin, että Taivassalon perukoilta täytyy taivaltaa teatterimatkalle Tampereelle.

Ai niin: niitä kirjoja en valitettavasti löytänyt vielä. Jos joltain löytyy siistit kappaleet niin tervetuloa kaupanhierontaan.

Veronkevennyksiä velkarahalla – äly hoi!

Herrat ministerit ovat aloittaneet kilpalaulannan siitä, millä tavalla ja kuinka paljon arvonlisäveroa alennetaan kaupan ja ravintolan myymien sapuskojen osalta. Nykyisessä taloustilanteessa olisi ehdottomasti paras vaihtoehto jättää alennukset kummankin alvien osalta toteuttamatta. Kun valtio eli me kaikki velkaannumme lähivuosina kymmenillä miljardeilla euroilla, niin velalla toteutettavat veronalennukset ovat täysin älyttömiä toimenpiteitä.

Mertalan sulho koettaa ruoan alvin alennuksella profiloitua köyhän kansan puolustajaksi, mutta tosiasiassa tästäkin veronkevennyksestä hyötyvät eniten suurituloisimmat ihmiset. Meinaan vaan, että siinä kun hookoo blöön hinta saattaa laskea jopa 15 senttiä on lehmän sisäfileen ostajalle luvassa alennusta pitkälti toista euroa. Tosin nuo alennukset on kummaltakin ryhmältä kuitattu jo etukäteen pois ahneiden kauppaketjujemme toimesta. Herääkin kysymys, miksi veronalennuksesta piti kertoa jo vuosikaupalla etukäteen, kun alennuksen todellista vaikutusta hintoihin ei enää voi mitenkään todentaa. Anyway: jos hallituksessa oikeasti mietittäisiin pienituloisten tukemista niin enemmän saataiisiin aikaan kohdentamalla tuo puolen miljardin potti suoriin tukiin kuin kaupan pohjattomiin kassalippaisiin. Jos alveja kuitenkin tullaan alentamaan, niin itse kannatan Kataisen mallia eli sama 14% alv sekä kauppaan että ravintoloihin.

Koska ruoka on kuitenkin allekirjoittaneelle hyvinkin rakas aihe, niin laitanpa tämän vuodatuksen kevennykseksi yhden tämän vuodenajan suosikkiresepteistäni: kantarellirisoton. Perjantaina nauttimamme risotto oli höystetty myös ripauksella mustia torvisieniä (joista kiitos Arjalle ja Teemulle), ja varmaan muutkin sienet tässä toimivat ihan kivasti. Kokeilkaa ja nauttikaa.

KANTARELLIRISOTTO

-litran verran tuoreita kantarelleja

-125 g suikaloitua pekonia

-1 punasipuli

-4 dl risottoriisiä (arborio)

-2 dl valkoviiniä

-litra kasvislientä

-mustapippuria

-1 dl parmesaaniraastetta

Pilko kantarellit ja kuumenna niitä padassa niin kauan, että sienistä irtoava neste haihtuu. Lisää pataan silputtu sipuli ja pekoni. Hauduttele hetken aikaa ja lisää riisit pataan. Kuullota riisiä hetkinen ja kaada sekaan valkoviini. Rouhaise joukkoon reilusti mustapippuria myllystä. Kun viini on imeytynyt riisiin, kaada kattilaan pari desiä kasvislientä. Sekoita ja anna hautua. Nesteen imeydyttyä riisiin lisää taas pari desiä kasvislientä. Anna imeytyä ja toista samaa niin kauan kunnes kaikki kasvisliemi on käytetty. Siinä vaiheessa risoton pitäisi olla jo valmista nautittavaksi. Sekoita vielä joukkoon parmesaaniraaste ja tarjoile hyvän viinin kanssa.

P8210011

P8210016

Alempi kuva kertoo siitä, kuinka vaimoni innostui liittymään paikallisen VPK:n naisjaostoon. Sen seurauksena hän oli lauantaina Taivassalon torikahviossa myymässä kaffeeta ja paakelsia, mikä merkitsi minulle leivontapäivää. Korvapuustien lisäksi paistoin myös pari pellillistä pizzaa, ja molemmat kuuluivat muiden leipomusten ohessa käyneen hyvin kaupaksi. Pitäisiköhän vaihtaa alaa, kun näissä mainos- ja viestintäalan hommissa tuo alv on edelleen 22% ja todennäköisesti jopa nousemassa lähivuosina.

PÄIVITYSTÄ 25.8.

Lukekaapa tämän päivän Iltalehdestä Kalle Isokallion näkemys elintarvikkeiden alvin alentamisesta. Aika lailla samoilla linjoilla ovat näköjään minua paljon viisaammatkin ihmiset:

”Oletetaan että edelleen, vaikka valtio maksaa kuluistaan jo neljänneksen velkarahalla, halutaan käyttää 500 miljoonaa pienituloisten elon helpottamiseen. Uskon, että kohdistamalla summa täsmäohjuksena pienituloisten verotuksen keventämiseen sekä pienten eläkkeiden tason nostamiseen, saadaan paremmin autettua niitä jotka apua tarvitsevat.”

Ja koko juttu löytyy täältä.

Nuorten syrjäyttäminen on lopetettava!

Vaihteeksi vähän vakavampaa asiaa kuin edellisissä, kesäisen keveissä bloggauksissa.

Turun Sanomien pääkirjoituksessa kiinnitettiin tänään huomiota nuorisotyöttömyyden huolestuttavaan kasvuun. Alle 25-vuotiaita työttömiä oli kesäkuussa 40 513, mikä oli peräti 11 733 nuorta enemmän kuin kuukautta aiemmin. Mukana tuossa joukossa ei ole edes lomautettuja, eli todellisuudessa ilman työtä on vielä selvästi suurempi osa nuorisoamme.

Pääkirjoituksen otsikossa TS julistaa, että nuorten syrjäytyminen on ehkäistävä. Oikeampaa olisi kuitenkin vaatia, että nuorten syrjäyttäminen on ehkäistävä tai mikä vielä parempi, lopetettava. Tosiasiahan kuitenkin on, että suurin osa nuorista kuten muistakaan työttömistä ei omasta halustaan jää syrjään yhteiskunnasta, vaan heidät sysätään sinne yhteiskunnan vallanpitäjien toimesta. Syrjäytyneiden sijasta pitäisikin ensisijaisesti puhua syrjäytetyistä.

Nuorten syrjäyttäjinä toimivat yhtä hyvin eduskunta ja hallitus kuin yritykset ja työntekijäjärjestöt. Ongelma tunnetaan ja tunnustetaan, mutta yksikään taho ei ole valmis ottamaan vastuuta nuorisotyöttömyyden hoitamisesta ja ryhtymään konkreettisiin toimiin.

Hallitus valittaa rahan puutetta, vaikka tälläkin hallituskaudella on riittänyt miljardeja veronkevennyksiin ja jatkoa seuraa ruoan alv-alennuksella, joka siirtää puoli miljardia kaupan keskusliikkeiden kassoihin. Yritykset julistavat, että he ovat vastuussa toiminnastaan ainoastaan omistajilleen eivätkä yhteiskunnalle, vaikka yhteiskunta rakentaa yrityksille valmiin infastruktuurin ja tukee yritystoimintaa monin eri tavoin. Nuorten työllistymisestä ei kanna huolta edes ay-liike, joka keskittyessään puolustamaan perinteisen jäsenkuntansa etuja ajaa monesti asioita, jotka suorastaan estävät nuorten työllistymisen.

Turun Sanomat muistuttaa pääkirjoituksessaan suurten ikäluokkien tulosta eläkeikään. Tämäkään tuskin suurta apua nuorisotyöttömyyteen tuo –  puhumattakaan siitä, että meidän viisikymppisten eläkeikää nostetaan jatkuvasti. Teolliset työpaikat tulevat väistämättä vähenemään ja julkisella sektorilla on jo nyt tapana jättää eläkkeelle jäävien työpaikat täyttämättä. Kun samaan aikaan vuokra- ja vierastyövoiman käyttö lisääntyy, tulevaisuudessakin tarjolla on lähinnä pätkätöitä.

Nuorison tulevaisuus ei siis hyvältä näytä. 1990-luvun laman aikana syrjäytettiin jo yksi sukupolvi yhteiskunnasta ja sama on tapahtumassa jälleen. Viranomaisten laskelmien mukaan alle 25-vuotiaana työllistymismahdollisuutensa menettänyt maksaa yhteiskunnalle vuodessa 27 500 euroa. Ilmeisesti Suomella on siihen varaa, koska kukaan ei asian hyväksi tee mitään.

Ja kuten Turun Sanomatkin toteaa, ei raha sittenkään ole syrjäytettyjen suurin ongelma, vaan henkinen puoli. Mille nuori ihminen rakentaa tulevaisuutensa ilman työtä ja toimeentuloa, perustaa perheen ja ottaa oman paikkansa yhteiskunnassa? Kun elämä tuntuu olevan umpikujassa ei millään ole pian mitään väliä. Turhautumisesta nouseva viha johtaa epätoivoisiin tekoihin joko ympäröivää yhteiskuntaa tai omaa itseä kohtaan. Heikot sortuu elontiellä, sanotaan, mutta vahvempien täytyisi pitää huoli siitä, etteivät tämän linkin takaa löytyvät tarinat yleisty entisestään.

Kulttuurikuulumisia

Kesä on perinteisesti hyvää aikaa nauttia lukemisesta. Vaikka päivisin on yleensä runsaasti muutakin tekemistä, jaksaa loma-aikana lukea vaikka aamuyöhön asti.

Huippulukemista läntisestä naapuristaJo keväällä eräs ystäväni kehui minulle ruotsalaisen, valitettavasti jo edesmenneen Stieg Larssonin Millenium-trilogiaa. Kesäkuun puolella poikkesin viimein kirjakaupassa ja ostin kaksi ensimmäistä teosta pokkareina. Kumpikin tuli ahmittua pikavauhtia, vaikka sivuja kirjoissa oli likimain puolitoistatuhatta – enkä pettynyt. Larssonin kirjat ovat omassa lajissaan ehdotonta huippua, kenties parasta viime vuosina julkaistua – ei siis kumma, että ne ovat kirineet myyntitilastojenkin kärkeen. Kumma juttu muuten, miten Ruotsista löytyy tälläkin saralla niin runsaasti huippuja Sjöwall/Wahlöö-pariskunnasta ja Hennning Mankellista aina Liza Marklundiin.

Loppukesän olinkin sitten kuin kissa pistoksissa odottaessani trilogian viimeisen osan julkaisemista pokkarina. Heinäkuun lopulla odotus viimein päättyi ja sain käsiini ”Pilvilinna, joka romahti” -kirjan. Viimeinen osa kruunasi koko sarjan yllättävillä käänteillään. Suosittelen vilpittömästi koko sarjan lukemista niillekin harvoille, jotka kenties eivät sitä vielä ole lukeneet. Ja ensimmäisestä osasta tehdyn leffankin voi toki käydä katsomassa. DVD on tulossa jo tämän kuun lopulla.

Musiikkipuolella kesän parasta antia tarjosi kukapa muu kuin Asa. Miehen uusin tuotos ”Via Karelia” on pariakin astetta helpommin lähestyttävä kuin ”Loppuasukas”-albumi, mitä ei silti minkäänlaisena moitteena pidä tulkita. Riimit ovat väkeviä ja biiteissä on koukkuja vaikka muille jakaa. Tavallaan Asa on palannut Via Karelialla Avain-nimellä tekemänsä ”Punainen Tiili”-levyn linjoille, mistä kertoo myös levykannessa komeileva nimi Asa ja Toverit. Hyvän levyn ostamista puoltaa myös sen tuottamien eurojen meneminen hyvään tarkoitukseen eli Aseistakieltäytyjäliitolle.

Paikallisia kulttuurinautintoja puolestaan oli tarjolla naapurustossamme viime viikonloppuna. Kiitos Millalle ja Antille Taivasrockista, jonka monipuolinen ohjelma sisälsi niin rockia kuin jazzahtavampaa soitantaa sekä isäntäväen oman Vox-lauluyhtyeen upeita esityksiä. Tapahtuman kruunasi huikea tulishow, joka pimenevässä illassa oli mieleenpainuva elämys.

Tulta Taivassalon yössä

PS. Muistutuksena vielä, että OG Ikonen esiintyy Turun Klubilla perjantaina 14.8. eli jo ylihuomenna.

Kesäfiiliksissä vieläkin

Elokuun alun upeat kelit ovat tehneet töiden pariin paluusta tavallista nihkeämpää. Kun deadlinet eivät paina päälle tyyliin ”piti olla jo”, tuli tämäkin viikonloppu startattua perjantaiaamun kalareissulla. Turhaan ei Vehmassalmen vesille lähdettykään, sillä saaliiksi nousi ihan kivan kokoinen hauenvonkale. Siitä taitaa sukeutua ensi viikon ruokalistalle pestolla maustettuja haukipullia, nam!

Ahdin lisäksi perjantaina antimiaan tarjosi myös metsän emäntä Mielikki. Mustikoita ja kantarelleja tuli poimittua litrakaupalla ja varsinkin ensin mainittua tuntuu lähimetsistä löytyvän rajattomasti. Kun sato on vissiin muuallakin runsaampi kuin vuosikausiin, niin eipä voi muuta kuin kehottaa kaikkia kansalaisia marjan poimintaan. Häpeähän se on arvokasta luonnontuotetta jättää metsiin mätänemään.

Aamuista Vehmassalmea Kahvituokio kalastuksen lomassa Pari kiloa haukipullien raaka-ainetta