Tarvetta yrittäjänsuoja-asiamiehelle

Lomakauden alla on ollut sen verran kiirettä, että bloginpito on jäänyt tavallistakin enemmän retuperälle. Koetetaan korjata asia viimeistään elokuun alussa, kun omatkin lomat ovat varmaan jo ohi.

Jotain kirjattavaa on sentään nytkin. Uutiset kertovat, että useat sadat yrittäjät kokevat tulleensa petetyiksi verkossa toimivan Directa-yrityshakemiston taholta. Directa on lähetellyt yrityksille perusteettomia laskuja palveluista, joita nämä eivät ole edes tilanneet.

Eipä taas mitään uutta auringon alla. Pääosa hakemistopalvelujen tarjoajista tekee kauppaa vähintääkin kyseenalaisin keinoin, kuten jokainen yrittäjä tietää. Yleensähän hakemistokauppias aloittaa myyntipuheen kertomalla haluavansa päivittää yrityksen yhteystiedot ikäänkuin yritys olisi entuudestaan mukana hakemistossa. Vasta tämän jälkeen kerrotaan, että tietojen löytyminen hakemistosta maksaa – ja aika monesti maltaita, vaikkei niihin sisältyisi muuta kuin nimi, osoite ja puhelinnumero.

Tämän kaavan mukaan toimi myös minulle jokin aika sitten soittanut erään toisen yrityshakemiston myyjä. Lopulta naispuolinen myyjä suorastaan suuttui minulle, kun hintatiedot kuultuani ilmoitin etten tarvitse hänen tarjoamaansa palvelua.

Hakemistopalvelujen myyjät eivät toki ole ainoita harhaanjohtajia yrityspuolen markkinoilla. Kesäkuun alkupuolella minuun otti yhteyttä Suomen Eläkepalvelukeskuksen kontaktihenkilö. Hän esitti asiansa ikäänkuin soittaisi Eläketurvakeskuksen puolesta ja kertoi, miten he haluavat käydä kaikkien yrittäjien kanssa läpi eläkeuudistuksen vaikutukset yrittäjien eläketurvaan. Samalla hän viittasi juuri samoihin aikoihin Eläketurvakeskuksen kaikille kansalaisille lähettämään eläkeotekirjeeseen.

Tyhmyyttäni sovin tapaamisen SEK:n edustajan kanssa. Onneksi minulle kuitenkin tuli este ja jouduin tapaamisen peruakseni kaivamaan SEK:n yhteystietoja netistä. Sen myötä paljastui totuus, eli kyseessä on pelkkä sijoitusneuvontayritys eikä mikään virallinen instanssi. Kaiken lisäksi yritys on vasta hakenut sijoitusneuvontaan vaadittavaa toimilupaa rahoitustarkastukselta, eli ei kovin luotettavalta vaikuta. Ei, vaikka sivuilla lainaillaan Suomen Pankin pääjohtaja Erkki Liikasta ja ulkoministeri Stubbin kuvakin komeilee sivun laidassa.

Tällaisten kaikenkarvaisten palveluntarjoajien yleistyessä yrittäjäjärjestöt voisivat aktivoitua vastaiskuun. Miten olisi esimerkiksi ehdotus yrittäjänsuoja-asiamiehen viran perustamisesta kuluttaja-asiamiehen rinnalle?

 

PS. Viime postauksessa kehuin YLE Teemaa. Nyt täytyy kehua Jim-kanavaa, jota tähän mennessä olen katsonut yhden käden sormilla luettavat kerrat. Eilen ohjelmatiedoista osui kuitenkin silmiini kanavan dokumentti 60- ja 70-lukujen muskeliautoista, jonka tietysti innoissani katsoin. Hieno dokumentti kaikkien aikojen upeimmista autoista. Vielä joskus punainen GTO…

 

 

Kiitos taas, YLE Teema!

YLE Teemaa on taas pakko kehua. Kanava on hankkinut ohjelmistoonsa BBC:n tuottaman kuusiosaisen Soul Deep-sarjan, jonka toinen jakso esitteli eilen kaikkien aikojen ykkössuosikkini soulin saralta eli Sam Cooken. Ohjelman ainoa puute oli se, että musiikkia oli tarjolla vain pieninä näytteinä ja pääpaino oli Cooken aikalaisten muisteluilla. Ei silti, mielenkiintoisia olivat nuokin pätkät, ja erityisesti säväytti Muhammad Alin ja Sam Cooken duetto, joka löytyy YouTubestakin

Musiikillisesti ohjelman parasta antia edusti kuitenkin Sam Cooken mahtava kannanotto rotusortoa vastaan eli A Change Is Gonna Come. Tämä Cooken itsensä säveltämä ja sanoittama biisi edustaa kaikkea sitä, mistä oikeassa soulissa on kysymys.

Laulu lähtee sielun syvyyksistä ja tuntuu ns. munaskuissa asti saaden kylmät väreet kulkemaan selkäpiitä pitkin, kuten joku ohjelmassa haastatelluista artisteistakin totesi. Jos ja kun biisi vaikuttaa meikäläisen kaltaiseen valkoiseen, keskiluokkaiseen mieheen tällä tavalla, voi vain kuvitella miten syvältä se on kouraissut niitä rotusorron synkimpinä vuosina eläneitä mustia ihmisiä, joille laulu on alunperin tehty. 

Kaikki kerjäläiset samalle viivalle

 

Kävin tänään Turun torilla ostamassa tuoreita salaattivihanneksia, tietysti Lindrothin puutarhan myyntipisteestä. Siinä kävelykatua pitkin kaverini toimistolle kävellessäni törmäsin taas yhä yleisempään kaupunkiympäristön riesaan eli feissareihin- tiedättehän nuo innokkaina liki iholle änkeävät eri järjestöjen myyntireiskat, jotka kauppaavat milloin mitäkin hyvää asiaa tuettavaksi. Henkilökohtaisesti koen tavan erittäin ärsyttäväksi.

Tänäänkin korttelin pätkällä peräti kolmen eri yhdistyksen edustajat iskivät kimppuuni yrittäen päästä keventämään kukkaroani niin luonnon- ja ympäristönsuojeluun kuin lasten kärsimyksiin vedoten. Yritä siinä sitten selittää, että kyllä kaikki nuo asiat ovat lähellä sydäntäni, mutta minulla on jo kummilapsi Perussa ja ympäristöasioissa panostan mieluummin oman elämäntapani aiheuttamien ympäristöhaittojen minimointiin kuin välillä laillisuuden rajamailla liikkuvan suoran toiminnan rahoittamiseen. Toki aina enemmänkin voisi tehdä ja jakaa rahaa kaikkiin hyviksi katsomiinsa kohteisiin, mutta ainakin itse haluan valita kohteet kaikessa rauhassa, oman harkintani mukaan enkä hetken mielijohteesta.

Nyt kun suomalaiset ovat oikein tasavallan presidentin johdolla siivoamassa kerjäläisiä kaupunkiensa kaduilta, niin eikö operaatio voitaisi ulottaa myös feissareihin? Kerjäläisiähän nuokin ovat ja kaiken lisäksi rasittavampia kuin romanit.

PS. Huikeasti noussut lihan hinta on saanut meidätkin siirtymään edullisempiin grillattaviin. Kuvassa yksi parhaista kehitelmistäni eli grillattua kalaa kreetalais-taivassalolaiseen tapaan. Toisin sanoen oliiviöljyllä siveltyjä silakoita ja fetasalaattia. Erinomaisen hyvää – vaikka itse sanonkin – ja kevyttä!