Kuukausi: maaliskuu 2010

Suomen Yrittäjillä edessä linjavaali

Suomen Yrittäjien puheenjohtajaksi uudelleen pyrkivä kansanedustaja Eero Lehti (kok) latelee kovaa tekstiä tämän päivän Kauppalehdessä. Hänen mielestään nykyinen osinkoverokeskustelu on yrittäjiä loukkaavaa ja herättää suurta huolta yrittäjäkentässä.

Allekirjoittaneen mielestä Lehden oma keskustelunavaus loukkaa kuitenkin suomalaisia yrittäjiä huomattavasti enemmän. Pahinta on hänen alentuva suhtautumisensa pienyrityksiin, mikä on selvästi luettavissa Lehden manauksesta, jonka mukaan osinkoverotuksen mahdollisesti kiristyessä ”tänne jää vain parturi-kampaamoja”.

Tällä lausunnollaan Eero Lehti osoittaa olevansa täysin vieraantunut suomalaisen yrittäjyyden todellisuudesta. Viimeisimpien tilastojen mukaan suomalaisista yrityksistä yli 90 % on alle 9 henkilöä työllistäviä mikroyrityksiä. Mikroyritysten suhteellinen osuus on sama myös Suomen Yrittäjien jäsenkunnassa, joista yksinyrittäjiä on peräti 53,3 %. Tälle jäsenjoukolle Lehden edellämainittu lausuma on kuin märkä Turkulainen (tai joku muu Lehden omistaman kaupunkilehtikonsernin julkaisuista) vasten kasvoja.

Tulikivenkatkuinen puheenvuoro on ymmärrettävä yli 90 miljoonan liikevaihtoa pyörittävien yritysten omistajalta. Osinkoverotusta suurempia huolenaiheita Suomen Yrittäjien jäsenkunnassa ovat kuitenkin yrittäjien sosiaaliturvaan ja jaksamiseen liittyvät kysymykset. Marginaalisen pientä yrittäjäryhmää koskevan osinkoverotuksen sijasta keskustelun kärki tulisikin suunnata näihin asioihin, jotka on kirjattu myös Suomen Yrittäjien painopistealueiksi vuonna 2010.

Lehden peräänkuuluttama kasvuhakuisuus ja kasvun tukeminen on tietysti tärkeää, mutta tässäkin asiassa Eero Lehti elää osin eilispäivässä. Kasvu syntyy tänä päivänä yhä useammin pienten yritysten verkostoitumisen kautta. Verotuksellista tukea tulisikin suunnata enemmän alkaviin yrityksiin ja ensimmäisten työntekijöiden palkkaamiseen kuin suuryritysten osinkojen kasvattamiseen.

Mikäli Eero Lehdestä tulee Suomen Yrittäjien puheenjohtaja, tulen ainakin henkilökohtaisesti arvioimaan uudelleen jäsenyyttäni järjestössä.

Herkullinen yhdistysuutinen Turusta

Varsinais-Suomen Yrittäjälehden uutiskirje kertoi, että Turkuun on perustettu ruokakulttuuriyhdistys. Kaffeliksi nimetyn yhdistyksen visiossa painotetaan ekologisesti tuotettua lähiruokaa, tuotannon ja kaupan läpinäkyvyyttä, sesonkien tuotteita ja suomalaista ruokaperinnettä. Erityishuomiota yhdistys haluaa kohdistaa kouluruokailun tasoon ja siihen, että yhteiskunnan hankinnoissa mahdollisimman laajasti käytetään hyväksi paikallisia tuottajia.

Erinomaisen upeita asioita kaikki, joten toivotetaanpa Kaffeli ry:lle vaikuttavaa tulevaisuutta.

Linkki yhdistyksen nettisivuille löytyy oikeanpuoleisesta sivupalkista.

Valot pois lauantaina!

Nyt lienee jo aika muistuttaa lauantain Earth Hour -tapahtumasta. Earth Hour on maailmanlaajuinen ilmastokampanja, jossa ihmiset ympäri maapalloa sammuttavat valonsa tunniksi samana päivänä.

Kampanja haluaa innostaa ihmisiä toimimaan itse maailman tulevaisuuden puolesta ja ilmastokriisin torjumiseksi. Earth Hourin tavoitteena on myös vaikuttaa maailman päättäjiin niin, että ilmastonmuutoksen torjunta otetaan vihdoin tosissaan.

Earth Hourin toteutuksessa on kuitenkin jossain määrin ristiriitaisuutta sen tavoitteiden kanssa. Valojen sammuttamisen ohella ihmisiä kehotetaan seuraamaan tapahtumaa online eri sosiaalisten medioiden kautta.

Mitä järkeä on sammuttaa valot, mutta pitää samaan aikaan päällä tietokoneet, mobiililaitteet sun muut sähköä käyttävät viestintävälineet? Taitaapa olla niin, että online-seuranta syö enemmän energiaa kuin valot sammuttamalla säästetään.

Niin tai näin: Earth Hour tarjoaa jokaiselle mattimeikäläiselle mahdollisuuden osoittaa huolensa ilmastomuutoksen etenemisestä. Kampanjaan osallistuminen on helppoa. Sammutat vain kotisi kaikki valot lauantaina 27.3. tunnin ajaksi kello 20.30-21.30. Taivassalossa ainakin yksi torppa pimenee seuraksi.

Kouluammuskelua Vehmaalla

Naapurikuntamme Vehmaan Kirkonkylän koulussa vietettiin viime viikolla lauantaista koulupäivää ulkoilun merkeissä. Ulkoilupäivä on varmasti tervetullutta vaihtelua koulutyöhön, mutta päivän ohjelma oli vähintäänkin omituinen.

Kun Jokelan ja Kauhajoen kauhukuvat ovat edelleen useimpien muistissa on uskomatonta, että Vehmaalla toimintapäivän yhdeksi ohjelmanumeroksi oli otettu ammunta. Muun yhteiskunnan pohtiessa keinoja käsiaseiden rajoittamiseksi ja mahdollisten uusien koulusurmien ehkäisemiseksi Vehmaalla tuodaankin aseet koulun itsensä toimesta lasten ulottuville.

Vaikka kyseessä olivat ilma-aseet, voidaan vehmaalaisten ohjelmavalintaa luonnehtia aidosti pöyristyttäväksi. Erityisen ikäväksi sen tekee aseiden antaminen ala-asteen 1 – 6 luokan oppilaiden kokeiltavaksi. Lakihan sen toki sallii, koska järjestyslain mukaan ainoastaan ilma-aseiden myynti sekä muu pysyvä luovuttaminen alle 18-vuotiaalle on kielletty ilman huoltajan suostumusta. Jonkinlaista järjenkäyttöä voisi silti tapahtumapäivää suunnitelleilta opettajilta odottaa.

Onkohan kaikkien oppilaiden vanhempia edes etukäteen informoitu ammunnasta osana tapahtumapäivän ohjelmaa? Asemyönteinen asennekasvatus tuskin on pienten lasten vanhemmille tervetullut osa koulutyötä. Vehmaalla kannattaisikin ottaa oppia Lemusta, jonka koululla vietettiin lukulauantaita kirjailijavieraineen kaikkineen.

Iloisia valmisruokakuulumisia

Valmisruoka on harvinainen näky taloutemme ruokalistalla, mutta silloin tällöin kaupassa osuu silmiin tuotteita, joita tekee mieli kokeilla.

Jokin aika sitten huomasimme Kauppakeskus Myllyn Prisma-tavaratalon tarjouslaarissa herkullisen näköisiin kartonkipakkauksiin pakattuja Kitchen Joy -merkkisiä pakasteaterioita. Kun tarjoushintakin oli vain parin euron luokkaa, niin pitihän noita pari pakkausta kokeeksi ostaa. Intialaisen ruoan ystävinä valitsimme Chicken Tikka Masala -version, joka nimensä mukaisesti sisälsi mausteista broilerikastiketta sekä jasmiiniriisiä.

Pakasteaterian valmistus oli helppoa. Muovi pois kartonkipakkauksen päältä, viitisen minuuttia mikrossa ja siinä kaikki. Edes ruokailuastioita ei välttämättä tarvita, sillä kaksiosaisen pakkauksen yläosassa olevan kastikkeen voi kaataa alaosassa kuumenevan riisin päälle. Kätevää ainakin työpaikkalounastajia ajatellen.

Lounasruokana Kitchen Joy -ateriat taitavat muutenkin toimia parhaiten. Yksi pakkaus riittää mainiosti ainakin tällaisen kevyttä ajatustyötä tekevän ihmisen lounaaksi ja isompaan nälkään voi tietysti lämmittää toisenkin satsin.

Toinen annos houkuttelee toki maunkin puolesta. Tikka Masala -versioon ihastuneina nappasimme seuraavalla kauppareissulla koriin myös kaksi Kitchen Joy Prad Thai Chicken -pakkausta. Tässä enemmän wokkityylisessä annoksessa on broilerin lisäksi riisinuudeleita ja värikkäitä kasviksia.

Kumpikin kokeilemamme ateria oli maultaan juuri sellaista kuin toivoimmekin: sopivan tulista ja ripauksen verran makeahkoa. Toivottavasti tuotteet jäävät Prisman valikoimaan pysyvästi ja saavat jatkoa muistakin Kitchen Joy -valmisaterioista. Maahantuojan valikoimaan sisältyy kaikkiaan viisi makua.

Suosittelemme – näin herkullista maun, määrän ja hinnan kombinaatiota on valmisruokapuolella harvoin tarjolla.

PS. Prisman hyllystä löytämämme pakkaukset ovat ulkoasultaan erilaisia kuin maahantuojan sivuilla näkyvät. Kenties Prisman erä edustaa vanhempaa pakkausdesignia?

Vahingonilo on paras ilo

Uutiset kertovat, että Leaf joutuu vetämään markkinoilta puoli miljoonaa pääsiäismunaa, koska niiden sisältä löytyvissä leluissa on sallittua enemmän terveydelle haitalliseksi luokiteltua ftalaattia.

Ftalaatteja käytetään monissa tuotteissa – mukaanlukien lasten lelut – muovin pehmittämiseen. Tutkimusten mukaan jo satunnainen ja lyhytaikainen altistuminen ftalaateille vaikuttaa luusoluihin negatiivisesti, ja jatkuvalla, pitkäaikaisella altistumisella on tuhoava vaikutus etenkin nuorten luuston kehitykselle. Kannattaa siis muutenkin katsoa, minkälaisilla leluilla lapset leikkivät.

Leafin suklaamunat tuskin ovat ainoita, joiden sisällön laadussa on ongelmia. Allekirjoittanut nauttii kuitenkin vilpittömän vahingoniloisena siitä, että takaisinveto osui juuri Leafin kohdalle. Eihän tämä tietenkään tuo töitä takaisin niille liki 500:lle ihmiselle, joilta Leaf vei työpaikan lakkauttaessaan Turun tehtaansa vuonna 2006, mutta kenties uutinen ohjaa kuluttajia valitsemaan Leafin tuotteiden sijasta kotimaisia makeisia.

PS. Tässä aiheeseen liittyvää asiaa Vihreän Langan nettisivuilta.

Nopeat yhteydet, hidas asiakaspalvelu

Hidasta näyttää olevan Elisan asiakaspalvelu, vaikkei siellä kai samanlaisia lakkoja olekaan ollut kuin DNA:lla. Halusin nimittäin tarkistaa, onko liittymieni laskutuksessa huomioitu Elisan lupaamat Suomen Yrittäjien jäsenedut. Ajatus tarkistamisesta lähti siitä, kun huomasin maksaneeni vasta avaamastani mobiililaajakaistasta alusta asti täydet kuukausimaksut, vaikka Elisan sivuilla mainostettiin avauksen ja 1 kk:n käytön hinnaksi 0 euroa.

Viikon verran olen nyt odottanut vastausta näin yksinkertaiseen kysymykseen. Yksi yhteydenotto Elisan yrityspalvelusta kyllä tuli, mutta sen sisältö oli melkoisen erikoinen. Elisasta nimittäin väitettiin, ettei y-tunnukselleni ole kirjattu lainkaan liittymiä. Melkoisen oudolta tuntuu ison operaattorin tiedonhallinta, sillä y-tunnus kyllä löytyy kaikkien liittymieni laskuista.

Samassa yhteydessä ilmoitin myös halustani nostaa mobiililaajakaistani nopeutta ja tiedustelin, miten se helpoimmin hoituisi. Oma Elisa -palvelusta en ainakaan itse ole löytänyt mahdollisuutta tuollaisen muutoksen tekemiseen.

Hidasta on siis palvelu, mutta onneksi edes yhteydet pelaavat mainiosti. Edellä mainitun kilpailijan tapauksessahan kännykän kanssa piti yleensä etsiä kuuluvuutta pihapiiriä ristiin rastiin kulkien. Ja 3G-verkkoa eli nopeaa mobiililaajakaistaa tälle seudulle eivät muut edes tarjoa kuin Elisa.

Eli eipä taida yrittäjällä olla muuta vaihtoehtoa kuin odottaa ja uskoa, että yhteistyösopimus Suomen Yrittäjien kanssa pitää ja meikäläisen y-tunnus löytää viimein tiensä muuallekin kuin laskutukseen. Vai pitäisikö toivoa, että laskutkin lakkaavat tulemasta, kun kerran Elisan oman ilmoituksen mukaan tälle tunnukselle ei löydy lainkaan liittymiä?

Arabia rahastaa Itämeren suojelulla

Arabia on tuonut Muumi-tuotteiden valikoimaansa uuden Iltapurjehdus-mukin. Uutuusmukia markkinoidaan sillä, että sen hinnasta lahjoitetaan kolme euroa WWF:lle Itämeren suojeluun.

Kolme euroa on kuitenkin pikkusumma siihen verrattuna, että uutuusmukin hinta on peräti kolmetoista euroa muita Muumi-mukeja kalliimpi (29,90/16,90). Tosiasiallisesti taitaa siis olla niin, että Arabian sijasta Itämeren suojelua tukee asiakas ja maksaa siitä ilosta Arabialle vielä kympin ekstraa.

Eli vinkkinä sekä Muumien että Itämeren ystäville: ostamalla normaalihintaisen Muumi-mukin voitte lahjoittaa Itämeren suojeluun suoraan sen kympin, jonka Arabia aikoo kopata omaan kassaansa hyvän asian varjolla.

”Hyi, hyi, Arabia”, sanoisi Muumipappa.

Quo vadis, Taivassalo?

Taivassalon liittyminen Uuteenkaupunkiin kaatui kunnanvaltuustossa viime viikon maanantaina. Valtuuston enemmistö valitsi itsenäisyyden ja siihen päätökseen on nyt tyytyminen, vaikka tulos oli vain yhdestä äänestä kiinni.

Samaa soppaa on turha edelleen hämmentää, vaikka huhut kylänraitilla kertovat liitosta kannattaneisiin valtuutettuihin kohdistetusta kovasta painostuksesta. Kunnan poliittisen että virkamiesjohdon on tartuttava pikaisesti toimeen kunnan taloudellisen tilanteen parantamiseksi. Yhteistyöhön on pystyttävä, vaikka tunteet kävivät puolin ja toisin paljon kuumempina kuin olisi ollut tarpeen. Jos sotakirvestä ei haudata, on valtuusto toimintakyvytön koko loppukautensa.

Veronmaksajien perusoikeus on saada nopeasti nähtäväkseen selkeä suunnitelma siitä, miten tästä eteenpäin jatketaan: mitä palveluja leikataan, missä menoissa säästetään ja mitä veroja korotetaan. Kaikille vastuullisille päättäjille lienee selvää, että takavuosien meno ei voi jatkua edes alkaneena vuonna. Epämääräisesti uutisoitu valonpilkahdus viime vuodelta ei pitkälle kanna, koska tuolla tahdilla takavuosina kertynyttä alijäämää ei säädetyssä ajassa kateta.

Puheet lisävelan otostakin kunnan talouden tasapainottamiseksi kuulostavat suorastaan uskomattomilta, kun otetaan huomioon puheet nuorten aktiivisuudesta kunnan itsenäisyyden säilyttämisessä. Menneiden vuosien virheiden sälyttäminen heidän maksettavakseen olisi outo palkinto nimilistojen keräämisestä.

Positiivisin asia kuntaliitospäätökseen liittyen on sen ajankohta kunnallisvaalikauden puolivälissä. Nyt päätöksen tekijät kantavat siitä vastuun vaalikauden loppuun asti, jolloin päätöksen vaikutukset ovat konkreettisesti äänestäjien nähtävissä. Siinä vaiheessa kansa varmasti puhuu, ellei moni äänestä sitä ennen jo jaloillaan.