Kansanvaltaa ja aatteen paloa Turussa

Kuva

Minulla oli viime viikonlopulla ilo ja kunnia saada osallistua SNK:n (Sosialidemokraattisen Nuorison Keskusliiton) legendaariseen maineeseen nousseen Turun liittokokouksen 40-vuotisjuhlaseminaariin. Turun konserttisalissa 1-3.6.1973 järjestetty kokous muistetaan ennen kaikkea tiukasta ideologisesta keskustelustaan silloista periaateohjelmaa sorvattaessa sekä kahden ryhmäkunnan välisestä valtakamppailusta.

Itse en vielä tuolloin ollut paikalla virallisena kokousedustajana, mutta 16-vuotiaana talkootyöläisenä seurasin silmä ja korva tarkkana sekä itse kokousta että sen ympärillä vellonutta junttausta. Osa ideologisesta keskustelusta meni tietysti yli hilseen vasta runsaan vuoden Turun Sos.dem. Nuorisoyhdistyksessä toimineelta koulupojalta, mutta oman kannan määrittely syntyi kuitenkin helposti. Suomalainen yhteiskunta ja maailma ympärillä olivat tilanteessa, jossa tarvittiin sosialidemokratiaa ja nimenomaan marxilaista sosialidemokratiaa.

Viime viikonlopun tapahtumassa oli hauska huomata, että aika moni silloiseen keskusteluun osallistunut suhtautui jo neljän vuosikymmenen takaisiin tapahtumiin lievällä itseironialla. Nuoruuden intoa ja hurmosta saattoi olla konserttisalin ilmassa enemmän kuin tarpeeksi, mutta toisaalta aatteellisuuden katoaminen nykypäivän politiikasta tuntui kauhistuttavan silloisia nuorisoliittolaisia. Ilmaan heitettiin sellaisia käsitteitä kuin kvartaalipolitiikka ja lööppipolitiikka ja valitettavasti sellaiselta politiikanteko minustakin nykyään näyttää.

Politiikanteon nykytilanteeseen otti kantaa myös viikonvaihteen seminaariin tervehdyksenä lähettänyt Pekka Sarkkinen. Turun kokouksessa SNK:n puheenjohtajaksi valitun ja vuoteen 1979 asti pestiä hoitaneen Pekan sanoma kannattaa huomioida puoluejohtoa myöten:

Nykymenosta olen havaitsevinani seikan, jossa liikkeemme edustajat hoitavat 

yhteisiä asioita ikään kuin omissa nimissään, aate ja liike näyttävät jäävän 

ulostuloissa sivummalle. Tällainen toiminta voi heikentää sekä aatetta että 

liikettä. Itse ainakin yritän pitää esillä myös nämä molemmat elementit 

viljelemällä sanoja ”me sosialidemokraatit”.”

Turun liittokokouksen historiallista merkitystä korosti 40-vuotistapahtuman arvovaltainen osallistujajoukko. Eduskunnan puhemies Eero Heinäluoman lisäksi tapahtumaan osallistui lukuisia ministeritason poliitikkoja, entistä ja nykyistä puoluejohtoa, kansanedustajia ja muita yhteiskunnallisesti merkittäviä vaikuttajia. Erityisen ilahtunut olin Ulf Sundqvistin ja Tarja Filatovin puheenvuoroista sekä suuresti kunnioittamani Pertti Paasion läsnäolosta.

Henkilökohtaisesti en kovin monia osallistujia tuntenut, kun ikäni takia en vuonna 1973 voinut osallistua esimerkiksi vanhemman ikäluokan iltarientoihin. Turkulaiset toverit olivat toki ehtineet tulla tutuiksi jo ennen liittokokousta, ja osaan muun Suomen edustajista ehdin tutustua oltuani myöhemmin virallisena kokousedustajana SNK:n seuraavissa liittokokouksissa muun muassa Tampereella ja Oulussa. Politiikkaa taidettiin sielläkin puhua, mutta ilmeisesti vähemmän latautuneissa tunnelmissa. Historiaa tehtiin Turussa, kuten suomalaisen sosialidemokratian syntysijoille sopiikin.