Auringon perässä pohjoiseen ja etelään

Suomen kesä oli mitä oli. Kun oikeista kesäkeleistä ei kotimaassa ollut tietoakaan täytyi niitä lähteä etsimään muualta. Heti loman alkajaisiksi suuntasimme Osloon, joka tuskin on aurinkoa ja lämpöä kaipaavan turistin ykköskohde. Hiukan yllättäen Norjan pääkaupunki näytti meille kuitenkin parhaat puolensa tässäkin mielessä.

Oslon oopperatalon huikea arkkitehtuuri kattaa myös sisätilat. Merenpuoleinen terassi on mainio paikka vaikkapa valkoviinin nauttimiseen auringon paistaessa.

Auringonpaisteessa oli hieno tutustua Osloon ensimmäistä kertaa. Parin päivän pikalomalla ehdimme poiketa muutamissa nähtävyyksissä sekä käydä mielenkiintoisella vuonoristeilyllä. Muu aika meni lähinnä terasseilla istuskeluun kaupungilla kiertelyn lomassa. Lopputulokseksi lomasta jäi hyvä maku suuhun ja halu vierailla Oslossa toistekin. Kaupunki itsessään on kivan kokoinen, ihmiset ystävällisiä ja tunnelma mukavan rento. Hintataso on toki eurooppalaisittain korkeahko, mutta edulliset lentohinnat kompensoivat muita kustannuksia.

Oslon tuomiokirkon sisäpihalta löytyy erinomainen italialainen ravintola, Baltazar Ristorante & Enoteca.

Elokuun ensimmäisellä viikolla matkakohteena olikin sitten helleaallon keskellä kärvistelevä Madrid. Oslon tavoin tämäkin kaupunki oli meille uusi tuttavuus, vaikka Espanjassa olemme reissaneet varmaan enemmän kuin missään muussa maassa. Rantakohteiden lisäksi tutuiksi ovat tulleet muun muassa Barcelona, Malaga, Sevilla ja Cordoba.

IMG_7250
Madridin katunäkymissä riittää ihasteltavaa. Vanhat rakennukset ovat täynnä kauniita yksityiskohtia ja julkisivujen värit vaihtelevat maan sävyistä kirkkaan siniseen.

Madridissa matkaseurana oli nuorin pojantyttäremme, jolle tämä oli palkinto ensimmäisen kouluvuoden työstä ennen uuden lukuvuoden alkua. Hänen ilokseen ja omaksikin mukavuudeksemme onnistuimme löytämään majoituspaikaksi yksityisasunnon kaupungin keskustasta. Hyvin varusteltu pikku kaksio sijaitsi trendikkäässä, monikulttuurisessa Lavapiesin kaupunginosassa. Kävelymatkan päästä löytyivät esimerkiksi Madridin päärautatieasema ja Plaza Mayor sekä Reina Sofia- ja Prado-taidemuseot. Hyvän sijainnin lisäksi majapaikkamme todellinen valtti oli taloyhtiön sisäpihan uima-allas, jossa oli mukava virkistäytyä iltapäivän kuumimpina hetkinä.

Lavapiesin kaupunginosassa otetaan rennosti ja istutaan iltaa terasseilla ystävien seurassa pikkutunneille asti. Majapaikkamme Destiny Lavapies oli onnistunut valinta. Löytyy mm. Booking.comista.

Madridin päiviemme kohokohtana oli tutustuminen Reina Sofia -taidemuseon ”Pity and Terror – Picasso’s Path to Guernica” -näyttelyyn. Tämä Picasson kenties tunnetuinta työtä esittelevä näyttely oli vaikuttava kokemus, joka valaisi teoksen syntyä ja taustoja monella tasolla. Itse Guernican lisäksi esillä oli lukematon määrä Picasson teosta varten laatimia luonnoksia sekä muun muassa dokumentaarista videota pommitusten tuhosta ja omaisiaan etsivistä ja surevista ihmisistä raunioiden keskellä.

Reina Sofia -museon Picasso-näyttelyyn kannattaa ostaa liput etukäteen netistä. Lähes 40 asteen helteessä jonottaminen ei ole kivaa, vaikka ympäristö onkin mitä hienoin.

Matkan kevyempää antia edustivat käynnit Mercado San Miguel -kauppahallissa sekä El Rastro -markkinoilla. Ensinmainittu ei oikeastaan ole varsinainen kauppahalli, vaan kauniisti restauroidun hallin täyttävät erilaiset tapas-baarit. Perinteisten tapasten lisäksi tarjolla on myös gourmet-tason herkkuja kuten ostereita, jotka voi tietysti nauttia asianmukaisesti joko samppanjan tai cavan kera.

Makupaloja Mercado San Miguelin tapaan.

El Rastro on Madridin suosituin kirpputori, jonka kojut levittäytyvät joka sunnuntai Ribera de Curtidores -kadun varrelle. Tarjolla on sekä uutta että vanhaa tavaraa laidasta laitaan, leluista vaatteisiin ja taloustarvikkeista rautakauppatuotteisiin sekä aitoon antiikkiin. Yhtä lailla laaja on myös hintaskaala. Edullisimmillaan esimerkiksi T-paitoja saa parilla eurolla, mutta aika helposti vähemmän tinkimistaitoinen turisti maksaa ostoksistaan roimaa ylihintaa.

Shoppailusta pitävälle matkailijalle Madrid tuntuu olevan muutenkin hyvä paikka. Nyt elokuun alussa niin tavarataloissa kuin erikoisliikkeissä oli alennusmyyntikausi, jolloin esimerkiksi merkkivaatteiden hinnoista oli leikattu parhaimmillaan pois jopa 60 %. Tavoistamme poiketen mekin sorruimme tekemään vaate- ja kenkäostoksia sekä itsellemme että lapsenlapsille. Enemmänkin olisi ehkä tullut ostettua, mutta onneksi olimme liikkeellä vain käsimatkatavaroilla.

Madridista löytyy muotia jokaiseen makuun. Hiukan harmittaa, että kenkäkaupat noista sinisistä jäivät tekemättä. Ensi kerralla ehkä…

Kesän lomakohteistamme myös Madrid teki meihin lähtemättömän vaikutuksen. Hirvittävän paljon jäi vielä näkemättä ja kokematta, joten takuuvarmasti tiemme vie tähänkin kaupunkiin vielä uudelleen.

Mainokset

Tapaksia ja taidetta Malagassa

Tämän blogin painopiste näyttää kääntyneen matkailun puolelle, mutta väliäkö sillä. Niinhän sitä sanotaan, että matkailu avartaa ja näin se myös tekee – ainakin allekirjoittaneen vyötärönympärys kasvaa yleensä jokaisen reissun myötä.

Helmikuista Málagan matkaa ennakoimme kuitenkin viettämällä tipatonta ja lihatonta tammikuuta. Ehkäpä juuri sen ansiosta vyötä ei tarvinnut löysätä sen paremmin matkan aikana kuin sen jälkeenkään. Kieltäymyksien kuukausi vaikutti kai ruokavalintoihin vielä matkan aikanakin niin, että mihinkään mässäilyyn ei langettu koko viikolla. Hyvin syötiin silti ja viiniäkin nautittiin ihan kohtuullisesti. Siitä lisää joskus toiste.

img_6302
Espanjassa hauskin tapa ruokailla on tepastella tapastelemaan.

Tuosta tammikuusta vielä sen verran, että tipatonta ja lihatonta olemme viettäneet usein aiemminkin. Tällä kerralla tuli aiheeseen paneuduttua sen verran paremmin, että lihattomuus avasi ainakin itselleni kokonaan uuden ruokamaailman. Aiempien vuosien kasvissosekeittojen sijasta tuli kokattua enemmänkin etnistä alkuperää olevia kasvisruokia, joiden makukirjo houkutteli jatkamaan kasvispainotteista ruokavaliota tammikuun jälkeenkin. Todennäköisesti jopa pysyvästi – lähestyvästä grillaussesongista huolimatta.

Vaan se siitä ja takaisin Málagaan. Edellisen kerran olemme lomailleet kaupungissa lähes kymmenen vuotta sitten, jolloin vierailimme muun muassa Alcazaban ja Gibralfaron linnakkeissa. Tällä kerralla jätimme nämä hienot kohteet väliin ja viihdyimme enemmän taiteen parissa.

img_3932
Picasso-museon kulmilta löytyy kuvauksellisia kujia.

Málaga on Picasson syntymäkaupunki ja siellä sijaitsee kaksi hänen nimeään kantavaa museota. Pienempi niistä on Plaza de Mercedin laidalla sijaitseva taiteilijan syntymäkoti. Suurempi ja merkittävämpi on Málagan katedraalin lähellä sijaitseva Museo Picasso Málaga. Epäonneksemme tässä museossa oli käynnistynyt tammikuussa näyttelytilojen uudistus, minkä takia Picasson teoksia oli esillä vain vajaat 40 normaalin yli 200 teoksen sijasta. Pettymys oli tietysti suuri, mutta jäipähän nähtävää myös tuleville matkoille.

img_6324
Kuvaaminen oli museossa kielletty. Vartijan silmä vältti kuitenkin.

Yhdeksi matkan kohokohdista muodoistukin sitten vierailu vajaa vuosi sitten avatussa Centre Pompidou Málagassa. Kaupungin hienoksi uudistetulla satama-alueella sijaitseva museo on pariisilaismuseon ensimmäinen pop-up-museo, joita Centre Pompidou suunnittelee rakentavansa maailmalle kokonaisen verkoston. Kokonsa puolesta sopisi muuten hyvin vaikka Turkuunkin, mikä näin vinkkinä kaupungin päättäjille kerrottakoon.

Vaikka Malagan Pompidou-keskus on selkeästi emomuseota pienempi, sen kokoelma oli monipuolinen ja kiehtova. Modernin maalaus- ja veistostaiteen rinnalla ihastuimme erityisesti videoteoksiin sekä interaktiiviseen taiteeseen, jossa katsoja voi kokea olevansa osa teosta tai muokata teosta omalla toiminnallaan. Kannattaa käydä katsomassa, sillä Malagan kaupungin ja museon välinen sopimus on solmittu vain vuoteen 2020 asti.

img_6337
Pompidou Centre Málaga näkyy satama-alueella jo kaukaa.

Taiteesta kiinnostuneille Málaga tarjoaa näiden lisäksi myös lukuisia kansainvälisesti arvostettuja museoita. Kaupungissa on määrätietoisesti panostettu taiteeseen, minkä ansiosta edellä mainitun Centre Pompidoun lisäksi Málagaan perusti viime vuonna sivumuseonsa myös Pietarin Venäläinen museo. Uusi museo esittelee venäläistä taidetta 1400-luvun ikoneista 1900-luvun sosialistiseen realismiin. 2000-luvulla on avattu myös modernin taiteen museo CAC sekä Museo Carmen Thyssen Málaga, jotka molemmat ovat saavuttaneet jo miljoonayleisön.

img_3967
Málagan taidekaupunkileima näkyy kaikkialla kaupungissa.

Poikkeuksellisen hyvän matkakohteen Málagasta tekevät myös sen hyvät yhteydet muualle Andalusiaan. Aiemmin olemme matkanneet sieltä junalla Sevillaan ja tällä kerralla kiskot veivät meidät kiehtovaan Cordoban kaupunkiin. Siitä lisää seuraavassa päivityksessä. Hasta pronto!

img_3917
Málagan hieno satamabulevardi on itsessään taideteos.

On sähköisen mainonnan osaajia – ja sitten on Eone Smartmedia!

unknown

On hämmästyttävää, miten vähäisillä tiedoilla ja taidoilla sähköistä mainontaa tässä maassa yritetään tehdä ja jopa myydä.

Eone Oy -niminen yritys on koko päivän spämmännyt sähköposteihini Rahalaitos-palvelunsa yhtä ja samaa mainosviestiä. Viisi kertaa olen klikannut viestin lopussa olevaa linkkiä, jotta sähköpostin tulo lakkaisi. Lafkan asiakaspalveluunkin olen lähettänyt useamman viestin ja saanut jopa (automaattisen?) vastauksen, jossa on luvattu poistaa osoitteemme heidän listoiltaan. Mitään hyötyä tästä ei ole ollut, vaan postia pukkaa vielä illallakin pienin väliajoin. Päivän aikana spämmäyksiä on tullut useampi kymmen.

Uskomattominta tässä on, että tämä Eone Oy kehuu omilla verkkosivuillaan tarjoavansa  ”kohdistetun sähköisen mainonnan palveluja”. Millähän eväillä ne niitä myyvät, kun eivät pysty hoitamaan edes oman yrityksensä sähköistä mainontaa?

Samanlainen palvelun laatu lienee tarjolla Eonen muissakin yrityksissä, joihin kuuluvat tuon Rahalaitoksen lisäksi mm. bulkkielektroniikkaa kauppaava Kauppakanava, vähemmän käyttäjäystävällinen matkailupalveluhaku Matkaaja sekä lehtitilauspalvelu Lehti24. Noita putiikkeja ja verkkosivustoja on varmaan jokaisen paras välttää, jos haluaa asioida tai tehdä kauppaa ongelmattomasti.

Älkääkä hyvät ihmiset nyt missään nimessä ainakaan sähköisen mainonnan ratkaisuja tuolta hakeko! Harjoitelkoot ensin pilaamalla omien putiikkiensa maineen.

Viikonlopun vietossa Tampereella, nääs!

Poikkesimme marraskuun ensimmäisenä viikonloppuna pitkästä aikaa Tampereella vapaa-ajan vietossa. Edellisestä kerrasta oli vierähtänyt jo täydet kolme vuosikymmentä, joten kyllä oli aikakin katsastaa kaupunki uudelleen. Hauska yhteensattuma oli, että vuoden 1986 tavoin visiittimme ajoittui taas Tampere Jazz Happeningin päiviin. Pääesiintyjien joukossakin olivat jälleen pitkäaikaiset suosikkini Sly & Robbie.

img_5974
Tampere, Manse, Nääsville…kivalla kaupungilla on monta nimeä.

Suku oli syvältä Työväen Teatterissa

Kiinnostavien jazz-konserttien sijasta valitsimme kuitenkin iltaohjelmaksi Tampereen Työväen Teatterin uutuusnäytelmän Suku on syvältä. Kyseessä on kaikkien aikojen menestyksekkäimmäksi sitcom-sarjaksi kehutun Seinfeldin luoneen Larry Davidin käsikirjoittama perhekomedia. Esittelytekstien mukaan näytelmä on rikkonut kassaennätyksiä Broadwaylla, joten odotukset olivat siis korkealla.

fullsizerender
Täysi sali odottaa esiripun avautumista Tampereen Työväen Teatterissa.

Tamperelainen versio ei kuitenkaan kovin huikeita aplodeja meiltä saanut. Ihan kivaa ajanvietettä ja pääosin kelpo näyttelijäntyötä, mutta mihinkään naurunremahduksiin esitys ei yleisöä villiinnyttänyt. Ensimmäinen puoliaika oli enemmänkin sordiino päällä tehtyä komediaa, josta jäi lähinnä mieleen Pentti Helinin ja Aimo Räsäsen kiistely perintö-Rolexista. Toisella puoliajalla vauhti onneksi lisääntyi, repliikit muuttuivat räväkämmiksi ja hauskuutta haettiin tosissaan myös navan alta. Takuuvarmat konstit käyttöön siis, aina yllätyksellinen loppu mukaan lukien. Kokonaisuus jätti kuitenkin sen verran valjun jälkimaun, että sinne seiskan ja kasin välille arvosanani jää.

Aisti tarjoili täydellisiä makuelämyksiä

Täyden kympin ja plussan päällekin saa TTT:n nurkalla sijaitseva Ravitsemisliike Aisti. Runsas vuosi sitten avattu ravintola on miljööltään jännästi maalaishenkinen heinäseipäineen, ladonseinälautoineen ja tallilyhtyineen. Kokonaisuutena sisustus on kuitenkin hienosti toteutettu ilman päälleliimattua, keinotekoisuuden leimaa.

sali1
Aistin viihtyisää salimiljöötä.

Parasta Aistissa oli silti sen tarjoama ruokaelämys. Ravintolan ”big idea” on tarjota reilua skandinaavista ruokaa eurooppalaisin vivahtein ja yllätyksellisinä sovituksina. Hyväksi esimerkiksi tästä sopivat alkupalaksi tilaamani etanat, jotka perinteisen pannutarjoilun sijasta saapuivatkin eteeni valkosipuliflanin ja persiljaliemen kera. Sanoinkuvaamattoman hyvältä maistunut annos saattaa hyvinkin olla paras alkuruoka, jonka olen koskaan nauttinut.

img_5983
Etanoita Aistin tapaan.

 

14925541_1305322739499744_3655357171667474812_n
Maa-artisokkakeittoa häränhännän kera.

Minkäänlaista moitteen sijaa ei ollut myöskään muissa illallisemme annoksissa. Kitte aloitti täyteläisellä maa-artisokkakeitolla, jonka höysteenä oli häränhäntää ja jatkoi paahdetulla kuhalla, jonka kruunasi upeasti maustettu akvaviittikastike.

14900466_1305322882833063_6760609906844629737_n
Paahdetun kuhan kyytipoikana akvaviittikastiketta, kantarellia, torvisieniä ja perunaa.

 

img_5981
Lohi Skagen briossin ja havu-hollandaisen kera.

Oma pääruokani puolestaan oli hauska ja herkullinen yhdistelmä skandinaavisia klassikkoruokia. Pohjoista makua tähän Lohi Skageniin toi myös Aistin itse kehittämä havu-hollandaise.

Kympin ruoan päälle plussaa annamme Aistille myös ystävällisestä palvelusta sekä hyvästä viinilistasta. Henkilökunnan suositusten lisäksi opastusta osuvaan viinivalintaan voi hakea myös listasta, jossa on fiksusti kerrottu minkä ruokalajien kanssa mikäkin viini sointuu kivasti yhteen.

Lapinniemen kylpylä

Majapaikkanamme viikonlopun ajan toiminut Holiday Club Tampereen Kylpylä ei suurempia kehuja ansaitse. Koko hotelli-kylpyläkompleksi on kulahtaneen ruotsinlaivan tuntuinen sekä yleisistä tiloista että hotellihuoneista puhuttaessa. Jo sisääntuloaula on vähemmän kutsuvan oloinen, kun respa palvelee samalla vieressä aukeavan R-kioskimyymälän kassana. Kioskinäkymä avautuu suoraan myös ravintolan pöydästä, mikä vie ajatukset enemmän kauppakeskuksessa kuin hyvässä hotellissa ruokailuun.

img_3766-2
Vähemmän kaunis näkymä kylpylän ravintolasta.

Saman R-kioskin läpi kuljetaan myös kylpyläosastolle, jonka kolkko yleisvaikutelma jää valovuosien päähän vaikka Naantalin Kylpylän upeasta miljööstä. Allasosasto on pieni ja erilaiset viihtyisyyttä lisäävät elementit loistavat poissaolollaan. Askeettinen aaltopeltikatto ei sekään tunnelmaa kohota, allasbaarista puhumattakaan. Lyhyesti sanottuna kylpylänautiskelua kaipaavan ei kannata Tampereen kylpylään hakeutua. Parempaan kylpyläelämykseen pääsee nykyään jo useissa uimahalleissa.

Tampereella oli kuitenkin hirmu kiva käydä ja luultavasti käydään piankin uudelleen. Kaupunkihan on kaunis, täynnä mielenkiintoisia käyntikohteita ja tapahtumatarjontakin on runsasta. Viikonloppumatkailuun vahva vaihtoehto stadille ja jopa Turulle.

Luonnon kutsuun kannattaa vastata

Suomessa on upea luonto – jos kohta kaunista on muuallakin maailmassa. Suomessa luonnosta nauttiminen on kuitenkin tehty kenties ainutlaatuisen helpoksi. Jokamiehenoikeutemme antavat jokaiselle luvan liikkua luonnossa ja hyödyntää sen antimia lain sallimissa rajoissa. Liikkumisen lisäksi luvallisia ovat muun muassa tilapäinen yöpyminen, marjastus ja sienestys sekä kalastus onkien ja pilkkien. Maanomistajan tai sen haltijan lupaa ei tarvita eikä oikeuksien käyttäminen maksa mitään.

img_5278
Jännittäviä luontokohteita voi löytää melkein naapuristakin, Vehmaalta.

Luonnossa liikkumiseen kannustaa myös laaja kansallispuistojen verkosto. Kansallispuistoja on noin neljäkymmentä eri puolilla maata, etelästä pohjoiseen ja merellisestä saaristosta jylhiin vaara- ja tunturimaisemiin. Niiden hyvin merkittyjä reittejä pitkin tottumatonkin retkeilijä voi kulkea turvallisesti ilman pelkoa eksymisestä tai liian vaativaan maastoon joutumisesta.

Itse olen koko ikäni harrastanut luonnossa liikkumista  välillä enemmän, välillä vähemmän. Enimmäkseen metsissä kulkemiseni syynä on ollut hyötyliikunta eli marjastus ja sienestys. Kansallispuistoistamme tutuksi on tullut tätä syksyä ennen ainoastaan Oulangan kansallispuisto, jossa retkeilimme pitkin Kitkajoen rantoja kesällä 1980. Hieno reissu, johon liittyy monia mukavia ja hassujakin muistoja – kaupunkilaisnuorten varustus kun ei ollut ihan viimeisen päälle vaelluksiin suunniteltua. Kolin, Ylläksen, Syötteen ja Saaristomeren kansallispuiston alueillakin olemme liikkuneet, lähinnä kuitenkin talvisten ja veneilyharrastuksen merkeissä.

img_5620
Saaristomerellä on tullut liikuttua jo pikkupojasta asti sekä rantoja koluten, kalastellen että veneillen.

Vaimoni Kitte onnistui kuitenkin sytyttämään retkeilykipinän uudelleen tänä syksynä. Hän oli viime vuonna viettänyt työpaikkansa virkistyspäivää Teijon kansallispuistossa ja onnistui muutama viikko sitten houkuttelemaan minutkin sinne. Ihan vieras alue ei toki minullekaan ollut, koska muutama vuosi sitten olin mukana suunnittelemassa Meri-Teijon matkailualueen markkinointia. Tuolloin kampanjaa ja konseptia tehtiin keskellä talvea, joten kansallispuistokierros jäi silloin tekemättä.

img_5858
Matildanjärven rantamaisemia Teijon kansallispuistosta.

Nyt itse koettuna Teijon kansallispuisto ylitti odotukseni. Matildanjärven kallioilta avautuivat hienot näköalat ympäröivään maisemaan ja helppokulkuiset polut tekivät kulkemisen helpoksi. Polulta poiketessakin maasto oli mukavan tasaista, pääosin pehmeän sammalen peittämää metsämaata. Sieniä oli tälläkin retkellä tarkoitus poimia, mutta viikkokausien kuivuus oli tehnyt tehtävänsä ja suppilovahveroita kertyikin vain yhden keiton verran.

Sen verran hieno kokemus Teijolla käynti kuitenkin oli, että jo seuraavana viikonloppuna suunnistimme Kurjenrahkan kansallispuistoon. Kurjenrahka on kansallispuistoista lähinnä kotiamme, noin 35 km Turusta pohjoiseen. Meiltä Taivassalosta matkaa kertyy parikymmentä kilometriä enemmän.

img_5886
Syksyinen suomaisema Savojärvelle päin Kurjenrahkan kansallispuistossa.

Luonnoltaan Kurjenrahkaon melko lailla erilainen kuin Teijon alue. Täällä kuljetaan pääsääntöisesti suomaisemissa, joiden välissä on pieniä metsäsaarekkeita. Liikkuminen tapahtuu pääosin tukevia pitkospuita pitkin, välillä pitkiäkin suoaukeita ylittäen. Itse kuljimme runsaat kuusi kilometriä pitkän Savojärven kierroksen, joka nimensä mukaisesti muodostaa rengasreitin Savojärven ympäri. Vielä syksylläkin kierrokselle antoi oman tunnelmansa vahva suopursun tuoksu, joka lienee todella huumaava kasvin kukinnan aikaan. Kurkia emme tällä kierroksella nähneet emmekä kuulleet, olisivatko ehtineet kaikki lentää jo muuttomatkoilleen.

Syksy on mielestäni hyvä ajankohta tällaisiin päiväretkiin, jotka mekin teimme. Ilma on vielä suhteellisen lämmintä, mutta syksyisen raikkaana helppoa hengittää. Hikoilla ei tarvinnnut eikä hyttysistäkään ollut kiusaa, ei edes hirvikärpäsistä. Päiväretkillä pärjää lisäksi kevyellä varustuksella. Meilläkin oli perusrepussa mukana vain pieni termospullollinen kahvia, vesipullo, pari valmiiksi tehtyä voileipää sekä makkarapaketti. Kierroksen varrella on kaksi nuotiopaikkaa, joissa eväiden nauttiminen ja makkaranpaisto olivat tärkeä osa retkeilynautintoa.

img_5889
Savojärven kierroksen varrelta löytyy myös yli 600-vuotias Kuhankuonon rajakivi, joka toimii edelleen seitsemän kunnan rajakivenä.

Summa summarum. Kuluva syksy herätti minussa potentiaalisen retkeilijän, vaikka ei pitkiin vaelluksiin vielä veri vedäkään. Kansallispuistoja tulee varmasti koluttua jatkossa yhä useammin, jopa yöpymisen merkeissä. Hulluahan se olisi jättää valmiiksi järjestetyt luontopalvelut hyödyntämättä, kun ne ovat sekä helposti saavutettavissa että maksuttomasti nautittavissa.

Kaiken lisäksi metsään menolla on tutkimusten mukaan paljon myönteisiä vaikutuksia ihmisten hyvinvointiin. Luonnon kutsua kannattaa siis kuulla ja välittää muillekin, sillä meillä Suomessa luonto on kaikille avoin.

 

Rooma kutsui kolmatta kertaa

p9120291Poikkesimme taas muutaman päivän visiitillä Roomassa ja antoisa reissu oli jälleen. Lämmintä oli enemmän kuin riittävästi, italialaisen keittiön antimet yhtä herkullisia kuin aina ja välitön välimerellinen tunnelmakin oli entisellään.

Kahdella edellisellä Rooman vierailulla olemme liikkuneet pääosin Centro Storicon alueella, joten nyt oli aika katsastaa hiukan muitakin kulmia. Sitä silmällä pitäen olimme varanneet majoituksen ”toispuol jokkee” eli Tiberin länsipuolella sijaitsevaan Trasteveren kaupunginosaan. Pitkän miettimisen jälkeen valitsimme lopulta kohteeksi Booking.comin listoilla kävijöiden kovasti kehuman b&b-majoitusta tarjoavan Restyling Home -nimisen kotimajoituksen.

p9120288Valinta osoittautui erinomaisen onnistuneeksi heti sisäänkirjautumisesta alkaen. Kyseessä oli roomalaisen artesaanin koti, jonka visuaalinen ilme hurmasi heti ovesta sisään astuessa. Iloinen ja ystävällinen emäntämme asui ja osin työskenteli samassa huoneistossa, joten koko koti oli täynnä hauskoja ideoita muun muassa vanhojen tavaroiden käytöstä sisustuksen osana.

Meidän käytössämme oli muusta asunnosta erillään oleva makuuhuone ja oma kylpyhuone. Lisäksi meillä olisi ollut mahdollisuus käyttää myös kodin keittiötä ja olohuonetta, joista viimemainittuun emäntämme oli aamuisin kattanut meille pikku aamupalan. Hienon kokonaisuuden kruunasi asunnon suuri parveke, jossa oli hyvä lepuuttaa kävelyn rasittamia jalkoja.

img_5738Mukavaa ja edullista (70 euroa per yö) majapaikkaa etsivä Rooman kävijä voi siis huoletta hakeutua tähän kohteeseen, joka tosin on hiukan syrjässä kaikkein eläväisimmästä osasta Trastevereä. Kävelymatkaa Trasteveren vanhoille kujille tulee noin puolitoista kilometriä, mutta matkan voi toki taittaa myös tiheästi liikennöivillä raitiovaunuilla. Samoilla ratikoilla pääsee halutessaan myös joen toiselle puolelle, aina Piazza di Venezialle asti. Lentokenttäyhteydet ovat hyvät, sillä Trasteveren rautatieasemalle on matkaa vain puoli kilometriä.

Itse olemme tottuneet kulkemaan kaupunkilomilla mahdollisimman paljon jalan, joten etäisyydet eivät meitä haittaa. Tälläkin matkalla tuli Rooman katuja tallattua noin 50 kilometriä vajaan neljän päivän aikana. Trasteveren pikkukujilla kiertelyn lisäksi kävelimme muun muassa pitkän lenkin Testaccion kaupunginosan kautta Colosseumille ja sieltä Piazza Navonan ja Campo di Fiorin kautta takaisin Trasteveren puolelle.

img_5759Testacciossa poikkesimme muun muassa paikallisessa kauppahallissa, jossa oli tarjolla kaikkea mahdollista kengistä kurpitsoihin. Ostosten teon lomassa hallissa olisi voinut nauttia myös erilaisia tuoreista raaka-aineista valmistettuja herkkuja – viinin tai oluen kera, tottakai. Valitettavasti olimme liikkeellä niin aikaisin aamulla, että kokeilematta jäi esimerkiksi Michelin-tähdellä palkitun Christina Bowermanin katuruokapiste Cups. Hiukan harmittaa mielenkiintoisen idean ohittaminen, mutta jos sitten seuraavalla Rooman reissulla uudelleen.

p9130305Ikuisen kaupungin suuria nähtävyyksiä matkaohjelmassamme oli vain kaksi. Colosseum ympäristöineen teki kaltaiseeni historiafriikkiin suuren vaikutuksen. Vaikka itse kohde on käytännössä pelkkää rauniota, niin mielikuvissa on aina järisyttävää astella samalla maaperällä antiikin ajan ihmisten kanssa. Omalla tavallaan mielikuvituksen saa myös lentoon Fontana di Trevin suihkulähde, jonka turistimassojen edessä tuskin Anita Ekbergkään enää vilvoittelisi La Dolce Vitan malliin. Veistoksellinen suihkulähde on kyllä ilman häntäkin maineensa veroinen, joten Rooman kävijän kannattaa kyllä sen partaalla poiketa. Meillekin kerta oli oikeastaan ensimmäinen, sillä viime matkamme aikana suihkulähde patsaineen oli restauroinnin alla.

img_5730Kesäisestä Roomasta oli tietysti hienoa nauttia myös ihan vaan katukahviloissa istuskellen ja ohikulkijoita katsellen. Näissäkin välttelimme tällä kerralla kaikken vilkkaimpia turistikulmia Pantheonin edustaa lukuun ottamatta. Itse temppelissä emme tällä kerralla käyneet, vaikka se on mielestäni yksi upeimpia rakennuksia, joissa olen koskaan vieraillut.

Päivälämpötilojen ollessa koko reissun ajan 30 asteen kuumemmalla puolella vettä kului kävellessä litrakaupalla ja silti piti nestetasapainosta huolehtia myös muita virvokkeita nauttimalla. Lounaaksi nautimme roomalaiseen tapaan palapizzaa, jota oli tarjolla lähes joka kulmalla. Paikallinen menu oli päällimmäisenä myös iltaisin Trasteveren ravintoloiden tarjontaa tutkaillessamme. Primi piattia pitemmälle emme kuitenkaan jaksaneet yhtenäkään iltana edeltä, sillä sen verran täyttäviä annoksia kantoivat tarjoilijat eteemme. Erityisen suuret suositukset annamme Ristorante Bruno alla Lungarettalle, jossa nautimme eräät elämämme parhaista pastoista ja risotoista.

img_5757

Kaisaniemestä kajahti

 

Käytiinpä Kaisaniemessä konsertissa. Lavalle nousivat illan aikana Peer Gynt, Uriah Heep ja Deep Purple. Illan avannut suomalainen Peer Gynt on omassa genressään kansainvälisen tason poppoo, mutta perinteistä ränttärokkia soittavana kokoonpanona ei oikein istunut konsertin muuhun tarjontaan. Jalka kyllä vispasi heidänkin soitantonsa aikana, mutta kieltämättä kelloa tuli välillä vilkuiltua päätähtiä odotellessa. Uriah Heepin olin nähnyt tätä ennen Ruisrockissa vuonna 1972, Deep Purplea en ole livenä aiemmin kokenutkaan. Oli siis jo aikakin korjata tämä aukko sivistyksessä.

Uriah Heep ja Deep Purple ovat kuuluneet suosikkibändeihini jo 1960-luvun lopulta alkaen ja levyjäänkin löytyy hyllystä useampia. Ensin mainitun ”Very ’eavy … very ’umble” -debyyttialbumi kolahti aikoinaan todella lujaa ja sitä käytiin nuoruusvuosien parhaan ystäväni Klausin kanssa kuuntelemassa useaan otteeseen Turun kaupunginkirjastossa. Salisbury-albumi sinetöi lopullisesti rakkauteni bändiin.

Deep Purple iski tietoisuuteeni vasta neljännellä ”In rock”-lätyllään, joka julkaistiin vuonna 1970. Klasu oli ehtinyt siinä välissä jo hankkia levysoittimenkin liittymällä Fazerin musiikkikerhoon, jonka liittymistarjoussettiin kuului pienen monosoittimen lisäksi mainittu ”In rock”-albumi. Kiekkoa on sanottu maailman ensimmäiseksi heavy-albumiksi, ja kieltämättä siinä nousevat esiin kaikki perinteiselle heavylle olennaiset elementit: korkealta ja kovaa lauletaan, kitarariffit raikaavat teräksisesti ja urut luovat massiivista äänivallia basistin ja rumpalin pitäessä hommaa koossa muiden intoutuessa sooloilemaan välillä hyvinkin vapaasti.

Kuten aina tällaisia vanhoja suosikkeja kuuntelemaan lähtiessä oli silti pieni pelko persiissä kohti Kaisaniemeä astellessa. Bändien miehistöt eivät ole enää samoja kuin niiden suuruuden aikoina 1970-luvulla. Uriah Heepissä maineikkaimmasta kokoonpanosta on mukana enää kitaristi Mick Box, kun Deep Purplessa vaikuttavat edelleen vokalisti Ian Gillan, basisti Roger Clover ja rumpali Ian Paice. Ennakkoon ajateltuna suurimmat odotukset kohdistuivat siis Deep Purplen osuuteen.

Ennakkoaavistusten vastaisesti Uriah Heep pääsi kuitenkin yllättämään iloisesti. Vanhat hitit soivat uljaasti ja kaikesta kuului läpi, että lavalle ei nousta vanhalla maineella rahastamaan, vaan aidosti rakkaudesta musiikkiin. Pakko on myöntää, että parinkin biisin aikana tuli tippa linssiin. Osin senkin takia, että Uriah Heepin kuuntelu toi mieleeni edellä mainitun Klausin, jonka kanssa olisi ollut hieno nämä hetket kokea. Valitettavasti vain hän poistui keskuudestamme viime vuonna, aivan liian varhain.

Jos Uriah Heepin osuudesta jotain arvosteltavaa pitäisi löytää, niin nykyinen laulusolisti Bernie Shaw ei omasta mielestäni täytä David Byronin saappaita. Byronin laulu oli todella puhdasta ja ainakin minulle hänen äänensä muodosti tärkeän osan Uriah Heepin voimasta. Shaw on omalla tavallaan hyvä, mutta hänen laulutyylinsä on säröisempi ja huutavampi kuin Byronilla aikoinaan. Kokonaisuutena Uriah Heep tarjosi kuitenkin hienon nostalgiatripin, jota ei tarvinnut hävetä sen paremmin bändin kuin kuulijoidenkaan.

Uriah Heepistä poiketen Deep Purple on siis onnistunut pitämään bändinsä pääosin 1970-luvun alun kuosissa. Purplen kuuluisimman ns. kakkoskokoonpanon soittajista puuttuvat vain luonteeltaan ilmeisen äkkiväärä kitaristi Ritchie Blackmore sekä muutama vuosi sitten edesmennyt kosketinsoittaja Jon Lord. Näiden kahden legendaarisen muusikon paikkaajat osoittivat kuitenkin Kaisaniemessä olevansa todellisia ammattimiehiä. Kitaristi Steve Morse hallitsee suvereenisti perinteisen tilulilu-sooloilun ja heittää sopivin paikoin peliin jazzillisempiakin sävelkulkuja. Velhomaisen taitavan Lordin tilalle puolestaan on nyt kuullun perusteella vaikea kuvitella hienompaa kiipparien soittajaa kuin Steve Airey.

Upeaa ja mahtavaa oli myös kuulla Ian Gillanin olevan edelleen täydessä iskussa. Gillan on aina ollut mielestäni yksi maailman parhaista, ellei peräti paras rock-laulaja ja mies oli edelleen maineensa veroinen. Laulu soi huikeasti ylärekisteriä myöten ja tuntuu, että Gillanin tulkinnat vanhoista suosikkibiiseistä ovat iän myötä jalostuneet entisestään. Kylmät väreet kulkivat pitkin selkäpiitä moneen kertaan mestarin esittäessä parastaan. Ja kuten Uriah Heepin kohdalla, myös Deep Purplen koko esiintymisestä näkyi ja kuului soittamisen ilo, vuosikymmeniä kestänyt kaveruus ja yleisön kunnioitus.

Kunnioitus yleisöä kohtaan ei valitettavasti ulottunut konsertin järjestäneen Eastwayn toimintaan.Suoraan sanottuna voisi ilmaista Eastwayn tehneen kaikkien aikojen konserttikusetuksen rahastamalla palveluja, joita se ei pystynyt eikä varmaan edes aikonut konserttiyleisölle tarjota. Ahneuksissaan lafka oli myynyt ns. priority-lippuja niin paljon, ettei mikään lipun korkeampaan hintaan sisältyneistä lupauksista pitänyt. ”Priority -lipulla pääsette erilliselle Priority-alueelle nauttimaan omista erillisistä ravintolapalveluista suoraan tapahtuman ytimessä, lähellä estradia. Käytössänne oma baari A-oikeuksin sekä omat WC-tilat. Lisäksi alueella on rajoitettu määrä numeroimattomia istumapaikkoja.” Ja paskan marjat. Puolen tunnin jonot baariin, miesten vessaan jonotuksen voi toki välttää arvaatte kai kuinka, eikä siellä priority-alueella kyllä oltu yhtään lähempänä estradia kuin muuallakaan. Kaksikymppiä kovemmalle lipun hinnalle ei Eastway antanut minkäänlaista vastiketta. Jatkossa aion kiertää kaukaa tämän järjestäjän tilaisuudet.

Mutta anyway – Uriah Heep ja Deep Purple näyttivät, että rockin maailmassa ikä ei ole rasite. Pikemminkin päinvastoin. Toivotaan soittajille ja kokoonpanoille pitkää ikää.