Kippis hyvälle palvelulle

Moni varmaan odottaa, että laukoisin täyslaidallisen Irlannin – tai oikeastaan koko Euroopan Unionin – kriisistä. Jääköön nyt toistaiseksi se aihe hautumaan, jotta kovimmat ärräpäät hieman pehmenevät. Sen verran sanottakoon, että tuttu veisu on Suomen johtajilla eli jälleen kerran ollaan ”ainoan vaihtoehdon” edessä. Keskustelu aiheesta on kielletty ja populisti-leimakirveitä lennätetään hallituksen suunnasta muita vaihtoehtoja miettiviä kohti oikein olan takaa.

Vaan kun pohjimmiltani olen kiltti ihminen, niin purnauksen sijasta jaettakoon tällä kertaa kiitoksia hyvästä palvelusta. Kuten tunnettua, palvelu on itsepalvelu-Suomessa harvinaista herkkua ja hyvä palvelu suorastaan uhanalainen laji. Jostain syystä onni on suosinut minua viime päivinä ja hyviä palvelukokemuksia on kertynyt kenties vähän yllättäviltäkin tahoilta.

Kehutaanpa ensin Helsingin Sanomia. Viime sunnuntaina postilaatikostamme löytyi viikonpäivään nähden oudon kevytsarjalainen aviisi. Tarkemmin tutkittuani huomasin, että kaksi osaa lehdestä oli jäänyt johonkin matkan varrelle. Laitoin Hesariin palautetta sähköpostilla klo 11.12 ja jo minuutin kuluttua koneelle kilahtivat pahoittelut tapahtuneesta. Mukana seurasi myös lupaus hyvittää tilausta kahden päivän jatkolla sekä tunnukset HS:n digilehteen. Kukapa olisi uskonut, että suuressa lehtiyhtiössä näinä kustannustietoisina aikoina päivystetään sunnuntainakin tällaisten tapausten varalle.

Valtionyrityksiähän on perinteisesti ollut tapana ensisijaisesti haukkua. Monopoliasemansakin takia parjattu Alko on kuitenkin petrannut palveluaan huimasti viime vuosina ja suunta näyttää olevan koko ajan parempaan. Eilen poikkesin Raisiossa kauppakeskus Myllyn Alkossa kyselemässä Vakka-Suomen Panimon Prykmestar SavuKataja -olutta. Olin kuullut, että Vuoden olueksi 2009 valittu tuhti 9-prosenttinen erikoisolut oli viimein tulossa Alkoihin ja pitihän siitä maistiaiset saada. Valitettavasti olin kuitenkin päivän etuajassa ja myyjän mukaan ensimmäinen erä sisälsi vain 40 pullollista tuota odotettua juomaa. Mietiskelin jo keinoja saada itseni tänä aamuna Alkon ovelle ensimmäisten joukossa, kun myyjä kysyi haluaisinko varata itselleni maistiaiset. Nyt siellä sitten odottaa minua kaksi pulloa, mistä suuret kiitokset jo etukäteen. Kippis!

Mainokset

Nenäpäivä meni poskelleen

Perjantaina 5.11. vietettiin jälleen Kansallista Nenäpäivää, johon allekirjoittaneellakin on tapana osallistua jollain sopivaksi katsotulla summalla. Parina vuonna olen vienyt myös lastenlasten päiväkotiryhmille punanenät, sillä Nenäpäivähän on samalla hyvää kansainvälisyyskasvatusta perheen pienimmille.

Tänä vuonna Nenäpäivän leikkisä lapsenmielisyys kärsi kuitenkin pahan kolauksen surkeasti tehdyn TV-shown takia. Vaikka pidän itseäni kohtuullisen huumorintajuisena ihmisenä, niin mielestäni TV-lähetyksessä nähdyt kaksimielisyydet eivät kuulu Nenäpäivän henkeen. Marja Tyrnin ja kumppanien ”huumorin” karmein kukka oli erään tyrkkyjulkun silikonien puristelu kaupan kassalla. Todennäköisesti ohjelman edetessä päästiin jo pissa-kakkahuumoriinkin, mutta sen vältin onneksi sulkemalla teeveen edellisen rutisteluepisodin jälkeen.

Sen lisäksi, että ohjelma aliarvioi katsojiensa älykkyyttä se oli säälittävää katsottavaa myös suurempia lahjoituksia tehneitä ajatellen. Vai mitä muuta voi sanoa siitä, että tuhansien eurojen lahjoituksella sai yrityksen nimen näkyviin johonkin varaston nurkasta kaivettuun vanhaan fläppitauluun tekstattuna? Nykytekniikalla saman olisi voinut hoitaa taatusti tyylikkäämmin tekemättä tästä ”raadollisesta” puolesta silti sen isompaa numeroa.

Ohjelmasta huolimatta rahankeräys onnistui kuitenkin erinomaisesti, mikä tietysti oli päivän päätarkoitus. Aina voi tietysti kysyä paljonko euroja pottiin kertyi kaksimielisyyksille höröttäjiltä ja paljonko jäi saamatta niiltä, jotka ohjelman sisältö ajoi toisille kanaville.