Yle-veron sijaan toimintojen järkeistämistä

Yleisradion rahoitus menee uusiin puihin, kun nykyinen tv-maksu vaihtuu yle-veroksi. Vuoden 2013 alussa voimaan tulevalla uudella rahoitusmallilla on hyvät ja huonot puolensa.

Hyvää on, että kaikkein pienituloisimmat ihmiset maksavat jatkossa television katselusta entistä vähemmän. Samalla myös lupamaksuista piittaamattomat vapaamatkustajat saadaan kustantamaan oma osuutensa Ylen toiminnasta.

Huonoa  uudessa mallissa on veron kohdistuminen myös niihin ihmisiin, jotka eivät televisiota syystä tai toisesta lainkaan katso. Yritysten verollepanon oikeutus myös arveluttaa. Toki työntekijät voivat monissa yrityksissä Ylen palveluja työpäivän aikana käyttää, mutta he ovat kuitenkin käytöstään jo veron itse maksaneet. Huonosti toteutuu myös verotuksen progressio, sillä Yle-veroon siirtyminen nostaa maksun nykyistä korkeammaksi käytännössä jokaisessa kahden tulonsaajan perheessä.

Huonointa tulevassa rahoitusmallissa on kuitenkin se, että missään vaiheessa ei ole asetettu kyseenalaiseksi Ylen eri toimintojen tarpeellisuutta. Karsimisen varaahan sieltä löytyisi vaikka kuinka paljon.

Televisiokanavat voidaan vähentää kahteen ilman sen suurempia ongelmia. Uutiset, ajankohtaisohjelmat, urheilu, korkeakulttuuri ja dokumentit sijoitettaisiin yhdelle kanavalle ja elokuvat, sarjat sekä muu viihde toiselle. Määrän sijasta keskityttäisiin laatuun eikä yritettäisi kilpailla kanavaosuuksista kaupallisen puolen hömppäohjelmistoa apinoimalla. Ruotsinkielinen kanava lopetettaisiin kokonaan ja kaksikielisyyden vaatimukset ratkaistaisiin tekstittämällä ohjelmat tarpeen mukaan joko yhdellä tai kahdella kotimaisella.

Samat leikkaukset voidaan toteuttaa myös radion puolella. Kanavamäärän voi karsia puoleen nykyisestä ohjelmiston todellisuudessa lainkaan kärsimättä. Julkisen palvelun yhtiönä Ylen ei tarvitse radiotoiminnassakaan kilpailla vaihtoehtojen määrässä kaupallisten kanavien kanssa.

Tiedän ajatusteni nostavat karvat pystyyn suurelta joukolta ihmisiä. Itseni on kuitenkin vaikea ymmärtää, että nykyistä niukkuutta jaettaessa pidetään kiinni palveluista, joita markkinoilla on tarjolla enemmän kuin tarpeeksi ilman Yleäkin.

Pressapelistä panokset kuntavaaleihin

Presidentinvaalit lähestyvät, mutta kampanjointi on kaiken kaikkiaan melkoisen vaimeaa. Onko niin, että puolueet säästävät varojaan jo ensi syksyn kunnallisvaaleihin, joilla toki on poliittisesti paljon suurempi merkitys.

Nykyään on loppujen lopuksi aivan sama, kuka kansakunnan keulakuvana ja erilaisten kissanristiäisten suojelijana esiintyy. Suomalaisten jokapäiväiseen elämään presidentillä ei ole mitään vaikutusta. Omasta puolestani presidentti voitaisiin vallan mainiosti valita eduskunnan toimesta ilman kansanvaalia, vaikka yhdeksi ek-vaalikaudeksi kerrallaan.

Kuntapäättäjillä sen sijaan on todellisia vaikutusvaltaa ja mahdollisuus myös käyttää valtaa oman puolueensa poliittisten tavoitteiden ajamiseen. Niin uusien kuin tulevien kunnanvaltuuttujen eteen on kasattu jo etukäteen nippukaupalla suuria haasteita, joiden ratkomiseen jokaisella puolueella on omat keinonsa.

Suuria kysymyksiä ovat ennen kaikkea suhtautuminen kuntaliitoksiin ja sekä määrältään että laadultaan riittävien peruspalvelujen turvaaminen. Jo kunnallisvaalien alla tullaan ehdokkailta kysymään kantoja moniin perustavaa laatua oleviin kysymyksiin kuten kunnan toimintojen yksityistämiseen tai ostopalvelujen käyttöön. Näihin puolueille ideologisesti tärkeiden linjausten sarjaan kuuluvat myös leikkaukset; mistä leikataan ja keneltä.

Kuntatason linjaukset vaikuttavat puoluekuvaan myös valtakunnan tasolla, joten panosten säästäminen ensi syksyn kunnallisvaalitaistoon on ymmärrettävää. Pitäisiköhän pyrkiä itsekin ehdokkaaksi?

 

PS. Television presidenttipaneelit ovat olleet kamalaa katsottavaa ainakin niiden parin vartin osalta, joita olen niitä seurannut. Vanhojen asioiden jankkaamista, toisten päälle ja asian vierestä puhumista sekä huonosti johdettua. Keskustelujen ohjauksessa pohjanoteerauksen teki alkuviikolla MTV3:n Timo Haapala yrittäessään olla hauska. Viime kädessä hänen heittonsa beduiiniarmeijoista ja mummonpotkijoista olivat lähinnä lapsellisia. Kenties Maikkari suuntaa vaalikeskustelunsakin Duudson-ikäpolvelle?