Vuoden viihdetaiteilijat

Joku päivä sitten kuulin hämmästyksekseni, että Janne Kataja oli valittu Vuoden viihdetaiteilijaksi 2009. Siis tiedätte varmaan tämän naamaansa vääntävän ja kurkku suorana huutavan hömppäohjelmien juontajan. Jostain syystä en osaa mieltää miestä minkään sortin taiteilijaksi, koska Katajan ominta alaa edustava poskisolismi ei mielestäni edusta mitään taiteen muotoa. Viihdettä se tietysti saattaa jonkun mielestä olla, mutta allekirjoittaneen mielestä miehen juontojen katsominen kertoo lähinnä katsojan viehtymyksestä masokismiin. No, makunsa kullakin ja onneksi meidänkin kaukosäätimestä löytyy se kuuluisa kanavanvaihtonappi. Maikkarillahan Katajaa (ja muita kanavan vakiojuontajia) on mahdoton välttää, sillä samat naamat kiertävät ohjelmasta toiseen toinen toistaan haastatellen.

Vuoden viihdetaiteilijan tittelin arvosta kertoo muuten paljon se, että sen myöntäjänä toimii Esiintyvät Taiteilijat ry -niminen yhdistys, jonka jäsen Janne Kataja itsekin on. Ilmeisesti nyt oli hänen vuoronsa tulla valituksi, kun likimain kaikki muut jäsenet ovat jo kyseisen arvonimen yhdistykseltään saaneet.

Jos titteli voidaan myöntää muillekin kuin yhdistyksen jäsenille, minulla on jo nyt valmiina aivan ylivoimainen ehdokas Janne Katajan seuraajaksi. Rouva, kotiäiti Nina Mikkosen viimeaikaiset televisioesiintymiset ovat olleet kaikessa korniudessaan ehdottomasti riemastuttavinta katsottavaa aikoihin. Naisen logiikka on kuin suoraan Speden sketseistä, ja päällekäyvä tyyli tuo mieleen Siiri Angerkosken Justiina Puupäänä. Kaikkein hauskimpia hetkiä rouva Mikkonen tarjosi Arto Nybergin ohjelmassa, kun Nyberg kysyi häneltä, voisiko isä kelvata olemaan kotona lasten kanssa siinä kuin äitikin. Rouva Mikkosen mielestä ajatus on vallan mainio, sillä ”lapsi tarvitsee myös miehen mallia”. Siinä vaiheessa meillä naurettiin kotona jo aivan kippurassa, kun muistettiin kenen kanssa Nina Mikkonen on naimisissa. TTA Mikkosta naismaisempaa miestä kun ei taida tästä maasta löytyä – miehen majurinarvosta huolimatta.

Ja eipä ole kaksinen arvo tuo  majurikaan. Kuten meillä laivastossa todettiin, maavoimien majuri vastaa merivoimien matruusia.

EU-vaalivelttoilua

Uutisten mukaan kansalaisten äänestysinto tulevissa EU-vaaleissa jää alle puoleen äänioikeutetuista. Allekirjoittanutta ihmetyttää, että noinkin moni aikoo ylipäätään kyseisissä vaaleissa äänestää. Kun eivät puolueet itsekään näytä EU-vaaleja arvostavan, niin miksi kansalaisten pitäisi niistä innostua.

Ai mistäkö näkee, että puolueet viis veisaavat eurovaaleista? Paras esimerkki lienee ehdokasasettelu. Sen vielä ymmärtää, että EU-vihamieliset perssuomalaiset nostavat listoille kaikenmaailman velttovirtasia ja kikeelomaita, mutta kun EU:hun etupäässä myönteisestikin asennoituvat puolueet tarjoavat Suomen edustajiksi EU-parlamenttiin ex-uimareita, ex(?)-uimahyppääjiä ja ex-jalkapalloilijoita! Ja eiköhän se yksi ex-rallikuskikin vielä bongata ehdokaslistoilta, kun ranskalaiset herran kyvyt heppoisiksi huomattuaan antoivat tälle lähtöpassit omilta listoiltaan. Loput sitten ovatkin lähinnä uransa jäähdyttelyvaiheessa olevia poliittisia jääriä, joille EU-parlamentti tarjoaa mahdollisuuden täydentää kansanedustajan piskuista eläkettä EU-parlamentaarikon tilipussilla.

Vaaleihin liittyen joku politiikan tutkija totesi sunnuntaina Maikkarin uutisissa, että äänestäjät eivät enää äänestä aatteita, vaan hyviä tyyppejä. Jos näin todella on, voitaisiin euroedustajat yksin tein valita Idols-kokelaista, kansanedustajat Big Brotherista ja niin edelleen. Kyllä yksi Koop vastaisi taatusti ainakin kahta Kikeä EU-parlamentissa.

Muuten olen sitä mieltä, että Euroopan Unionista pitäisi muodostaa liittovaltio. Nykyisellä mallilla jatkaen EU:lla ei ole mitään mahdollisuutta saavuttaa keskeistä tavoitettaan eli nostaa Eurooppa suurvaltojen joukkoon sen paremmin taloudellisesti kuin poliittisesti. 

Mainonnan alennustila

Turun parhaat mainokset on taas valittu Markkinointiliiton Turun jaoston toimesta. Parhaat mainokset ovat palkintonsa ansainneet, ei siinä mitään. Yksintein ne olisivat kuitenkin ansainneet myös arvoisensa esittelyn. Jos kilpailun tavoitteena on nostaa turkulaisen mainonnan arvostusta, niin näyttely toimii täysin päinvastoin.

p2040025Nyt mainosten esillepano kauppakeskus Hansan aulassa on lähinnä säälittävä. Palkitut mainokset on ahdettu halvimpiin mahdollisiin telineisiin, ja osa sijoitettu niin alas, ettei mainoksia pysty konttaamatta tarkastelemaan. Kaiken lisäksi telineet on sijoitettu niin lähelle toisiaan, että niiden välistä tuskin mahtuu paksussa talvipompassa kulkemaan. Kenties siitäkin johtuen iso osa mainoksista on lojunut pitkin lattioita niinä muutamana aamuna, kun olen näyttelyn ohi kulkenut. Amatöörimaisesti ripustetut reklaamit kun eivät taida telineistä varisemiseen vaatia kuin hiukan tavallista kovemman ilmavirran. Meneekö Markkinointiliitolla niin huonosti, ettei ole varaa rakentaa edustavampaa näyttelyä, näyttelyrakentamisenkaan osaamisesta kun Turussa ei ole pulaa. Kenties, kun pitkästä hausta huolimatta liitolle ei ole edes löydetty toimitusjohtajaa eläkkeelle jääneen Kari Hämäläisen tilalle.

Toisaalta voi tietysti kysyä, miksi tällainen näyttely ylipäätään on järjestetty. Tavallinen kadunmies taitaa nähdä mainoksia riittävästi jo medioissa, koska yleisöä ei näyttelytauluja tutkimassa ole suuremmin näkynyt.