Sembaloista kohti arkea

Viime viikko meni lähes täysin lomailun merkeissä ja aikomus on ottaa löysin rantein vielä tämä viikko ennen syksyn haasteisiin tarttumista. Tai no, itse asiassa aloitin eilen vuosien suunnittelun jälkeen ”leikkimökin” rakentamisen pojanpojallemme Jimille. Siinä sitä onkin todellista haastetta tällaiselle peukalo keskellä kämmentä -nikkarille.

Viime lauantaina vietimme jo perinteeksi muodostuneita Suvisembaloitamme, jotka olivat tällä kertaa kenties kaikkien aikojen parhaat. Mukavia ihmisiä sopiva määrä, yksi kesän kauneimmista hellepäivistä, huippumusiikkia taitavien esiintyjien voimin ja Villa Liljan kuuluisaa boolia pikkuherkkujen kera; siinä resepti onnistuneisiin juhliin.

Kiitokset kaikille mukana olleille ja ennen kaikkea huikealle esiintyjäkaartille. Illan kohokohdaksi muodostui Tane Kanniston kokoaman jazzbändin improvisoitu yhteisesitys rapduo OG Ikonen & Liiga Laiskan kanssa. Tane johdatti saksofonillaan homman sellaiseen malliin, että vastaavaa on tuskin kuultu edes Pori Jazzissa. Nöyrä kumarrus myös Kantolan veljesduolle sekä Lahdenperän Antille, joka oman esiintymisensä lisäksi tarjosi sembaloille myös PA-laitteet. Ensi kesänä jatketaan – kenties aivan uusista lähtökohdista. Ja nyt lomaa jatkamaan!

Matti meni metsään, Jyrki seurasi perässä

Hallitus teki taas päätöksen, joka merkitsee mittavaa tukea sen tärkeimmille tukijaryhmille. Hämmästyttävää on, että yksi toimiala eli metsäteollisuus saa tuosta vain ilman sen ihmeempää keskustelua 300 miljoonan euron verotuen, kun taas esimerkiksi kuljetusalan toiveet dieselveron alennuksesta tai muista tukimuodoista hallitus tyrmäsi kylmästi suoralta kädeltä. Pörssiyhtiöiden osakkeenomistajat ja MTK ovatkin olleet tämän hallituksen suojeluksessa alusta asti, ja linja näköjään pitää. Metsäteollisuuden ylenmääräinen pönkittäminen on tietysti ollut suomalaisten taakkana jo vuosikymmenien ajan. Aiemmin metsäteollisuuden tuet revittiin palkansaajien nahasta devalvaatioiden avulla. Nyt kun se ei enää onnistu, sadat miljoonat siirretään metsäyhtiöiden omistajien taskuihin väliaikaisilla verohelpotuksilla. Kun vaan ei olisi yhtä lailla väliaikaista kuin autovero ja auton käyttömaksu…

Edes tehtaiden mahdollinen sulkeminen ei voi olla pätevä syy nyt päätettyihin verohelpotuksiin. Metsäteollisuus perinteisessä muodossaan on selkeästi auringonlaskun ala, jota ei pitäisi loputtomiin pönkittää. Suomesta on viime vuosikymmenten aikana annettu hävitä monta muutakin toimialaa, jotka ovat työllistäneet kansalaisia paperitehtaita enemmänkin. Miksi esimerkiksi kotimainen tekstiiliteollisuus katsottiin aikoinaan vähemmän tärkeäksi kuin metsäteollisuus? 

Näin loma-aikaan ei jaksa tämän pitempään asiaa kommentoida, mutta todettakoonpa vain hallituksen jatkavan linjallaan. Tukea jaetaan sinne, mistä hallituspuolueen suurimmat tukijatkin löytyvät. Maksuttomasta päivähoidosta ei puhettakaan, mutta satoja miljoonia kyllä löytyy koska tahansa kun pörssipiirien ongelmia täytyy ratkaista.

Jazzkesä avattu, 60-luku odottaa

Jazz soi tänäkin kesänä Taivassalossa, Ketarsalmen Kievarin terassilla. Tutun housebändin vokalistina oli viime torstain jameissa Kristina Fekete, joka olikin kertakaikkisen mainio tulkitsija monille jazzstandardeille. Jazz-iltoja kievarissa vietetään heinäkuun jokaisena torstaina ja kuukauden viimeisenä päivänä repäistään vähän isomman soittokunnan kanssa. Kannattaa poiketa, jos maisemissa liikutte.

Toinen lähiseutumme käynnin arvoinen paikka on Laura Peterzenin saaristolaisravintola Kustavin Parattulassa. Poikkesimme siellä syömässä ystäviemme kanssa alkuviikolla ja yllätyimme iloisesti. Skärgårdsmak-ravintoloihin kuuluvalta ravintolalta osasimme toki odottaakin ruoan korkeaa laatua, mutta emme laatuun nähden kohtuullista hintaa. Esimerkiksi pääruoaksi nauttimamme paistettu meritaimen maksoi vain 18 euroa per annos, mikä on enemmän kuin edullista annoksen kokokin huomioiden. Nälkä nimittäin lähti aivan toisella tavalla kuin useimmissa muissa gourmet-tason paikoissa.  

Jazzia ja muuta elävää musiikkia on muuten tarjolla myös Peterzenillä. Musiikin ja herkuttelun yhdistäminen onnistuu lauantaisin ainakin elokuun 2. päivään asti. 

Tänään suuntaamme illansuussa parin kilometrin päässä kotoamme sijaitsevaan Vehmassalmen tanssipaviljonkiin. Luvassa on ehtaa 60-luvun meininkiä paikan jo perinteeksi muodostuneen nostalgia-illan merkeissä. Ajankohdan pop-musiikkia tarjoilee turkulainen Madmen, jota tanssitaitoisten iloksi täydentää Unto Satorannan yhtye. Vaikka itse olemmekin enemmän 70-luvun nuoria, on ihan mukava käydä verestämässä vanhoja muistoja kerran kesässä paikassa, jossa kävimme useinkin teini-ikäisinä katsomassa muiden muassa Dannya ja Kirkaa.

Huh hellettä, 12° C!

Kesä on sitten jo pitkällä, vaikkei säistä uskoisi. Viikonlopulla aurinko sentään suvaitsi näyttäytyä Taivassalon Silakrysäyksen kunniaksi, jotka järjestettiin kauniissa kotikunnassamme jo 35. kerran. Kittelle kävi kutsu kylän naisten myyntikojulle halstrattuja silakoita kauppaamaan, joten niitä eksyi sitten myös iltapalapöytäämme. Kertakaikkisen hyvää syötävää kylmän oluen kera saunan päälle.

Tänään päätimme käyttää sadepäivän pieneen länsirannikon kierrokseen. Ensin ajelimme Raumalle, jossa kiertelimme Wanhan Rauman sisustuspuoteja ja poikkesimme juomassa hyvät kahvit tuoreen pullan kera kristillisessä kirjakahviossa. Pois lähtiessä tuli vähän huono omatunto siitä, ettemme ostaneet mitään hengen ravintoa kahvikupposten lisukkeeksi. Hintaa kahdelle kahville ja vielä uunilämpimille pullille kertyi nimittäin vain 4,50 euroa. Tuolla hinnallahan ei tänä päivänä taida saada edes kahta pohjaanpalanutta sumppia huoltoasemien baarista, pullista puhumattakaan.

Raumalta suuntasimme Uuteenkaupunkiin, jossa tulee läheisyydestään huolimatta käytyä aivan liian vähän. Syy siihen on, että kesäaikaan julkiset liikenneyhteydet Taivassalosta Ukiin ovat olemattomat. Lähde siinä sitten nauttimaan rantaravintoloiden antimista pitemmän kaavan mukaan, kun jommankumman täytyy aina nöyrtyä kuskiksi. Nyt se olin minä, joka tyydyin uudesti syntyneessä Kahvelissa pelkkään jääveteen. 

Onneksi sain korvikkeeksi kunnon matkamuistot Vakka-Suomen Panimon uudesta panimomyymälästä. Pullo-olut oli nimittäin saanut niin suuren suosion, että jäljellä oli ainoastaan viiden litran päniköitä panimon kehuttua pilsiä. Siinä sitä on lipittämistä seuraavana aurinkoisena viikonloppuna vaikka satunnaisille matkailijoillekin, joita aina silloin tällöin pihaan piipahtaa.

Kun käytte Uudessakaupungissa, muistakaa kysyä panimon oluita myös kaupungin ravintoloista ja hakekaa toki omat matkamuistonne panimon myymälästä. Oluen lisäksi tarjolla on myös muita vakkasuomalaisia herkkuja. Ja olutlaatujakin on panimomestari Jani Vilppaan mukaan kypsymässä lisää, tummempienkin olutlajien ystäville.

Ja kun nyt herkuttelulinjalle lähdettiin, niin enpä malta olla kertomatta tämän kesän suosikkisafkoistamme. Yhteishyvän sivuilta löysimme mainion ja helppotekoisen simpukkakeiton ohjeen. Kertakaikkisen herkullista ja kesäisen oloista. Toinen yhtä helppotekoinen ja vähintään yhtä maukas elämys oli ”Imaami pyörtyy”-nimellä tunnettu munakoisoruoka. Vaikka munakoiso on jo pitkään ollut reseptirepertuaarimme käytetyimpiä raaka-aineita, oli tämä ohje jostain syystä jäänyt kokeilematta. Laitetaanpa tähän loppuun vielä kuva kummastakin ja jatketaan tätä puolittaista lomailua. Ehkäpä jo ensi viikon lopulla voi aloittaa lomailun toden teolla.

Pääministerin morsian

Sattumapääministerimme haluaa pitää yksityiselämänsä median ulkopuolella. Sen merkiksi hän marssitti taannoin tämänhetkisen morsiamensa muun muassa Ruotsiin, mistä iltapäivä- ja naistenlehdet saivat herkullista lööppikamaa kesken kiivaimman vaalirahoituskohun. Samaan retkuun meni tosin muutama valtakunnan arvostetuimmista medioistakin, mikä sai varmaan Vanhasen vakuuttumaan valitsemansa medialinjan toimivuudesta.

Ilmankos pääministerin morsian talutettiin salamavalojen räiskeessä näytteille myös Vanhasen suvun eteen. Suorastaan löperöromantiikkaan Ilta-Sanomat intoutui kertoessaan Vanhasen vievän pääministerin morsiamen ranskalaiselle illalliselle.

Koko tämän mediamyllytyksen takana on tietysti se, että Vanhanen ja koko hallitus on epäonnistunut kaikissa tärkeimmissä asioissa. Autoverouudistus lienee parhaita esimerkkejä tästä. Ympäristöperusteinen lähtökohta on kyllä hyvä, mutta kun samaan aikaan EYT:ssä käydään Suomea vastaan oikeutta lukuisissa autoverotukseen liittyvissä asioissa ja hallinto-oikeudet tulvivat erilaisia valituksia, niin eipä lopputulosta kannattaisi ympäri maailmaa kehua. No, tuskinpa se iltapäivälehtien toimituksia niin paljon kiinnostakaan kuin pääministerin morsiamen pukeutuminen. Lukijoita sen sijaan saattaisi hyvinkin kiinnostaa.

Herää muuten kysymys, matkustaako morsio maailmalla veronmaksajien rahoilla. Pääministerin puolison ilmaiset matkat on vielä helppo hyväksyä, morsianten matkojen maksaminen lienee enemmän kuin kyseenalaista.

Sikamainen juttu

Suomen sikatilallisten kuningatar Sirkka-Liisa Anttila kutsui koolle oikein kriisiryhmän järjestelemään äänestäjilleen tärkeän sianlihan tuottajahinnan nostoa. Paniikki on kova, kun possusta ei enää jää yhtä paksua siivua tuottajan pöytään kuin ennen. Suurimpia syitä tähän ovat rehun hinnan nousu ja edullisen tuontilihan lisääntynyt tarjonta, mutta Anttilaa närästää myös kuluttajien haluttomuus maksaa suomalaisesta ”laatulihasta” sen arvon mukaisesti. Anttila itse taitaa saada possunsa ilmaiseksi, kun ei ole huomannut sen hinnan nousseen viime kesästä melkoisesti jo nyt. Esimerkiksi sisäfileen kilohinta viime kesänä oli yleisesti 8,95 euroa, mistä se täksi kesäksi on hilattu 10,95:een.

Kokoukseen osallistuneen Atrian toimitusjohtajan mukaan lihan kuluttajahintaan pitäisi saada tuotapikaa vähintään 10 prosentin korotus. Erinomaisen huono esitys. Liki monopoliasemassa toimivat teollisuus ja kaupan keskusliikkeet nappaisivat taatusti tuosta summasta itselleen suurimman osan ja tuottajille jäisivät pelkät rippeet.

Kaiken lisäksi entistä kovempi hinta vähentäisi kotimaisen lihan kulutusta. Hintaero tuontilihaan revähtäisi yksinkertaisesti liian suureksi. Tällä hetkellä saksalaista possun ulkofilettä myydään kaupassa noin 5 euron kilohintaan ja vastaavaa kotimaista 7 eurolla per kilo. Kun ero kasvaisi liki kolmeen euroon kilolta, niin kyllä siinä melko monelta ”suosi suomalaista” -kampanjat unohtuvat. Mainitun saksalaisen lihankin päältä muuten löytyy suomalaisen elintarviketehtaan nimi ja vasta pikkuteksteissä on maininta alkuperämaasta.

Totuushan kaiken lisäksi on, ettei suomalainen  possunliha ole sen laadukkaampaa kuin muidenkaan maiden kärsäkkäiden kinkku. Ei vaikka Anttila kuinka muuta väittäisi ja sillä kotimaisen lihan kallimpaa hintaa perustelisi. Tämän on taatusti havainnut jokainen vähänkään ulkomailla reissannut ja sikäläisiä liharuokia maistellut.

Muutenkin ihmetyttää, miksi Anttila teollisuuden tukemana huutaa kauppaa ja lopulta kuluttajaa hintatalkoisiin suomalaisen lihan puolesta? Miksei hän vaadi solidaarisuutta viljantuottajilta, jotta nämä möisivät viljansa edullisemmin rehun raaka-aineeksi?

Ainoa mistä Anttilan kanssa voi olla yhtä mieltä on, että ruoasta on tullut hintatuote, kun sen pitäisi olla elämystuote. Nämä kaksi asiaa eivät kuitenkaan ole toisensa pois sulkevia. Ruokahan on elämys vasta valmiina ateriana, ei verisenä lihanronttina tai muuna raaka-aineena. Huono kokki pilaa hyvänkin raaka-aineen ja hyvä kokki taikoo herkut vähän hääppöisemmistäkin.

Sinänsä lihan hinnan nousulla ja ennen kaikkea kulutuksen vähenemisellä saattaa olla monia hyviäkin seurauksia. Kasvikset ja kala ovat terveysnäkökohdista tarkastellen paljon parempaa ravintoa kuin liha. Lihansyönnin väheneminen näkyy suoraan kansanterveyden kohenemisena. Lisäksi lihantuotanto rasittaa ympäristöä ja kuluttaa energiaa huomattavasti enemmän kuin kasvinviljely.

PS. Kun rinnakkain pannaan lohifile 7,50 euron kilohintaan ja possun ulkofile 6,99 per kilo, ainakin itse valitsen aina sen lohen. Ja näin Taivassalon Silakrysäyksen alla: silakka kunniaan!