Tampere yllätti taas iloisesti

Taloustutkimuksen mukaan Tampere on asuinpaikkana houkuttelevin Suomen kaupungeista. Useampi kuin joka kolmas suomalaisista voisi ajatella muuttavansa Tampereelle ja kaupunki arvioitiin myös kokonaismielikuvaltaan parhaaksi asuinpaikaksi. Kiinnostavuutta eivät varmasti ainakaan vähennä kaupungin suuret rakennushankkeet, kuten ydinkeskustaan, junaradan päälle rakennettava Kansi ja Areena.

Tampereen Kansi ja Areena (kuva: srv.fi)

Vahvassa vedossa oleva kaupunki on myös vetovoimainen matkailukohde. Niinpä mekin suuntasimme sinne pikalomalle viettämään hieman laatuaikaa äitienpäivän ja vaimoni merkkipäivän kunniaksi. Matka Turusta Tampereelle taittui mukavasti ja edullisesti Intercity-junalla, josta jatkoimme jalkapatikassa aseman naapurissa sijaitsevaan Solo Sokos Hotel Torniin. Mordorin torniksi ristimämme hotellin arkkitehtuurista voi olla montaa mieltä, mutta kyllä se kokonaisuutena on Tampereen kiinnostavin hotelli tätä nykyä. 

Auringonlasku Moro Sky Barista nähtynä.

Varsinaista lomaohjelmaa emme olleet sen kummemmin suunnitelleet ja hyvä niin. Reiluihin hellelukemiin noussut sää sopi parhaiten rauhalliseen lampsimiseen Tammerkosken rannoilla ja virvoittavien juomien nautiskeluun terasseilla. Viimemainittuja Tampereen keskustassa on muuten yllättävän vähän esimerkiksi Turkuun verrattuna. Mukavimpana jäi mieleen Hämeensillan kupeessa sijaitsevan Puiston terassi, josta on upean urbaanit näkymät Tammerkosken vanhaan teollisuusmaisemaan.

Tammerkosken maisema Hämeensillalta.

Yksi mielenkiintoinen kohde oli kuitenkin käyntilistalle päässyt eli Työväen Museo Werstas. Museon kolme pysyvää näyttelyä kertovat suomalaisen yhteiskunnan kehityksestä tavallisen kansalaisen näkökulmasta. Mielenkiintoisten näyttelyjen teemat ovat Vapauden museo, Meirän kaupunki ja Höyrykonemuseo. Kaikki kolme tarjoavat puhuttelevaa ja ajatuksia herättävää nähtävää niin Suomen kuin suomalaisen työnväen historiasta aina keisarivallan ajoista tähän päivään asti. Suosittelen kaikille poliittiseen kantaan katsomatta.

Werstas kertoo myös työelämän muutoksista. Tankkaajapoikakin on kadonnutta kansanperinnettä.

Vaikuttava oli myös valokuvataiteilija Søren Zeuthin töihin perustuva Rana Plaza -näyttely. Näyttely kertoo tekstiiliteollisuuden historian suurimmasta onnettomuudesta, kun Rana Plaza -tekstiilitehdas romahti Bangladeshissa. Runsaat 1100 ihmistä kuoli ja yli 2500 loukkaantui, kun huonokuntoinen tehdasrakennus sortui työntekijöiden päälle 24.4.2013. Jo päättynyt näyttely muistuttaa, että monin paikoin maailmassa vapaus on vielä kaukainen unelma.

Rana Plazan tragedia on yksi nykyisen teollisuushistorian järkyttävimpiä.

Elämämme ensimmäistä kertaa löysimme tiemme myös Tampereen kauppahalliin. Halli itsessään ei maan kauneimpiin kuulu, mutta on silti ehdottomasti vierailun arvoinen. Erityiset suositukset annamme lounaalle kauppahallin Neljä vuodenaikaa -ravintolassa. Bistro-tyyppisen ravintolan päivittäin vaihtuva ruokalista tarjoaa paitsi maultaan, myös esillepanoltaan upeita annoksia. Suotta ei ravintolaa ole siis valittu moneen kertaan Tampereen parhaaksi lounasravintolaksi, jossa herkullisen aterian lisäksi saa nauttia erinomaisesta palvelusta.

Neljä vuodenaikaa – Les 4 Saisons – on maineensa arvoinen lounasravintola Tampereen kauppahallissa.
Mainokset

Kesää hakemassa Ranskan Rivieralta

Poikettiin vapun alusviikolla pitkästä aikaa Ranskanmaalla. Suomen säihin kyllästyneenä suuntasimme tällä kerralla eteläisempään Ranskaan, välimerellisen Rivieran maisemiin. Mukana matkassa oli myös ystäväpariskuntamme, jonka parempi puolisko täytti tasakymmeniä matkan aikana. Juhlameiningillä liikkeellä siis oltiin, varsinkin kun omankin puolisoni vuosijuhlat olivat jo aivan ovella. 

Synttärisankariemme kunniaksi kaupunki oli kukassa.

Alunperin aikomuksena oli matkustaa Nizzaan, mutta lopullinen valinta kohdistui kuitenkin Enkeltenlahden toisella rannalla sijaitsevaan Antibesiin. Valinta osoittautuikin oikein onnistuneeksi, eikä vähiten Airbnb-palvelun kautta varaamamme asunnon ansiosta. Viihtyisä huoneisto sijaitsi vuosisatoja vanhassa kivitalossa, joka brittiläisen vuokraemäntämme toimesta oli modernisoitu vanhaa kunnioittaen.

Lomakotimme rauhallisella pikku aukealla, kuitenkin lähellä kaikkea.

Asunnon sijainti Antibesin vanhassa kaupungissa oli myös erinomainen, sillä kaikki palvelut olivat kävelymatkan päässä. Esimerkiksi markkinatorille ja Picasso-museoon oli matkaa noin 200 metriä ja uimarannalle vielä vähemmän.

Itse Antibeskin täytti lomapaikkana kaikki toiveemme. Vanhan kaupungin pikkukujista suurin osa oli kävelyaluetta ja lukuisilla aukioilla oli kiva istuskella viiniä tai cafe lattea nautiskellen. Pääosa lomastamme sujuikin kaupungilla kierrellen ja leppoisasta tunnelmasta sekä kesäisestä säästä nautiskellen. Askelia kertyi melko mukavasti, parhaina päivinä noin 20 000. Varsinaisista nähtävyyksistä poikkesimme vain Fort Carre -linnoituksessa ja Picasso-museossa.

Antibesin pikkukujilla elämä soljuu rauhallisesti.

Fort Carren parasta antia olivat englanninkielisen oppaan kertomat tarinat linnoituksen historiasta sekä näköalat kauas Välimerelle. Oppaan palvelut sisältyvät pääsymaksuun, joten kannattaa kysyä englanninkielistä opasta, ellei ranska ole hallussa. Linnoituksen ympärillä on myös luonnonpuisto sen kasvillisuudesta kertovine opastauluineen, jotka tosin ovat vain ranskankielisiä.

Linnoituksesta avautuvat upea näköalat Välimerelle.

Picasso-museo sijaitsee Grimaldi-suvun vanhassa, 1200-luvulta peräisin olevassa linnoituksessa. Museon kokoelman pääpaino on vuosilta, jotka Picasso vietti Ranskan Rivieralla ja Antibesissa. Museon nykytaiteen kokoelma sisältää myös muun muassa Joan Mirón, Anna-Eva Bergmanin ja Hans Hartungin teoksia. Terassin Välimerelle aukeavassa patsaspuistossa on esillä monien nykytaiteilijoiden, kuten Joan Miron veistoksia. Kannattaa vierailla jo maisemienkin takia.

Picasso-museo on Antibesin tärkeimpiä nähtävyyksiä. Museon pihapiirissä on myös lukuisia taidegallerioita.

Shoppailuunkin Antibesin vanhassa kaupungissa on hyvät mahdollisuudet. Kansainvälisiä merkkituotteita on ehkä vähemmän tarjolla, mutta paikallisten käsityöläisten valmistamia yksilöllisiä vaatteita, asusteita ja koruja on hyvät valikoimat. Hyviä tuliaisostoksia löytyy myös herkkukaupoista, joiden houkutuksia on vaikea vastustaa. Ostoksilla kannattaa käydä myös Le Marche Provencal -torilla. Katettu tori on avoinna joka päivä. Aamusta iltapäivään kauppaa käydään elintarvikkeilla, iltapäivisin torin valtaavat käsityöläiset ja taiteilijat. 

Vihanneksia, hedelmiä, mausteita, makkaraa sun muuta. Le Marche Provencale on oikea ostopaikka, joskin kalliin puoleinen.

Antibes on Ranskan Rivieran muiden kaupunkien tavoin rikkaiden ja kuuluisien suosiossa. Parhaiten tämä näkyy kaupungin huvivenesatamassa, jossa seisoo varmaan sadoittain miljoonien arvoisia veneitä. Oman lomaviikkomme ajan laiturissa seisoi muun muassa maailman rikkaimpiin lukeutuvan venäläisoligarkki Alisfer Ushmanovin 175-metrinen alus. Suomalaisten verotilastojen kärkipää oli kaupungissa myös hyvin edustettuna, nimiä mainitsematta. 

Pieni otos sataman veneistä. Suurimmat jahdit toisaalla Ushmanovin alusta lukuun ottamatta. Lumiset Alpit taustalla.

Maineestaan huolimatta Antibes on kuitenkin hintatasoltaan hyvinkin kohtuullinen. Neljän hengen ravintolaruokailusta alkupaloineen, pää- ja jälkiruokineen sekä viineineen selviää helposti runsaalla satasella, joskaan summan tuplaaminenkaan ei tuota ongelmia. Selvää tietysti on, että katto liikkuu paljon korkeammalla oikeasta gourmet-ruokailusta puhuttaessa. Carrefour-marketissa elintarvikkeiden hinnat olivat suomalaista tasoa, alkoholi tietysti paljon edullisempaa. Esimerkiksi laadukasta samppanjaa sai parillakympillä. Leipomosta sai vastapaistetun patongin 1,5 eurolla, mutta toisaalta torin luomutomaatit maksoivat 9 euroa kilolta. Kannattaa siis katsoa, mistä mitäkin ostaa.

Aurinkoa haettiin ja sitä myös saatiin. Lämpötila parhaimmillaan +26° C.