Suomalaisruotsalaista yhteistyötä

Tätä minun piti mainostaa jo paljon aiemmin. Paras suomalainen biisi vuodelta 2009. Rasmuksen Lauri laulaa paremmin kuin koskaan ja Anette Olzzonin puhdas laulanta häikäisee ainakin tällaisen tavallisen musiikinystävän. Ja onhan tuo videokin hieno!

Mainokset

Maataloudelta ministeriö pois

Suomalainen kotieläintalous kulkee skandaalista toiseen ja maatalousministeri väistelee vastuutaan kuin possu teurastajaa joulun alla. Sirkka-Liisa Anttila saisi jo mennä, ja lähtöpassit voisi saman tien antaa koko ministeriölle.

Nykypäivän yhteiskunnassa maa- ja metsätalousministeriö on pelkkä muinaisjäänne. Maatalouden osuus Suomen bruttokansantuotteesta on enää prosentin luokkaa, jos sitäkään. Millä perusteella sen kokoinen toimiala tarvitsee oman ministeriönsä, puhumattakaan valtion ja kuntien palveluksessa olevasta alan virkamiesarmeijasta?

Maa- ja metsätalousministeriön tehtävät voitaisiin vallan mainiosti jakaa työ- ja elinkeinoministeriölle sekä ympäristöministeriölle. Elintarvikkeiden turvallisuuteen liittyvät asiat puolestaan sopisivat myös sosiaali- ja terveysministeriön vastattaviksi.

Itse asiassa ministeriön lakkauttaminen koituisi pitemmällä tähtäimellä koko maatalouselinkeinon hyväksi. Taitaa nimittäin olla niin, että maatalouden hallinnonalalla euroja kuluu enemmän nimenomaan hallintoon kuin niihin paljon parjattuihin tukirahoihin.

PS. Olen ennenkin kritisoinut Eviran toimintaa ja viime aikojen tapahtumat ovat vieneet kyllä viimeisenkin uskottavuuden kyseisen organisaation kyvystä hoitaa tehtäväänsä. 60 miljoonan vuosittaisilla toimintakuluilla luulisi sentään Evirankin saavan jotain aikaan. Vai johtuuko saamattomuus Eviran kytkennöistä maa- ja metsätalousministeriöön – ja viimemainitun kytkennöistä MTK:oon? Taitaa olla ainoa etujärjestö, jolla on ikioma ministeriö?

Positiivisia palvelukokemuksia

Suomalaista palvelukulttuuria on haukuttu huonoksi – ja monesti ihan syystäkin. Viime aikoina omalle kohdalleni on sattunut kuitenkin siinä määrin hyviä palvelusuorituksia, että hyvä palvelu alkaa olla jo enemmän sääntö kuin poikkeus. Olisiko lama hionut yritysten palveluista parhaat puolet esiin vai löytyykö syy nuoremman polven esiinmarssista esimerkiksi vähittäiskaupan asiakaspalvelussa?

Monen mielestä yllättävää saattaa olla se, että hyviä palvelukokemuksia ovat tarjonneet myös paljon parjatut ketjuliikkeet. Erityisen hyvänä kokemuksena on mieleen jäänyt taloutemme hiihtovälineiden osto Kauppakeskus Myllyn Prisma-tavaratalosta Raisiossa. Vaikka ruuhka sivakkaosastolla oli melkoinen, niin nuorehko miesmyyjä hoiti hommansa mallikkaasti alusta loppuun. Kaupanteko kaikkine mittaus- ja muine kommervenkkeineen sujui ripeästi ja asiantuntevasti, vaikka itsellämme ei ollut etukäteen selvää kuvaa edes hakemiemme välineiden tyypistä.

Toinen jo aiemminkin hyvän palvelun paikaksi toteamani puoti on ruotsalaisperäinen Dressmann. Tässä edullisten hintojen vaatehtimossa olen ihastunut erityisesti myyjien tapaan tehdä lisämyyntiä. Dressmannissa tarjonta toteutetaan luontevasti ilman päällekäyvää tyrkyttämistä, ja niinpä minäkin laitoin parilla lisäkympillä uusiksi koko sukkavarastoni.

K-kenkä puolestaan osoitti iskukykyään nopealla vastauksella netin kautta jättämään asiakaspalautteeseeni. Kyse oli sinänsä pikkujutusta, mutta osoitti palvelun toimivan ja asiakaspalautteen päätymisen oikeasti perille eikä mihinkään roskapostilaatikkoon.

Sähköisen palvelun puolella tuorein mieltä lämmittänyt palvelutapahtuma liittyy tulevan viikonlopun reissuumme Tahkovuoren maisemiin. Tahkon keskusvaraamosta tuli näin muutamaa päivää ennen sähköposti, jossa majoitustietojen kertauksen lisäksi olivat mukana tuoreet sääennusteet, viikonlopun tapahtumat sekä ajo-ohjeet. Viimemainittu oli toteutettu kätevästi linkkinä Googlen karttapalveluun, johon oli valmiiksi määritelty reissun lähtöpaikaksi kotiosoitteemme.

Kansallista tukea, mutta mille kansalle?

Suomen hallitus on viimeinkin tarttumassa tositoimiin suomalaisen telakkateollisuuden auttamiseksi yli pahimman laman. Varsinaissuomalaiset kansanedustajat yli puoluerajojen ovat yhdistäneet voimansa yrittäjä- ja palkansaajajärjestöjen kanssa ja saaneet hallituksen ymmärtämään tilanteen vakavuuden. Hienoa!

Kaikkein pahin tilanne on Turussa STX Finlandin telakalla, jossa lopputiliä odottaa runsaat 400 telakkateollisuuden huippuammattilaista. Lomautettuna on jo nyt saman verran ihmisiä ja ilman uusia tilauksia telakka saattaa tyhjentyä työntekijöistä kokonaan loppuvuonna. Telakan omien työntekijöiden lisäksi telakan hiljeneminen koskee myös lukemattomia alihankkijoita ja heidän tuhansia työntekijöitään. Telakan tulevaisuuteen on sidoksissa koko Varsinais-Suomi.

Suurimmat toiveet uusista tilauksista on nyt kohdistettu kotimaahan. Telakkateollisuuden tilannetta ja tulevaisuutta pohtinut työryhmä esittääkin muun muassa valtion alustilauksia pienemmille telakoille sekä innovaatiotukea laivanrakennusteollisuudelle.

Valtion tuella houkutellaan erityisesti Viking Linea uusimaan laivastoaan. Varustamolla on tiettävästi suunniteltu jo pitkään uusien, ympäristöystävällisiä innovaatioita sisältävien alusten rakentamista Turun ja Tukholman väliseen liikenteeseen. Telakan työllisyyttä ajatellen tilauksilla alkaa olla jo kiire, joten hallituksen ei ole syytä aikailla päätöksenteolla tukimuodoista ja rahoituksen määrästä.

Telakkateollisuuden tukeminen verovaroilla on tietenkin kaksipiippuinen juttu. Laivanrakennuksen huippuosaamisen ja mahdollisimman suuren työpaikkamäärän turvaaminen on kiistatta jokaisen siihen käytettävän euron arvoista. Mikä kuitenkaan takaa, että Turun telakan tukemiseen sijoitetut rahat jäävät Suomeen? Ja miten turvataan nimenomaan telakan suomalaisten työntekijöiden asema?

Kansallisen tuen täytyy kohdistua ensisijaisesti suomalaisten työpaikkojen turvaamiseen. Jos ja kun irtisanomisiin ja lomautuksiin mahdollisista uusista tilauksista huolimatta joudutaan turvautumaan, kohdistettakoon ne ulkomaiseen työvoimaan. Suomalaisten telakoiden vahvuus on tulevaisuudessakin alan huippuosaaminen ja uudet innovaatiot  – ei halpa työvoima.

Greetings from Word Islet Communications!

Voe tokkiisa!

Kylläpä nauratti taas makeasti Kauppalehteä silmäillessä. Nauruntyrskähdykset aiheutti Savonlinnan Puhelin Oy, joka tiedottaa uuden nimensä olevan Blue Lake Communications. Saattaa siinä yksi ja toinen savolaiskieli mennä solmuun tutun puhelinlaitoksensa uutta nimeä tavaillessa – puhumattakaan yrityksestä soittaa yrityksen Business Development Directorille. Vuan haetanneeko tuo mittään?

Kenties Sanakarinkin pitäisi ottaa käyttöön uusi ja uljas, kansainvälinen nimi?

Uskoistentieltä ukilaiseksi

Taivassalon liittäminen Uuteenkaupunkiin etenee. Yhdistymisesitys on parhaillaan nähtävissä molempien kuntien virastoissa ja nettisivuilla. Halukkailla on mahdollisuus jättää siihen myös kommenttinsa, mutta tuskinpa kuntalaisten huomautuksilla paljonkaan painoarvoa on. Hevosmiestenkin tietotoimiston mukaan liitos on nuijan paukautusta vaille valmis.

Itse olen alusta asti lukeutunut kuntaliitoksen kannattajiin, vaikka mieluummin olisin nähnyt liitoksessa mukana useammankin vakkasuomalaisen kunnan. Vastustajiakin hankkeella toki riittää yli kunta- ja puoluerajojen. Heidän mielipiteitään nyt esillä oleva yhdistymissopimus tuskin muuksi muuttaa, koska sopimuksen sisällön ainoa konkretia koskee kuntien henkilöstöjärjestelyjä. Muilta osin yhdistymissopimus on lähinnä kokoelma kliseitä, joista parhaan esimerkin tarjoaa siinä esitetty visio:

”Taivassalon ja Uudenkaupungin kuntaliitoksen tavoitteena on vahvistaa edellytyksiä koko yhdistyneen alueen elinolosuhteiden, palveluiden sekä elinkeinoelämän kehittämiseksi. Kuntaliitoksella pyritään turvaamaan tulevaisuuden toimintaedellytykset.

Uusikaupunki on väestöltään ja taloudellisilta voimavaroiltaan vahva, viihtyisä ja vetovoimainen kaupunki, joka järjestää asukkailleen laadukkaat palvelut kilpailukykyisesti.”

Kyseisen vision näyttää omaavan likimain jokainen suomalainen kaupunki ja kunta. Sama koskee sopimukseen kirjattuja kehittämistavoitteita. Lieneekö Kuntaliitolla jokin valmis pohja tällaisten paperien laadintaa varten?

Yhdistymissopimuksen kepeydestä huolimatta uskon liitoksen koituvan Taivassalolle nopeastikin siunaukselliseksi. Uusikaupunki tunnetaan yritysystävällisenä ja uudistumiskykyisenä kaupunkina, jossa kehittämistoiminta on määrätietoista ja päätöksenteko nopeaa.

Taivassalonkin yritystoiminnalle merkitsee melkoista lisäpotkua, jos kaupunginjohtaja Koski esikuntineen kohdistaa tarmonsa myös tälle laajentuvan kaupunkinsa kulmalle. Hyvän lähtökohdan uudenkin yritystoiminnan kehittämiselle tarjoavat Taivassalon vahvat toimialat, kuten kalatalous ja kiviteollisuus. Taivassalossa on myös vahva yrittäjyyden perinne, minkä tuloksena kunnassa on asukaslukuun verrattuna keskimääräistä enemmän yrityksiä.

Molemminpuolista hyötyä yhdistymisestä alueen asukkaille ja yrityksille tuovat myös luvatut parannukset julkisiin liikenneyhteyksiin. Nykyäänhän töitä ja palveluja on helpompi hakea Turusta kuin tulevan oman kunnan toisesta päästä.

Kuntaliitoksen vastustajien pääargumentti tuntuu olevan, ettei kahden köyhän kannata käydä yksiin. Kannattaa kuitenkin muistaa, että kerjäläisestä ja prinsessasta ei tule paria muualla kuin saduissa.

Taas musta suruviesti

Mustan musiikin maailmasta saapui taas uusi suruviesti. Niinsanotun Philadelphia-soulin supertähti Teddy Pendergrass on menehtynyt syöpään eilen, 59-vuotiaana.

Pendergrassin ura alkoi maineikkaan Harold Melvin and The Blue Notesin riveissä jo 1970-luvulla, jonka kauden helmiä olivat sellaiset biisit kuin ”If You Don’t Know Me By Now” ja ”Don’t Leave Me This Way”. Miesten tiet erosivat vuonna 1976 Teddy Pendergrassin siirryttyä soolouralle, joka tuotti lukuisia suuria hittejä kuten ”Love T.K.O.” , ”Close The Door” ja ”Turn Off The Lights”. Teddyn ura jatkui aina vuoteen 2006 asti huolimatta miehen alavartalon halvaantumisesta auto-onnettomuudessa 1982.