Seikkuilevat seurapiirit

Kuten viime bloggauksen päätteeksi lupasin, nyt isketään Seiskan reviirille eli vuodenvaihteen seurapiiriuutisiin.

Vuoden ykkösuutispommin pamautti heti vuoden alkajaisiksi eduskunnan puhemies Sauli Niinistö. Turun Sanomien äärioikeistolainen toimittaja Juhani Heimonen innostui puolivallattoman leskimiehen muutoksesta täysvallattomaksi ukkomieheksi niin paljon, että kutakuinkin julisti Niinistön avioliiton olevan merkittävä tapahtuma jopa suomalaisen rodunjalostuksen ja likimain koko ihmiskunnan evoluution kannalta.

Tuttuun tapaansa Heimonen ei tälläkään kertaa unohtanut tölväistä demareita. Erityisen lujasti häntä harmittaa se, että demareilla on harvinaisen hyvän näköinen puheenjohtaja. Kaiken lisäksi tämä kaunotar oli heittäytynyt oikein ”glamourkissaksi” ja poseerannut Iltalehdessä syntisen punaisissa hepenissä ja verkkosukissa. Ikuisessa demarivihassaan Heimonen rinnasti Jutta Urpilaisen Iltalehti-kuvat jopa Playboyn keskiaukeamakuviin. Omat Playboynsa hiirenkorville selanneena Heimonen kuitenkin tietänee, että sen keskiaukeaman kuvissa on mallien yllä harvemmin edes verkkosukkia, leningeistä puhumattakaan. Ja kenties Heimosen olisi kannattanut muistaa, että kokoomusrouvat ovat takavuosina levitelleet reilusti reittä ja ihan revaakin, joskin vain sanallisesti. Toimittajana Heimosen pitäisi kuitenkin tietää, että yksi sana vastaa tuhatta kuvaa.

Talouselämän seurapiireissä uusi vuosi alkoi irtisanomisilla. Tällä kertaa omaa lääkettään sai maistaa HK Scanin toimitusjohtaja Kai Seikku, jonka tuskaa varmaan lievittää läksiäisiksi saatu 900 000 euroa. Uutisten mukaan tämä summa vastaa miehen puolentoista vuoden palkkaa, eli pörssiyhtiöissä saa tehdä rauhassa tuloksetonta työtä kolmekin vuotta noin 50 000 eurolla kuukaudessa. Vielä kummallisempaa on, että sama kuukausipalkka ollaan valmiita maksamaan täysin tyhjästä vielä puolitoista vuotta potkuista eteenpäin. Luulisi näin lama-aikana tuollekin rahalle löytyvän kinkkukaupan hyytyessä muitakin rahareikiä. Ai niin, mutta kuluttajathan tuonkin maksavat – uutisissa jo luvattiin ruoan hinnan jatkavan nousuaan.

Todellista draaman ainesta tarjosivat puolestaan Kirsti Paakkanen ja Mika Ihamuotila. Vielä runsas vuosi sitten lehtien palstoilla kahden kyyhkyläisen lailla kuherrelleen parin yhteinen taival päättyi samoihin ongelmiin kuin monien tavallisten parienkin eli rahariitoihin. Kirsti Paakkasen päreet paloivat, kun Ihamuotila ei lupauksistaan huolimatta ostanutkaan Paakkasen Marimekko-osakkeita roimaan ylihintaan. Näin köyhä eläkeläisnainen joutui kituuttamaan joulunsa vaatimattomassa Ranskankodissaan vain jo aiemmin saamiensa miljoonien turvin. 

Huvittavinta Marimekko-jupakassa oli jälleen kerran sen yhteydessä kannettu huoli ”suomalaisten kruununjalokiven” kohtalosta. Veikkaanpa, että tuonkaltainen potaska loppuu viimeistään kun Kirsti Paakkasesta aika jättää. Marimekolle antoi jatkoaikaa jo ohimennyt retrobuumi, mutta lähinnä lypsymekoiksi sopiville tuotteille tuskin tulevaisuudessa kysyntää riittää. Paljon kertoo jo se, että Marimekon klassikkotuotteiden nimet ovat Tasaraita ja Pallo – jopa on design huipussaan! Jokapoika-paitakaan ei enää kelpaa univormuksi edes vasemmistolaiselle kulttuuriväelle sen paremmin kuin muille wannabe-intellektuelleille. Ellei Ihamuotila pian löydä Marimekolle uutta linjaa hän joutuu katumaan jo aiempiakin Marimekko-kauppojaan.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s