Vuoden huiput 2008

Juhlat on juhlittu ja pyhät pyhitetty. Bloginpitoonkin tuli siinä sivussa sen verran paussia, että aloitetaan uusi blogivuosi vähän kevyemmällä asialla. Muiden merkittävien medioiden tapaan julkistettakoon tässä siis 100% subjektiivinen näkemys eräistä vuoden 2008 kohokohdista.

Aloitetaan musiikista, joka on yksi suosikkiharrastuksistani. Ensisijaisesti tyydyn olemaan kuuntelupuolella, mutta viime kesänä ylitin itseni vetäisemällä sananmukaisesti räkäisen bluesin perinteisillä suvisembaloillamme. Kyseinen esitys ei kuitenkaan pääse edes huumorilistalle, mutta kesän parhaita hetkiä oli eittämättä tämä.

Ja sitten asiaan:

Paras kotimainen levy:

Mieleni tekisi nostaa tähän Nightwishin Dark Passion Play, joka on kiistämättä upeinta, mitä Tuomas Holopaisen poppoo on tähän asti saanut aikaan. Yli kaikkien muiden tässä kategoriassa nousee kuitenkin jo moneen otteeseen kehumani Asan Loppuasukas, joka vei suomalaisen räpin aivan uusiin ulottuvuuksiin.

Paras ulkomainen levy:

Kovin monia uutuuslevyjä en viime vuonna levyhyllyyni hankkinut. Itse asiassa iso osa taisi olla 1970-luvun huippubändien vanhoja julkaisuja, kuten Alvin Lee & Ten Years Afterin Pure Blues. Viime vuonna julkaistuista levyistä suurimman vaikutuksen minuun teki Michael Burksin Iron Man -albumi, joka on soinut autossakin enemmän kuin mikään muu.

Paras kirja:

Ehdottomasti elämyksellisimmän lukukokemuksen tarjosi R.A. Salvatoren Pappiskvintetti-sarja. Jostain syystä tämä jo 2000-luvun puolivälin paikkeilla suomennettu viiden romaanin fantasiasarja oli jäänyt aiemmin lukematta. Alkusyksyllä löysin kolme ensimmäistä osaa Suomalaisen alehyllystä ja kaksi viimeistä tilasin Adlibriksestä joululukemiseksi. Taattua tavaraa tuotteliaalta kirjailijalta!

Paras elokuva:

Tämä titteli menee Tim Burtonin hyytävälle Sweeney Todd – Fleet Streetin Paholaisparturi – musikaalille. Vaikka yleensä en ole minkään sortin musikaalien ystävä, niin tässä leffassa eivät Johnny Deppin ja kumppanien laulusuoritukset pääse pilaamaan synkkätunnelmaista kokonaisuutta. Kunniamaininta menköön Indiana Jones ja Kristallikallon Valtakunta -elokuvalle ihan vaan siitä syystä, ettei se ollut läheskään niin huono kuin pelättiin.

Paras urheilusaavutus:

Nyt on aika vetää kotiinpäin sukunimen osalta. Janne Ahonen nousi loppiaisena 2008 kaikkien aikojen mäkikotkaksi voittamalla Keski-Euroopan mäkiviikon jo viidettä kertaa. Koko uransa aikana Ahonen nousi 105 kertaa maailmancupissa palkintopallille, millä määrällä hän on tässäkin tilastossa ylivoimainen ykkönen. Esimerkiksi Nykänen ehti saavuttaa urallaan vain 76 mc-voittoa. Mäkihypyn lisäksi Ahonen on niittänyt mainetta myös kiihdytysajossa, jossa hän on alittanut Top Fuel –luokassa maagisen 5 sekunnin ajan.

Eli tässä menneen vuoden tärkeimmät listaukset. Ensi kerralla sitten vakavampaa asiaa eli seurapiiriuutisia…

 

Mainokset

Yksi kommentti artikkeliin ”Vuoden huiput 2008

  1. Hyvää uutta vuotta sanaKari.
    Tässä viime vuoden parhaat ”nautinnot”, eivät välttämättä tuoreimmat.

    Paras kotimainen levy:
    Pelle Miljoona, Olen kaunis – kaikki laulut 1978–1980

    Paras ulkomainen levy:
    Amy Winehousen molemmat, siis levyt. Ne on liian pienet.
    Ja Ipodissa soi Miles Davisin koko tuotanto.

    Paras kirja:
    Vadelmavenepakolainen

    Paras elokuva:
    Burn After Reading ei ollut pettymys, Indy oli, Bond oli.

    Paras TV-sarja:
    Life on Mars

    Paras urheilusaavutus:
    K-P Kyrön paljastukset.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s