Tahkolla tarvetta teroitukseen

Viime viikonloppu vierähti Tahkovuoren tutuissa maisemissa. Lähes vuosikymmenen verran paikan mainontaa suunnitelleena tunnen tiettyä lukkarinrakkautta Tahkoa kohtaan edelleen ja käymme siellä runsaan tuhannen kilometrin ajomatkasta huolimatta pari kertaa joka talvi. Tämänkertainen reissu antoi kuitenkin aihetta enemmän kritiikkiin kuin kiitoksiin.

Viime vuosina Tahkolle on rakennettu huimasti lisää majoituskapasiteettia, mikä sinänsä on ihan hyvä asia. Valitettavasti vain hiihtokeskuksen muut palvelut eivät ole kehittyneet samassa tahdissa. Varsinkaan näin kevätsesongin aikana esimerkiksi ravintolapalvelujen määrä ei vastaa lainkaan kysyntää. Afterskissä tungos ei haittaa, mutta ruokailupaikkoja kaivattaisiin kipeästi lisää. Iltaisin näet oli likimain mahdotonta päästä syömään ilman pöytävarausta jopa torstai-iltana.

Onneksi muutaman turhan kurkkimisen jälkeen pöytä kahdelle löytyi kuin löytyikin Sokos Hotel Tahkovuoren Hillside-ravintolasta. Ruusuja heille hyvästä ateriasta: erityisesti lampaankare oli mainiota ja Laura-nimisen tarjoilijan palvelu osaavaa ja ystävällistä. Osataan sitä noissa nirppanokkien parjaamissa ketjuravintoloissakin. Risuja puolestaan El Monten töykeälle ja ylimieliselle palvelulle.

Lisääntyneen majoituskapasiteetin myötä kasvanut asiakasmäärä näkyy myös rinnepuolella. Ruuhkat hisseillä ovat edelleen melkoiset, vaikka uusi tuolihissi niitä jonkin verran helpottaakin. Kova kulutus näkyy myös rinteiden kunnossa, sillä suosituimmat rinteet ovat jo alkuiltapäivästä möykkyisiä kuin perunapelto. Lumilaakson helpot rinteet säilyvät tietysti hyvinä, mutta käyvät vähän puiseviksi jo tunnin laskujen jälkeen. Outoa muuten, että Tahkon mukavin rinneravintola eli Lumilaaksossa sijaitseva Lännen Lokari sulkee ovensa 1,5 tuntia ennen kuin alueen hissit suljetaan. Luulisi tuonkin ajan tuomien eurojen kelpaavan.

Ongelmia tuottaa myös liikkuminen alueella. Kun Tahkolla ei ole käytännössä minkäänlaista sisäistä liikennettä, kulkee pääosa asiakkaista majapaikoista rinteisiin omilla autoilla. Turhan liikenteen lisäksi tämä johtaa myös paikoituspulmiin varsinkin tällaisena talvena, jolloin Tahkolahden jää ei kestä pysäköintiä.

Lahden pohjukassa sijaitseva parkkipaikka puolestaan on melko pieni ja sijainti varsinkin lapsiperheitä ajatellen huono. Siirtyminen suksilla aloittelijoille sopiviin rinteisiin on parkkipaikalta liian vaativa pikkulapsille eli ainoa vaihtoehto on patikointi lasten kanssa rinteiden juurta pitkin. Jokainen laskettelija kyllä tietää, että monot jalassa kävely ei ole mitään herkkua.

Kaikesta edellä sanotusta huolimatta Tahko on edelleen Suomen paras hiihtokeskus napapiirin alapuolella. Rinnetarjonta on omaa luokkaansa muihin eteläisen Suomen keskuksiin verrattuna ja afterski aivan huippua. Jos ja kun epäsuhta majoitus- ja palvelutarjonnan välillä saadaan korjattua, ei Tahkon menestystä uhkaa muu kuin ilmastomuutos.

p3150027.jpg 

PS. Kuvassa pojanpoikamme Jimi jo neljättä kertaa Tahkolla ja toista talvea lumilaudalla. Melkoinen saavutus 4,5-vuotiaalle vesselille.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s