Don Sauli – köyhälistön kummisetä

Eduskunnan puhemies Sauli Niinistö on on päättänyt ryhtyä suomalaisten yksinhuoltajien kummisedäksi. Mukaan Tukikummeiksi nimettyyn säätiöönsä on hän on saanut Harry Harkimon, Björn Wahlroosin, Sari Baldaufin ja piispa Eero Huovisen.

Arvon herrat ja rouva ovat näin tehneet vastavedon Planille ja muille kehitysmaiden lapsia auttaville säätiöille. Toki suomalaiset yksinhuoltajat lapsineen ovat myös avun tarpeessa, mutta heidän avuntarpeensa rinnastaminen kehitysmaiden ihmisten tarpeisiin on yksinkertaisesti sanottuna naurettavaa. Suomi on yksi maailman rikkaimpia maita, itse asiassa rikkaampi kuin koskaan. Niinpä suomalaisella yhteiskunnalla olisi kyllä varaa hoitaa yksinhuoltajien ja muiden pienituloisten asiat ilman yksityistä köyhäinapua.

Niinistön kohdalla kummisetätouhu edustaa lähinnä poliittista populismia presidenttipeliin liittyen. Samaan aikaan kun Don Sauli hurskastelee hädänalaisten auttamisella, hänen puolueensa ajaa hallituksessa kunnallisten palvelumaksujen korotuksia mukaanlukien päivähoito- ja terveydenhoitomaksut. Nämä maksut purevat tunnetusti kaikkein kovimmin juuri pienituloisimpiin. Olipa hallituksen alkuperäisenä aikeena myös päivähoidon ns. nollamaksuluokan poistaminen. Melkoista kaksinaamaisuutta kokoomuspoliitikoilta!

PS. Harkimo mainitsi eräässä haastattelussa yhtenä avustusmuotona esimerkiksi jääkiekkovarusteiden hankkimisen kummilapsille. Mahtaako kummiavun saamiseen liittyä sitoumus Jokeri-paitaan pukeutumisesta Harkimon ehdoilla, jos kummipojasta pelimies kasvaa?

Mainokset

2 kommenttia artikkeliin ”Don Sauli – köyhälistön kummisetä

  1. Heh :)

    Eiköhän tuo niin ole, että aina kun poliitikko tekee ehdotuksen, niin vastuu siirtyy kuulijalle. Vaikea sanoa, onko tämä aitoa auttamisen halua vai poliittista mediapeliä. Voi olla tietysti molempiakin.

    Siinä olen kanssasi samaa mieltä, että suomi on nyt rikkaampi kuin koskaan ja että valtion/kuntien tulisi auttaa köyhien lapsiperheiden asemaa ilman yksityistä köyhäin apua.

    Toisaalta köyhyys tai käsitys köyhyydestä on kovin subjektiivinen. Suomalaisen yksinhuoltajan lapsella saattaa olla taskurahoja enemmän kuin sukuaan elättävällä haitilaisella kyläpäälliköllä kuukausituloja. Tämä ei kuitenkaan poissulje sitä, että ko. lapsi voi olla asuinalueensa ja ystäväpiirinsä silmissä köyhä. Monesti juuri lasten harrastukset ovat niitä rajoittavia ja erottavia asioita. Pienituloisen lapsiperheen voi olla täysin mahdotonta tarjota lapselle esmes jääkiekko- tai lasketteluharrastusta. Syrjäytyminen kaveriporukan harrastuksista ajaa nuoren helposti paljon huonompaan seuraan ja tekemiseen.

    Yhteiskunnan vastuulla on huolehtia kaikille jäsenilleen perusasiat kuntoon. Nykyisen porvarihallituksenkin hallitusohjelmaan kuuluu:” Kansalaisten perusturvaa on vahvistettava. Yhteiskunnan sosiaalisia tukia ja palveluita pitää kohdentaa huolenpitoa eniten tarvitseville. Ketään ei jätetä yksin.”

    http://www.valtioneuvosto.fi/hallitus/hallitusohjelma/fi.jsp

    Lienee kuitenkin taloudellisesti täysin mahdotonta ajatella, että yhteiskunta alkaisi maksaa lasten kalliita harrastuksia, varsinkaan kun se ei näytä pystyvän tarjoamaan riittävällä tasolla edes kaikkia peruspalveluita.

    Mielestäni juuri tällaisten tasavertaisten harrastusmahdollisuuksien tarjoaminen, sikäli kun on pyyteetöntä auttamista, on inhimillisesti ja yhteiskunnallisesti arvokasta työtä, eikä sen mitenkään pitäisi poissulkea kehitysmaiden lasten auttamista. Näin ainakin toivon…

  2. Ja tässä toinen uskollisista lukijoistasi.

    Tätä on turha verrata Planiin tai muihin. Suomikin on täynnä murheellisia tarinoita, osaan voisi tuoda onnen pilkahduksen tämäkin. Ja hyvä että yritetään, eikö olekin?

    Suurin ongelma kai tässä on juuri tämä, mihin sinäkin tartuit – uskottavuus. Kun kyseessä on tunnettuja rahamiehiä tms. niin oletusarvona on että kyllä niillä on ketunhäntä kainalossa. Jos kyseessä olisi tuntematon lottovoittaja, joka perustaisi vastaavan projektin asiaa uutisoitaisiin huomattavasti positiivisemmin.

    Suureen osaan surullisia tarinoita ei auta raha, kun 16-vuotias, kotoaan ”karannut” tytär tilaa palkkamurhaajan äitinsä kimppuun, ja perheen muut lapset on jo aikaa sitten viranomaiset korjanneet parempaan kasvatukseen ei raha jeesaa. Eikä tunnu jeesaavan yhteiskuntakaan vaikka yrittääkin.

    Mitäs näille, moniongelmaisten vanhempien lapsien elämien pelastamiselle voitaisiin tehdä? Siihen ei raha auta, mutta mikä? Aikaisempi puuttuminen asioihin?

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s