Presidentinvaalit lähestyvät, mutta kampanjointi on kaiken kaikkiaan melkoisen vaimeaa. Onko niin, että puolueet säästävät varojaan jo ensi syksyn kunnallisvaaleihin, joilla toki on poliittisesti paljon suurempi merkitys.
Nykyään on loppujen lopuksi aivan sama, kuka kansakunnan keulakuvana ja erilaisten kissanristiäisten suojelijana esiintyy. Suomalaisten jokapäiväiseen elämään presidentillä ei ole mitään vaikutusta. Omasta puolestani presidentti voitaisiin vallan mainiosti valita eduskunnan toimesta ilman kansanvaalia, vaikka yhdeksi ek-vaalikaudeksi kerrallaan.
Kuntapäättäjillä sen sijaan on todellisia vaikutusvaltaa ja mahdollisuus myös käyttää valtaa oman puolueensa poliittisten tavoitteiden ajamiseen. Niin uusien kuin tulevien kunnanvaltuuttujen eteen on kasattu jo etukäteen nippukaupalla suuria haasteita, joiden ratkomiseen jokaisella puolueella on omat keinonsa.
Suuria kysymyksiä ovat ennen kaikkea suhtautuminen kuntaliitoksiin ja sekä määrältään että laadultaan riittävien peruspalvelujen turvaaminen. Jo kunnallisvaalien alla tullaan ehdokkailta kysymään kantoja moniin perustavaa laatua oleviin kysymyksiin kuten kunnan toimintojen yksityistämiseen tai ostopalvelujen käyttöön. Näihin puolueille ideologisesti tärkeiden linjausten sarjaan kuuluvat myös leikkaukset; mistä leikataan ja keneltä.
Kuntatason linjaukset vaikuttavat puoluekuvaan myös valtakunnan tasolla, joten panosten säästäminen ensi syksyn kunnallisvaalitaistoon on ymmärrettävää. Pitäisiköhän pyrkiä itsekin ehdokkaaksi?
PS. Television presidenttipaneelit ovat olleet kamalaa katsottavaa ainakin niiden parin vartin osalta, joita olen niitä seurannut. Vanhojen asioiden jankkaamista, toisten päälle ja asian vierestä puhumista sekä huonosti johdettua. Keskustelujen ohjauksessa pohjanoteerauksen teki alkuviikolla MTV3:n Timo Haapala yrittäessään olla hauska. Viime kädessä hänen heittonsa beduiiniarmeijoista ja mummonpotkijoista olivat lähinnä lapsellisia. Kenties Maikkari suuntaa vaalikeskustelunsakin Duudson-ikäpolvelle?
