Onpas Seiskaa nyt loukattu!

On aikoihin eletty, kun 7 päivää -lehti kehtaa syyttää asiattomiksi arveluja roskalehtensä kirjoittelun vaikutuksista Matti Inkisen kuolemaan. Näin kertoo ainakin Hesari nettisivuillaan. Sen takia piti minunkin vielä toistamiseen palata aiheen pariin.

Onko käsky ulostuloon tullut Aller-julkaisujen johdolta, jossa on pelästytty tosissaan kansalaisten suuttumuksen vaikutusta muutenkin romahtaneeseen mainostilan myyntiin. Lukijoiden vähenemisen lisäksi pelkoa saattaa herättää se, että tämän päivän päättäjistä moni on sitä ikäluokkaa, jolle SIG oli yksi nuoruusvuosien suuria idoleja.

Niin tai näin, parkumalla väärästä tuomiosta Seiska tekee itsensä täysin naurettavaksi. Lehti, jonka olemassaolo perustuu asiattomuuksiin ja monesti selkeisiin valheisiin lienee viimeinen vaatimaan itselleen “oikeutta”.

Koko jutussa jää vielä tämänkin jälkeen avoimeksi poliisin rooli Seiskan tiedonantajana. Vai oliko Paateron kannanotto lehdistön lähdesuojan puolesta juuri sitä? Lähdesuojan ansiostahan Inkis-vinkin antaja voi nukkua yönsä yhtä rauhallisesti kuin Seiskan törkyjuttujen toimittajatkin. Kumpaakaan tuskin omatunto painaa – pääasia että rahaa tulee, keinoista viis.

Ari Vatanen vs. tiedemiehet

Ex-rallikuski, fransmannioikeiston hylkäämä, mutta Suomen Kokoomuksen omaksi ehdokkaakseen kelpuuttama europarlaamentarikko Ari Vatanen on Hesarin mukaan avannut sanaisen arkkunsa ilmastoasioista. 

“Hiilidioksidipäästöjen välttäminen on ehkä stalinismin ohella suurin hype, jonka olen elämässäni kokenut.” Vatasen mielestä käsitys ihmisen vaikutukseen ilmaston lämpenemisessä on valheellisten ja väärennettyjen tutkimustulosten seurausta. “Hiilijalanjäljen suureneminen on vain merkki siitä, että olemme pystyneet luomaan hyvinvointia”, sanoo Vatanen.

Hiilijalanjälkeään kasvattamalla tuupovaaralainen pienviljelijän poika on tosiaan pystynyt luomaan hyvinvointia, ja nimenomaan itselleen. Kannattaa kuitenkin muistaa, että sadoilla rallikisoillaan ja niihin liittyvällä oheistoiminnalla mies on saanut aikaan taatusti enemmän hiilidioksidipäästöjä kuin koko Tuupovaaran kylä yhteensä. Tuupovaaran kylään asti sitä hyvinvointia ei kuitenkaan ole tainnut riittää, kun Vatasen nimeä kantava rallikeskuskin kaatui jo vuosia sitten.

Naurettavinta Vatasen kommenteissa on se, että ratinpyörittäjä asettaa itsensä tiedemiesten yläpuolelle ilmastomuutoksia ja kasvihuonekaasujen vaikutuksia arvioidessaan. Onkohan kenties ranskankartanolla ollut viime kesä tavallista viileämpi vai mistähän säätieteilijä-Vatanen on argumenttinsa poiminut? Vatasen mukaan EUkin on ilmeisesti mennyt täysin metsään vaatimalla autoteollisuudelta uusia, tiukkoja rajoituksia uusien autojen hiilidioksipäästöille. 

Mielenkiintoista olisi tietää, mikä on esimerkiksi luontoihmisenä tunnetun (tai ainakin sellaisena profiloitumaan pyrkivän) Ville Itälän kanta puoluetoverinsa ajatuksiin. Onko Kokoomuksessa laajemminkin vallalla vatasmainen käsitys C02-päästöjen siunauksellisuudesta? Ihan vaan äänestäjieä ajatellen olisi hyvä tietää, mitä eri puolueissa ajatellaan ympäristöasioista – ja miten pitkälle joku yksittäinen ehdokas voi erkaantua puolueen linjasta. Jos linja ei ole selkeä ja yhtenäinen, kannattaa ympäristöään ajattelevat katsoa tarkasti mitä puoluetta äänestää.

Poikettiinpa hulluilla päivillä

Viime viikonloppua vietimme Kitte-vaimoni kanssa Lontoossa. Muutama päivä meni kuin siivillä, mutta reissun anti jäi kuitenkin roimasti plussan puolelle. National Galleryssa sattui olemaan parhaillaan Picasso-näyttely, joka esitteli ainakin meille aivan uusia puolia mestarin urasta. Picasson töiden lisäksi ihastelimme aikamme myös museon muita mestariteoksia, erityisesti 1500-luvun italialaista ja espanjalaista taidetta.

Reissun toinen museokohde oli Natural History Museum, jossa edellisen tavoin olisi saanut helposti vierähtämään päivän jos toisenkin. Käyntimme pääkohde oli kuitenkin selvä jo etukäteen, eli dinosaurusten aikaa esittelevä osasto. Sieltä muistoksi jäi kymmeniä kuvia, jotka otimme erityisesti dinosauruksista innostunutta pojanpoikaamme varten. Huikea museo on varmaan sellainen paikka, johon meidän pitää viedä Jimi vuoden kuluttua kesällä, ennen kuin pikkumies aloittaa koulunkäynnin.

Lontoossa museoita muutenkin riittää joka makuun ja aiheesta kuin aiheesta. Hienojen näyttelyjen lisäksi hämmästyttää museoiden maksuttomuus. Vanhassa sivistysmaassa lienee oivallettu museoiden merkitys yleissivistykselle, toisin kuin Suomessa. Meillähän jokaiseen museoon on jonkinlainen pääsymaksu, jonka kerääminen saattaa hyvinkin aiheuttaa enemmän kuluja kuin tuloja. Turku tulevana kulttuuripääkaupunkina voisi näyttää mallia muulle maalle ja avata museoiden ovet ihmisten vapaasti tulla ja nauttia museoiden tarjoamasta elämyksellisestä tiedosta. Erikoisnäyttelyistä toki voi maksun edelleen periä, kuten National Gallerynin Picasso-näyttelystään. 

 Mitä otsikossa mainittuihin hulluihin päiviin tulee, niin Selfridgesin Big Yellow Festival tuntui melko lailla tutun oloiselta tapahtumalta. Kaiken keltaisen keskellä kierrellessä heräsi kysymys, onko Stockmannilla oikeasti mitään tekijänoikeutta omiin Hulluihin Päiviinsä? Selfridgesin kampanjakasseissakin kun kummittelivat samat silmät kuin Stockan kampanjapussukoissa ja keltaista väriä oli tungettu tavaratalossa aivan kaikkialle.

Niin tai näin, todelliset hullut päivät löytyivät kuitenkin Oxford Streetin Hyde Parkin puoleisesta päästä, Primark-tavaratalosta. Jo puiston reunaa Oxford Streetin suuntaa astellessamme huomasimme ison osan vastaantulijoista kantavan Primarkin isoa, ruskeaa paperikassia. Ja kun astuimme tavarataloon sisään, emme enää hämmästelleet kassien paljoutta lainkaan. Vaikka emme itse ole kovinkaan shoppailuhenkisiä ihmisiä, niin Primark sai aikaan ostamiseen yllyttävän primitiivireaktion. Tavaratalon hintataso oli täysin uskomaton: lasten T-paitoja eurolla, miesten pikeepaitoja kolmella, naisten farkkuja kuudella jne. Eipä siis ihme, että mukaamme lähti kaksi isoa kassillista niin lapsenlapsille tarkoitettuja kesävaatteita kuin omaan käyttöön tulevia vapaa-ajan vaatteita noin 70 euron yhteishintaan. Laatu kenties ei ole lähelläkään huippua, mutta kyllähän se nyt aina johonkin seppälä/kappahl-tasoon yltää. Hinta kuitenkin on sitä luokkaa, ettei Suomessa pääse samaan edes kirpputoreja kiertämällä.

 Muutenkin Lontoo oli meille eurokansalaisille kohtuullisen edullinen matkakohde. Ale ja bitter maksoivat noin 3 euroa/pint, hyvän kahden ruokalajin aterian sai juomineen jopa alle 20 euron/hlö ja yö siistissä hotellissa aamiaisineen maksoi noin 100 euroa. Vaikka tällä hetkellä edullisia tarjouksia oli jopa Michelin-tähditetyissä ravintoloissa, suosimme kuitenkin etnisiä ruokapaikkoja – Suomesta ja varsinkin Turusta sellaisia kun on mahdoton löytää. Reissun ruokavalioon sisältyi niin intialaisia, kreikkalaisia, italialaisia kuin marokkolaisia herkkuja. Viimeksimainitut taginepadassa kypsennetyt lammasherkut lisäkkeineen olivatkin sellainen makuelämys, jota varmaan muistamme kaipauksella vielä pitkään.

 Mainioita herkkuja olisi ollut tarjolla myös Portobello Roadin markkinoilla. Aidon – ja arvokkaan – antiikin sekä erilaisen rihkaman lisäksi Notting Hillin alueen kuuluisien katumarkkinoiden antiin kuuluivat myös paikallisten leipomoiden tuotteet, tuoreet vihannekset ja monet muut elintarvikkeet, jotka näyttivät myös tekevän kauppansa paremmin kuin hyvin. Elintarvikekojujen upeita antimia katsellessa harmitti, ettei ollut tilaisuutta enää lähteä piknikille Hyde Parkiin tai matkalaukuissa tilaa vaikkapa leipomotuotteille. Itse asiassahan jouduimme lastenlasten tuliaisten takia ostamaan Lontoosta jo muutenkin yhden lentolaukun lisää…

Stubbista ja sananvapaudesta

Kun aika on töiden takia edelleen enemmän tai vähemmän kortilla, pamautan kaksi kärpästä samalla iskulla. Ensin Stubb ja sitten Seiska.

Arvoisa ulkoministerimme poikkesi esittelemässä hammaskalustoaan USA:ssa, jossa tunnetusti arvostetaan valkoisia hampaita ja kasvoille liimattua hymyä. Hillary Clintonilta liikeni Suomen ulkoministerille 40-minuuttinen, jonka tärkeimmäksi anniksi uutisten mukaan jäi kännykkänumeroiden vaihto. Mikäpä sen loogisempaa nykyhallituksen ministereistä puhuttaessa. Nyt vaan odotellaan, milloin Alexanderin ja Hillaryn tekstiviestit saadaan lukea Seiskasta – ja miten Bill niitä kommentoi.

Ja kun Seiskaan päästiin, niin totuuden nimessä olen sitä mieltä, että kyseisestä aviisista vastaavat pitäisi saattaa pikapikaa leivättömän pöydän ääreen. Tanssi- ja juoksijatähti Kirwalla siihen lienee mitä selkeimmät perustelut Seiskan syyllistyttyä virheellisen, hänen yksityisyyttään loukkaavan tiedon levittämiseen. Tätäkin kovempiin syytteisiin antaa aihetta Matti Inkisen tapaus, joka käynnistyi Seiskan epämääräisistä vihjailuista. Jos – toivottavasti kuitenkaan ei – Matti Inkinen on päätynyt ratkaisemaan paineensa itsetuhoisesti, on Seiska saatettava oikeuden eteen kuolemantuottamuksesta syytettynä.

Inkisen tapauksessa hämmästyttää myös se, mistä Seiska sai tietonsa? Herää kysymys, paljonko poliisissa on töissä ihmisiä, jotka tienaavat lisäansioita myymällä tietoja sensaatiolehdistölle? Toinen kysymys on tietysti se, miksi poliisilla on oikeus antaa medialle nimiä, kun kyse on vasta epäilyistä. Kai Suomenkin lain mukaan ihminen on syytön, kunnes toisin todistetaan.

Nyt mahdollisesti syyttömän, vakavasta sairaudesta masentuneen ihmisen heittäminen roskamedian teurastettavaksi on voinut suistaa hänet lopullisen rajan yli. Kenen on vastuu? Sananvapauden nimissä Seiskan kaltaisten lehtien toimintaa ei voida puolustella. Boikottiin vaan kaikki Allerin julkaisut!