Earth Hour taivassalolaisittain

 Lauantaina ihmiset ja kokonaiset kaupungit eri puolilla maailmaa sammuttivat sähkövalonsa tunnin ajaksi. Ihan huvin vuoksi katkaisimia ei käännelty, vaan pimennyksellä haluttiin viestittää yhteistä huolta ilmastonmuutoksesta.

Kyseessä oli WWF:n järjestämä Earth Hour –tapahtuma, jonka merkeissä sammuivat esimerkiksi Eiffel-tornin valot. Maailmalla tapahtumaan osallistui yli 4000 kaupunkia ja Suomestakin mukana oli 104 kuntaa ja kaupunkia. Youtuben videossa viesti kulkee pitkin maailmaa.

Rikkana rokassa kannoimme mekin kortemme kekoon istumalla tunnin ja vähän toistakin kynttilänvalossa. Kuvassa suosikkikynttilänjalkani ”Fat Lady” luomassa tunnelmaa iltaan. Rubensmaistakin runsaampi figuuri on veistetty vuonna 1991 purkautuneen tulivuori Pinatubon laavasta ja sen myynnistä on aikoinaan tuloutettu osa onnettomuuden uhrien auttamiseen.

Onneksi on Olvi!

Tekstiviestihallituksen toilailujen ohella olut tuntuu olevan yksi päivän puheenaiheista. Keskustelun laukaisi Sinebrykoffin päätös lopettaa Porin panimonsa ja siirtää Karhun tuotanto kokonaan Keravalle. Tätä ennenhän Karhua on tehty jo jonkin aikaa molemmissa panimoissa, mutta porilainen Karhukin on pullotettu Keravalla. Olutkulttuurin kannalta tuotannon siirrolla ei ole suurta merkitystä, sillä Karhukin on lopulta vain tavallinen peruslager. Enemmän käy sääliksi niitä ihmisiä, jotka menettävät työpaikkansa kansainvälisen suurpanimon tuottavuuspaineiden puristuksessa.

Suomalaisen olutkulttuurin kannalta merkittävämpi uutinen tuli Uudestakaupungista tai Iisalmesta, miten vain alutaan. Vakka-Suomen Panimo aloittaa yhteistyön Olvin – Suomen vanhimman itsenäisen panimon – kanssa. Yhteistyö tuo uusikaupunkilaisten jo alan kilpailuissakin menestyneet Prykmestar-oluet yhä useamman suomalaisen saataville. Samalla Olvi ilmoitti aloittavansa jakeluyhteistyön myös muiden suomalaisten pienpanimoiden kanssa.

Hieno veto Olvilta, olipa kyseessä sitten mainiosti ajoitettu mielikuvakampanja tai todellisen tahtotilan ilmaisu suomalaisen olutkulttuurin vankistamiseksi. Ei voi muuta kuin yrityksen vanhan sloganin sanoin todeta kuin “Onneksi on Olvia!”

PS. Olvin münchener-tyyppisen Vaakunan on luvattu palaavan markkinoille kevään aikana. Sitä vesi kielellä odotellessa kannattaa tsekata Vakka-Suomen Panimon suklainen Pääsiäisolut.

 

Vaakuna-päivitys 31.3.

Enää ei tarvitse Vaakunaa odotella. Paikallisen K-Extran hyllyltähän sitä löytyikin ja kaksi tölkkiä piti välittömästi napata mukaan. Onkohan aika kullannut muistot, reseptiä muutettu tai oma olutmaku muuttunut vuosien varrella, mutta Vaakunan uusi vuosikerta ei sen kummemmin säväyttänyt. Omissa muistikuvissani Vaakuna oli huomattavasti täyteläisempää ja humalan makuakin oli enemmän. Tuskinpa tulee enempää ostettua.

Mikkoset, juunou, just ne!

Tässä kaiken kiireen keskellä kannanottoni kevään kohuohjelmaan YouTuben kautta. Tämän enempää huomiota kyseinen perhe ei mielestäni ansaitse. Katsokaa ja naurakaa!

Urheilusta ja urheilu”journalismista”

Mitähän ruotsalaisomisteisella suomalaismedialla on Harri Ollia vastaan? MM-kisojen aikana niin MTV3 kuin Radio Nova olivat kovimpina rakkikoirina räkyttämässä Harri Ollille tämän laistettua kisojen aikaisista lehdistötilaisuuksista.

Niin maikkarin Jari Porttilan kuin varsinkin novan Ile Jokisen kommentit Ollin toiminnasta olivat täynnä likimain pyhään vihaan verrattavaa paatosta, kun Olli ei pettymykseltään kyennyt tulemaan median eteen.

Sama linja jatkui tänään maikkarin urheiluutisissa. Otsikoiden mukaan ”Harri Olli romahti taas toisella kierroksella”. Itse asiassa Olli putosi ensimmäisen kierroksen jälkeiseltä ykkössijalta neljänneksi. Jos se on romahdus, niin mitä pitäisi sanoa Matti Hautamäen suorituksesta? Kahdeksan sijan pudotus toiselle kierroksella lienee sitten totaalinen katastrofi, vai kuinka. Siitä ei kuitenkaan maikkarin ”journalisteilta” kommentteja kirvonnut.

Totuus lienee se, että maikkarille muun hömppämedian tapaa sopisi loistavasti se, että Harri Olli retkahtaisi taas kumoamaan muutaman tuopin liikaa. Sen ympärille olisi hyvä kehitellä myyviä otsikoita ja kenties paikata myös alkuvuoden mainosmyynnin romahdusta. Sen eteen kannattaa jopa laittaa ”journalistit” töihin sättimään miestä niin, että ne tuopposet saattavat tosissaan tulla nuoren urheilijapojan mieleen.

Mutta sitten positiivisempiin urheilu-uutisiin: TPS selätti HIFKin puhtaasti 2-0 jääkiekon playoffien ensimmäisessä vaiheessa. Hieno homma joukkueelta, joka on koko kauden taistellut ylipäätään playoffeihin pääsystä. Seuraavaksi vastaan asettuu kuitenkin runkosarjan voittanut JYP, joten pitkää kiekkokevättä lienee Turussa turha odottaa. Ellei sitten TuTo yllätä ja pelaa itseään liigakarsintoihin.

Viime vuosikymmenellä seitsemän vuotta Kuopiossa asuneena olen toki iloinen myös KalPan menestyksestä. Noina vuosina saimme juhlia savolaisten kanssa KalPan hopeamitaleja, eikä mitalipeleihin yltäminen olisi tällä kaudella mikään yllätys. Edellisen hopean arkkitehteinä häärivät pitkälti ostomiehet kuten Darius Rusnak ja Peter Slanina. Tällä kertaa menestystä haetaan enemmän omin voimin, kun joukkueen johtohahmona monellakin tavalla toimii Sami Kapanen.

Joukkueessa on paljon myös seuran omia nuoria kasvatteja, mikä lupaa paljon tuleviakin kausia ajatellen. Eli onnea vaan kovasti Kuopion suuntaan. Jos mitali tulee, lupaan kumota toisenkin Olvi Vaakuna -oluen sen kunniaksi, kunhan vanha suosikkiolueni kevään aikana tulee uudelleen markkinoille.

Siwaltavaa mainontaa?

 ”Tiedän, että puolet mainontaan käyttämästämme rahasta menee hukkaan. Ongelma on siinä, etten tiedä kumpi puoli.” Näin sanaili takavuosina eräs markkinointiviestinnän kalleuteen tympiintynyt yritysjohtaja.

Vastikään nimensä Tradekasta Suomen Lähikaupaksi vaihtaneella kauppaketjulla ei luulisi tätä ongelmaa olevan, kun katsoo ketjun viimeaikaista mainontaa. Viimeksi tänään kopsahti postilaatikkoon ketjun mainoslehtinen, jossa samat tarjoukset oli toistettu kahteen kertaan. Ensin Siwan nimissä ja sitten Valintatalon nimissä. Sama linja jatkuu myös ketjun tv- ja radiomainonnassa.

Ilmeisesti Suomen Lähikaupalla on säkkikaupalla ylimääräistä käteistä, kun sitä kannattaa tuolla tavalla tuhlailla. Kuluttajana ensimmäinen mieleentuleva ajatus on, että kuinka paljon edullisemmin lehtisen tuotteita voisikaan myydä ilman kaksinkertaista mainospanostusta. Jonkinlaisena mainonnan ammattilaisena hämmästyttää, että kuinka yksinkertaisia asiakkaita maailmasta löytyykään. Ja kuinka pirun kovia myyntimiehiä joissain mainostoimistoissa on, kun kykenevät myymään saman vähittäiskaupan perusmössökampanjan samalle asiakkaalle kahteen kertaan.

Yhtään järjellisemmäksi kampanjaa ei tee edes se, jos sillä pohjustetaan Siwan ja Valintatalon ajamista yhden nimen alle. Sekin olisi voitu toteuttaa ilman lähinnä idioottimaiselta näyttävää ja kuulostavaa inttämistä Siwan tai Valintatalon paremmuudesta.

Olemmekohan nähneet vuoden 2009 surkeimman kampanjan jo näin alkuvuodesta? Sinänsä se vastaa kyllä hyvin Suomen Lähikaupan imagoa, joka osuusliikkeen ajoista on mennyt alaspäin kuin lehmän häntä. 1980-luvulla tuli käytyä useinkin Turun Eka-Marketissa, joka jo silloin oli monta pykälää nykyistä Euromarketia tasokkaampi tavaratalo.

Micheliniä ja Mannerheimia

Ohoh, onpa aikaa vierähtänyt viime päivityksestä. Toisten blogeja olen kuitenkin ehtinyt lueskella ja huomasin, että Kannuvalimossa Visa on noteerannut Michelin-tähtien jaon olevan taas ajankohtaisten uutisten listalla. Suomeen näitä ravintolamaailmassa kovin arvostettuja tähtiä ei ole liiemmin herunut, mutta toisaalta: onko niillä kovin paljon merkitystäkään nykymaailmassa. Hiukan hiipii mieleen ajatus siitä, että aika on ajanut ohi michelineistä kuten niin monen muunkin toimialan reittauksista.

Tässä yhteydessä on kuitenkin hyvä mainostaa yhtä parhaista ruokaravintoloista, johon olen Suomessa osunut. Olin runsas viikko sitten työmatkalla Pohjois-Karjalassa ja eräänä iltana matkakumppanini vei minut Joensuussa toimivaan ravintola Kieloon. Olenpa valmis väittämään, että Helsingin ulkopuolelta ei toista yhtä tasokasta ravintolaa löydy. Ruoka oli kertakaikkisen loistavaa ja palvelu pohjoiskarjalaiseen tapaan ylitsevuotavan ystävällistä ja huomaavaista. Ravintola käyttää pääsääntöisesti oman maakunnan raaka-aineita ja rakentaa niistä jännittäviä, etten sanoisi jopa innovatiivisia annoksia. Esimerkiksi alkupalalautasen kruunasi snapsilasissa muiden herkkujen keskellä tarjoiltu madesnapsi. Erityisen kiitoksen Kielo ansaitsee myös annosten upeasta esillepanosta. Suosittelen vilpittömästi.

Pohjois-Karjalaan liittyy tavallaan myös päivän toinen aihe, eli Mannerheim-elokuva. Renny Harlinin uuden elokuvan kuvausten piti olla näinä päivinä jo täydessä vauhdissa Suomen elokuvakeskukseksi nousseen Pohjois-Karjalan maisemissa. Toisin kuitenkin kävi, kun tanskalainen päärahoittaja laittoi yllättäen rahahanat kiinni. Kolme miljoonaa euroa ehti kuulemma jo palaa, mutta seitsemän vielä tarvittaisiin.

Osan tästä summasta Harlin ja Selin kumppaneineen yrittävät nyt kerätä myymällä ennakkolippuja suunnittelemansa elokuvan näytöksiin. Sinivalkoisin silmin katsottuna toivoisi hankkeen onnistuvan ja elokuvan toteutuvan. Itse en kuitenkaan kaikesta huolimatta olisi valmis maksamaan 50 euroa lipusta elokuvaan, jonka valmistumisesta ei ole mitään tietoa.

Vaikka kyse on sinänsä pienestä summasta, pidän sitä kuitenkin todellisena riskisijoituksena. Henkilökohtaisesti en nimittäin luottaisi Selinin lupauksiin siitä, että ennakkolipun ostajat saavat rahansa takaisin, mikäli elokuva ei toteudukaan. Mannerheim-elokuvan tuotantoa varten on nimittäin perustettu erillinen osakeyhtiö, joka varmaan ajetaan suosiolla konkurssiin elokuvahankkeen mahdollisesti kariutuessa. Tällöin ennakkolipun ostajat jäävät varmasti nuolemaan näppejään, sillä Selinin ja kumppanien muut yhtiöt eivät tietenkään ole vastuussa Mannerheimin tuotantoyhtiön veloista.

Vaan ei siinä mitään, jokainenhan valitsee itse mihin rahansa laittaa. Itse laittaisin sen 50 euroa kyllä mieluummin hyvään ateriaan. Vaikkapa siellä ravintola Kielossa, jossa rahalle saa täyden vastineen saman tien.