Talvi tuli, lunta kaivataan

Kellot käännettiin talviaikaan ja talventulon merkkinä käynnistyi myös alppihiihdon maailmancup.

Suomalaisten panos kauden avauksessa Söldenin jäätiköllä oli erinomainen. Kalle Palander oli miesten suurpujottelussa kolmas ja Tanja Poutiainen naisten puolella neljäs. Eväitä parempiinkin sijoituksiin oli olemassa, mutta hienoja saavutuksia ovat nuokin.

Parin viikon kuluttua olisi vuorossa maailmancupin pujottelukauden avaus Levillä, mutta saapa nähdä onnistuuko. Lumi kun ei vielä tunturin kyljessä hohda ainakaan nettikuvien perusteella. Toivotaan kuitenkin parasta eli lumetuksen vaatimia pakkasia.

Oma suosikkini Suomen hiihtokeskuksista on Tahko, joka viettää tänä talvena 40-vuotisjuhliaan. Toivottavasti sinnekin saadaan pian lunta vähintään viimevuotiseen malliin, jotta päästään uutta tuolihissiä testaamaan. Ja kun Tahkosta puhutaan, kannattaa muistaa myös Lännen Lokarin herkulliset etanat sekä Pizzeria Väinön nimikkopizza.

Propsit Snobylle

Savon lahja suomalaiselle hip-hopille on viimeinkin saanut ansaitsemansa levytyssopimuksen. Sitä varten piti tosin ryhtyä riimittelemään suomeksi englannin sijaan, mutta hyvinhän tuo tuntuu juttu luistavan kotimaisellakin.

Tässä suomenkielistä Snobya, nyt nimellä OG Ikonen & Sawon Mafia.

Tässä Snobyn hieno Death of Kevin Lomax -video

Ja tässä vielä äijän omat sivut, josta löytyy DoKL:n lisäksi yksi uusi biisi.

PS. Toivottavasti Snoby ei kuitenkaan ala riimitellä savoksi. Vai miten olisi ensi kesänä sitä sorttia, äijä?

Kansanedustaja vonkasi maksullista seksiä!

Helsingin Sanomat räväytti tiskiin omasta mielestään kovan tason tutkimuksen. Lehden työryhmä oli laittanut nettiin nuoren naisen nimellä varustetun ilmoituksen maksullisen seksiseuran tarjoamisesta. Suurena uutisena Hesari julkaisi uutisen, jonka mukaan ilmoitus poiki 122 yhteydenottoa vuorokaudessa.

Luulisi maan suurimman päivälehden tutkivilla journalisteilla olevan tärkeämpääkin tutkittavaa. Ja jopa sellaista, jonka tulokset eivät olisi ennalta arvattavissa.

Huvittavinta tutkimuksessa oli, että Hesarin aina valpas toimitus oli kaivanut esiin myös ilmoituksessa annettuun numeroon soittaneiden taustat. Mukana näytti olevan kaikenkarvaista porukkaa kebab-yrittäjästä entiseen kansanedustajaehdokkaaseen. Mahtoiko toimittajien mieleen tulla sellainen tosiasia, että seksinpuute tuskin on yhteiskuntaluokasta riippuvainen.

Nollatutkimus, mikä nollatutkimus, myös uutisarvoltaan. Tässä tapauksessa ihmetyttää, miksi se tehtiin Sanoman lehdistä juuri Hesarin toimesta. Ilta-Sanomien lööppijournalismissa juttu olisi ollut enemmän kotonaan. Näen jo sieluni silmissä Iltiksen lööpinkin, joka löytyy tämän bloggauksen otsikosta.

Eikös vaan saanut sinutkin lukemaan, mistä oikein on kysymys ja ennen kaikkea: kenestä.

Tässä vielä linkki alkuperäiseen “uutiseen”

Viekö EU sokerin lisäksi silakankin pöydästä?

Turussa vietetään tänä viikonloppuna silakkamarkkinoita. Silakka on aina ollut yksi suosikkikalojani, josta saa maistuvia herkkuja lukemattoman monilla tavoilla. Nyt silakkapitäjänä tunnetun Taivassalon asukkaana hopeakylkinen herkku on tullut tietysti entistäkin tärkeämmäksi.

Silakan asemaa ruokapöydässä uhkaa tällä hetkellä moni asia, alkaen Itämeren tilasta aina ihmisten uusavuttomuuteen keittiössä. Uusin uhka on amerikankampamaneetti, jonka pelätään aiheuttavan laajaa tuhoa koko Itämeren kalakannassa.

Merkittävän varjon silakankalastuksen ylle heittää edelleen myös EU. Itämeren silakan dioksiinipitoisuudet puhuttavat edelleen ja myynti jatkuu nytkin EU:n poikkeusluvan turvin. Dioksiinista puhuttaessa unohtuu kuitenkin se, että silakan ja kaiken kalan syönnin terveyshyödyt ovat moninkertaiset haittoihin verrattuna.

Eli silakkamarkkinoille siitä, hopi, hopi – ennen kuin EU lopettaa silakankalastuksen Itämerellä kokonaan. Sokerinviljelyn osaltahan se on jo saamassa tahtonsa läpi.

Kimit tulivat Kustavintiellekin

Kaikki kunnia Kimi Räikköselle, joka ei antanut periksi formuloiden mestaruustaistossa vaikka kaikki näytti olevan ohi jo alkukaudesta. Loistava suoritus!

Ikävä juttu autourheilun suosiossa on, että jotkut autoilijat kuvittelevat jokapäiväisen liikenteenkin olevan kilpailua. Kustavintien saaristorallista olen kirjoittanut jo aiemminkin, vaan tänä aamuna eräs kanssa-autoilija teki “kaikkien aikojen suorituksen”. Ohitin sallittua nopeutta käyttäen hitaampaa autoa Mietoisten suoralla, kun yhtäkkiä takana välähtivät pitkät valot ja saman tien sininen VW Bora suhahti rinnalleni. Onneksi tie on siinä kohdassa sen verran leveä, että kolme autoa mahtui juuri ja juuri rinnakkain.

Tämän Bora-kuskin mielenterveys epäilyttää silti kovasti. Pimeällä tiellä ajaminen pientareita pitkin kun on hengenvaarallista ihan kuskin itsensäkin kannalta, puhumattakaan mahdollisista jalankulkijoista. Kuskin mieleen ei varmaan juolahtanutkaan, että tien pientareella saattaa myös olla jokin isompi sateen syömä kuoppa tai muita esteitä.

Myönnettävä on, että ensin ajattelin jopa kiilata mokoman kaahaajan tahallani pellolle, mutta onneksi oma järkeni (tai vaimon järki) voitti, Niinpä hidastin suosiolla vauhtiani ja päästin idiootin jatkamaan matkaansa.

Sen verran kuitenkin tämä nykyinen liikennekulttuuri on alkanut ärsyttää, että taidan perustaa “liikennerikkomusblogin” jahka tässä työkiireet vähän helpottavat. Aineistoon saa mukavasti kuviakin, kun vaimo pitää kamerakännykän käyttövalmiina ajossa oltaessa. Ja tottahan toki blogiin saavat lähettää kokemuksiaan ja kuviaan myös muut tiellä liikkujat. Palataan aiheeseen.

Maallemuuttaneen arkea

Tänään taas konkretisoitui se, miksi runsaat kaksi vuotta sitten päätimme muuttaa maalle. Turussa asuessamme lauantain vakio-ohjelma oli käynti torilla ja siinä sivussa poikkeaminen oluella tai kahdella Old Bankissa (mikä toki sekään ei ole huono tapa viettää vapaapäivää). Tänään vietimme kuitenkin kirpakan raikasta ja aurinkoista syyspäivää ainakin omasta mielestämme vielä upeammin.

Aamupäivällä kipaisimme lähimetsään sienestämään. Saaliiksi saimme muutaman litran suppilovahveroita, joista Kitte tekaisi illaksi herkullisen piirakan pekonilla höystettynä. Iltapäivällä päätimme tämänvuotisen veneilykauden, jolle mittaa kertyi noin viisi kuukautta. Samalla tietysti koluttiin kaislikonereunat virvelöiden, jos vaikka syyshauki olisi ollut syönnillään. Kalaonnea ei tällä kertaa ollut, mutta väliäkö tuolla, kun lohisoppaan oli aineet varattu jo etukäteen.

Aamulla huomasimme muuten, että hirvestyskausikin oli alkanut. Hirvellä ei tainnut tälläkään kerralla olla paljon mahdollisuuksia, kun yhtä auton peräkärryssä retkottanutta hirveä saatteli arviolta kahdenkymmenen auton letka punapukuisia miehiä. Vaikka eipä silti, meikäläisen puolesta hirviä saisi kaataa paljon nykyistä enemmänkin. Syyspimeillä teillä kun ei mikään pelota enemmän kuin jostain metsän kätköistä tielle loikkaava hirvi.

PS. Mainitsemani lohikeiton kera nautimme Poijun mustaa limppua. Leipojana taivassalolainen Ruokala M. Ranta. Erinomaista leipää on myytävänä ainakin Taivassalon Salessa eli jos ajelette täällä päin, poiketkaa hakemassa.

Hasta Siempre Comandante Che Guevara

Tänään tuli kuluneeksi 40 vuotta Ernesto “Che” Guevaran kuolemasta. Olipa Che näkökulmasta riippuen vapaustaistelija tai terroristi, hänen asemaansa yhtenä 1900-luvun merkittävimmistä ihmisistä ei kukaan voi kiistää. Myyttisiin mittoihin kohonneen maineensa ansiosta tästä 1960-70-lukujen hippi- ja vasemmistonuorten ikonista tuli myöhemmin myöhemmin myös kaupallinen brändi, jonka kuvalla myytiin ja myydään edelleen kaikkea mahdollista T-paidoista laskettelusuksiin.

Yhtään häpeilemättä voin kertoa Che-julisteen löytäneen tiensä omankin teiniaikaisen huoneeni seinälle, kun sain sen siskoltani jollain lahjomalla omittua. Enkä ole Chestä vieläkään täysin eroon päässyt, sillä eräät ystäväni toivat hänen kuvallaan varustetun T-paidan minulle taannoin 50-vuotislahjaksi. Saattaa olla, että Che kulkee tavalla tai toisella aina mukanani, sillä nuoruusvuosien ihanteista on vaikea luopua. Ja toisaalta, miksi pitäisikään?

Lepää siis rauhassa, comandante.

Havi–Puustelli 6–0

Taannoin lyttäsin tässä blogissa Havin uuden pullokynttilänjalan. Aiemmin kerroin laadukkaana pidettyjen Puustelli-keittiökalusteiden surkeasta ovimekanismista. Laitoin palautetta myös suoraan kyseisille yrityksille ja reklamaatioiden käsittelyssä Havi hakkasi Puustellin 6-0.

Havi vastasi nopeasti palautteeseeni ja ilmoitti hyvittävänsä huonon tuotteen kelvollisella ja lähettävänsä lisäbonuksena myös muita tuotteitaan. Hienoa palvelua, kun kyseessä oli kuitenkin vain vajaan 7 euron hintainen tuote.

Puustellin suunnasta ei ole sen sijaan kuulunut minkäänlaista vastausta kahteen kuukauteen. Ilmeisesti asia on juuri siten kuin tuolloisen bloggauksen yhteydessä ajattelinkin: keittiökalusteita koneineen ei osteta välttämättä edes 10 vuoden välein. Niinpä asiakkaan uusintaostojen varaan eli asiakasuskollisuuteen ei kannata paljon panostaa.

Puustellin tavoin toimivien yritysten kannattaisi kuitenkin muistaa, että juttu kyllä kulkee tuttujen ja tuntemattomien välillä tehokkaasti. Omalta osaltani olen onnistunut torpedoimaan Puustellilta jo useamman kaupan ja tulen kyllä jatkossakin “mainostamaan” Puustelli-laatua.

Pian saa olla ylpeästi punanenä!

Suomen ensimmäistä Nenäpäivää vietetään 26. lokakuuta. Tällä kertaa punaisen nenän saa hankkia hyvällä omallatunnolla jo aamusta alkaen. Lue lisää täältä ja osallistu!

Toimiiko pankkien asiakasuskollisuus molempiin suuntiin?

Suomalaisten tyytyväisyyttä pankkinsa palveluihin on taas mitattu. Tutkimuksen mukaan pankkien asiakasuskollisuus on vähentynyt samaan aikaan, kun asiakastyytyväisyys on kasvanut.

Talouselämä-lehdessä kauppatieteen tohtori Juhani Kuokkanen arvelee internet-palvelujen yleistymisen vaikuttaneen asiakastyytyväisyyden kasvuun: “Ehkä selitys on se, että sinä aikana kun tutkimusta on tehty, suomalaiset ovat siirtyneet internetiin. Enää he eivät jonota konttoreissa, niin kuin vuonna 1999″.

Itse olen myös ollut erinomaisen tyytyväinen oman pankkini palveluun. Toki 30 vuoden asiakkuus Nordeassa on ollut pari kertaa testissä, kun olen kysellyt tarjouksia muidenkin pankkien palveluista. Kertaakaan ei ole tullut vastaan niin hyvää tarjousta, että olisi tarvinnut ryhtyä tosissaan vaihtoa miettimään.

Asiakasuskollisuudessa on kuitenkin myös toinen puoli, johon varsinkin Nordean asiakkaana on saanut törmätä useampaan kertaan. Omakin tieni on vienyt Pohjoismaiden Yhdyspankista monen vaiheen kautta nykyiseen Nordeaan. Ja kuten olemme viime aikojen uutisista saaneet lukea, valomainos tutun konttorin päällä saattaa vaihtua taas uuteen hyvinkin pian.

Siinä tilanteessa kenties saattaa tulla taas kiusaus katsoa, onko ruoho vihreämpää naapurin puolella. Toisaalta minulla on ollut aina onni saada pankistani niin hyvää henkilökohtaista palvelua, että siitä lienee vaikea panna paremmaksi. Kiitos siitä niin nykyisin käyttämäni Raision konttorin kuin takavuosina tutuksi tulleen Kuopion Kauppatorin konttorin henkilökunnalle.

Toivon mukaan mahdolliset muutokset eivät heikennä palvelun tätä puolta. Vaikka päivittäisten raha-asioiden hoito sujuukin varmaan yhtä helposti kaikkien pankkien nettipankeissa, niin aina silloin tällöin on tarvetta myös henkilökohtaiselle palvelulle. Ja mikäpä sen parempaa kuin se, että vastassa on tuttu henkilö, jonka kanssa asioita ei tarvitse joka kerta käydä alusta asti uudelleen.