Havin hyvä idea - surkea toteutus

Jokin aika sitten huomasimme jossain sisustuslehdessä juttua Havin uudesta pullokynttilänjalasta. Idea oli mainio, eli metallista valmistettu jalka, jonka voi istuttaa esimerkiksi viinipulloon ja näin tehdä pullosta “ihan oikean” kynttilänjalan. Kun sinisiä viinipulloja löytyy nurkista vähän enemmänkin, päätimme hankkia muutaman uutuusjalan ja ottaa pulloja hyötykäyttöön.

Ensimmäinen yllätys tuotteen löydettyämme oli sen hinta. 6,80 euroa noin yksinkertaisesta tuotteesta on aika paljon. Suunnitelmamme puolen tusinan ostosta kaatui siihen, mutta ostimme silti yhden ikäänkuin alkajaisiksi.

Kotona meitä odotti vielä suurempi ja ennen kaikkea ikävämpi yllätys. Krominkiiltoisen kynttilänjalan viimeistely oli venäläisen sanonko-minkä-päristimen luokkaa. Tuotteen yläosa oli valmiiksi ruosteessa ja sorvattu (tai miten lie valmistettu) alaosa oli täynnä metallinpurskeita. Kaiken huippu oli se, että alaosan ja yläosan kierteet eivät sopineet toisiinsa, joten osien ruuvaus yhdeksi kokonaisuudeksi ei onnistunut. Tuotetta ei siis voinut käyttää lainkaan.

Älkää siis hyvät ihmiset ainakaan ostako tätä Havin tuotetta valmiiksi pakattuna. Jos mieli tekee sinänsä hauskaa uutuutta, niin vaatikaa lupa avata pakkaus kaupassa. Tarkistakaa tuotteen viimeistely ja koettakaa ruuvata osat yhteen. Jos onnistuu, niin hyvä. Itse en taida enää mokomaan sortua, vaan kopioin idean ja teetän muutaman kappaleen tutussa metallifirmassa.

Oheiset kuvat eivät liene laadultaan parhaat mahdolliset, mutta kelvatkoot. Parempilaatuisia ne kuitenkin omalla alallaan ovat kuin hyvämaineiseksi tunnetun Havin surkeat pullokynttilänjalat.

Bush makselee vaalivelkojaan

MTV3 kertoo USA:n haluavan tukea Irakin armeijaa ottamaan vastuulleen jenkkiliittouman joukkojen nyt hoitamia tehtäviä. Tuki tosin taitaa olla tässä yhteydessä väärä sana. Todellisuudessa kun kyse on jenkkien halusta myydä Irakin armeijalle aseita 2,3 miljardilla eurolla.

Oikeaan mittakaavaan tämä “tuki” asettuu tarkasteltaessa sitä USA:n Israelille antamaan aseapuun. Vasta heinäkuun lopulla USA ilmoitti lisäävänsä asepua Israelille kymmenillä miljardeilla dollareilla. Asiasta lähemmin kertoo myös Hesari.

Taitaa olla niin, että USA:n toiminnan tavoitteena Irakissa on tukea öljyteollisuutensa ohella myös aseteollisuuttaan. Se taas ei sinällään ole mikään ihme Bushin kaudella. Molemmat teollisuudenalat kun taisivat olla miehen kampanjan päärahoittajia. Kiirettä vaalivelkojen maksussa kuitenkin pitää, kun kausi alkaa olla lopuillaan.

Marinaa marinadista

Turun Sanomat uutisoi menneellä viikolla, että marinadi synnyttää lihan hintaan melkoisesti ilmaa. Kolmannes valmiiksi marinoidun lihapaketin hinnasta kun tulee usein tuosta ällöttävästä mössöstä, jota on vaikea kaapia pois lihan pinnasta – varsinkin jos ostaa lihasuikaleita.

YLE:n Kuningaskuluttaja-ohjelma puolestaan laittoi testiin hunajamarinoidut broilerin fileet. Verrokkina testissä oli marinoimaton irtofilee.

Niin Turun Sanomien kuin Kuningaskuluttajan kokemukset antavat aiheen kysyä, kenelle tuollaiset teollisen makuisessa marinadissa uitetut lihanpalaset oikein on tarkoitettu?

Taloudellisen kuluttajan ei kannata niitä hinnan takia ostaa. Uusavuttomalle kokillekaan ne eivät tuo helpotusta, sillä marinoidun tuotteen valmistus ruoaksi on työläämpää kuin marinoimattoman. Hyvää makua arvostavalle valmiiksi marinoidut tuotteet ovat suorastaan kauhistus. Niihin ei taitavakaan kokki saa loihdittua hyvää makua, kun ylimääräinen marinadi palaa sitkeäksi karstaksi pihvin pintaan.

Joku niitä kuitenkin ilmeisesti ostaa, koska kaupan broileritiskistä on vaikea marinoimattomia tuotteita löytää. Vai onko syy naturel-valikoiman pienuuteen elintarviketeollisuudessa? Marinointihan on oiva keino katteen kasvattamiseen.

Kiinteistönokittelua Turussa

Turussa on kehkeytynyt mielenkiintoinen soppa Kauppiaskatu 1:ssä sijaitsevien arvotalojen myynnistä. Talokaupat ehdittiin jo kertaalleen lyödä lukkoon ilman tarjouskilpailua, mutta nyt asiat ovat mutkistuneet.

Kiinteistölautakunnan tekemällä päätöksellä rakennukset myytiin liikemies Rauno Puolimatkalle. Ilmeisesti Puolimatka sai jotain kautta viestiä siitä, ettei päätös olekaan vielä sataprosenttisen varma, joten hän ilmoitti lahjoittavansa miljoona euroa Aurajoen yli suunnitellun uuden kevyen liikenteen sillan rakentamiseen. Hieno kulttuuriteko sinänsä. Sillan paikaksi on vahvasti uumoiltu kaupan kohteena olevien rakennusten kulmaa. Lahjoituksen ehtona kuitenkin oli kiinteistölautakunnan päätöksen lainvoimaiseksi saattaminen.

Ilman tarjouskilpailua junaillun kaupan tultua julkiseksi Kauppiaskadun rakennuksista tuli heti kaksi merkittävästi suurempaa tarjousta. Kaupungin päättäjät vetosivat näiden osalta kuitenkin siihen, ettei kaupungilla ollut riittävää varmuutta tarjoajien resursseista toteuttaa rakennusten vaatimia miljoonien eurojen saneerauksia.

Tämän päivän uutiset kertoivat, että nyt kisaan historiallisista arvorakennuksista on lähtenyt myös arkkitehti Benito Casagrande. Hänen tarjouksensa rakennuksista on 250 000 euroa suurempi kuin Puolimatkan tarjoama hinta ja siihen sidottu lahjoitus yhteensä. Mielenkiintoista katsoa, miten Turun kaupunki suhtautuu Casagranden tarjoukseen. Resurssien puutteen takia sitä tuskin voidaan sivuuttaa.

Kaikenkaikkiaan Turussakin olisi ilmiselvästi syytä siirtyä normaaliin tarjousmenettelyyn myös kiinteistökaupoissa.

Tankkaisitko autosi ruoalla?

Eri tahoilta on kuulunut viestejä ruoan hinnan voimakkaasta noususta lähivuosina.

Yksi suuri syy siihen on energiapolitiikkaan iskenyt biohuuma. Sen nimissä Suomessakin on päätetty, että parin vuoden kuluttua bensiinissä pitää olla jo 6 % bioperäistä polttoainetta. Tavoitetta on perusteltu ennen kaikkea biopolttoaineiden ympäristöystävällisyydellä.

Monien asiantuntijoiden mielestä biopolttoaineiden ekologisuus on kuitenkin harhaa. VTT:n laskelmien mukaan esimerkiksi etanolin valmistaminen viljasta kuluttaa lähes yhtä paljon energiaa kuin synnyttää. Vaikutus kasvihuoneilmiötä edistäviin päästöihin olisi siis koko lailla merkityksetön.

Isompi ongelma on asian eettinen puoli. Onko oikein käyttää koko ajan vähenevää peltopinta-alaa polttoaineiden tuotantoon samaan aikaan, kun maailmassa on likimain miljardi nälkäänäkevää ihmistä. Kuinka hyvällä omallatunnolla tankkaisit autosi esimerkiksi vehnällä, maissilla tai riisillä?

Biopolttoaineiden tuotanto vaikuttaa myös ravintokasvien hintatasoon lisäämällä niiden kysyntää. Maatalouden kannalta asia on tietysti erinomainen ja yhteiskuntakin hyötynee siitä maataloustukien tarpeen vähentyessä. Kallistuva ruoka lisää kuitenkin entisestään kehitysmaiden ravinto-ongelmia ja tuntuu tietysti myös länsimaisen kuluttajan kukkarossa. Esimerkiksi Raision toimitusjohtaja Matti Rihko on ennustanut, että ruuan osuus kotitalouksien menoista on kymmenen vuoden kuluttua noin 20 %. Nykyisin tuo osuus on noin 12 %.

Kaikeksi onneksi biopolttoaineita voidaan tuottaa muustakin kuin ravintokasveista, jopa jätteistä. Toivon mukaan tällaiset hankkeet saavat vauhtia ja tarvittaessa myös verohelpotuksia. Viljapohjaisille polttoaineille verotuksellista tukea ei pitäisi myöntää.

PS. Ruoasta puheenollen saimme eilen ilon olla mukana juhlistamassa Antti Vahteran ja Visa Nurmen uuden Skandimania-ruokakirjan julkistusta. Upea kirja täynnä toinen toistaan herkullisempia reseptejä. Kirjakauppaan siitä, mars!

Lisäys 24.9.
Tämän päivän Hesari uutisoi (ainakin netissä) brittitutkimuksesta, joka kyseenalaistaa biopolttoaineiden ympäristöhyödyt.

Lisäys 25.9. Talouselämä uutisoi St1:n biodieselistä. Juttuun liittyen yksi toivomus: säästettäköön ohra oluen tarpeiksi!

USA sulkee rajojaan suomalaisiltakin

Jenkkien vainoharhaisuus se vaan yltyy. Päivän Taloussanomat kertoo, että maahan aikovien suomalaisten tulee jatkossa ilmoittaa siitä ennakkoon. Tämän jälkeen jenkit arvioivat, onko maahantulija turvallisuusriski, eli ryhtyykö tuo hurja härmäläinen ensimmäiset Manhattanit nautittuaan haastamaan riitaa kuten kotoisella nakkikioskillaan.

Aitojenkkiläiseen tapaan ilmoituksen tekemisestä tullaan rahastamaan, eli se on maksullinen. Pitääköhän ilmoituksen vastaanottajalle maksaa myös juomarahaa, kuten maan tapa muissa palveluissa vaatii?

PS. Mitähän se Häkämies siellä oikeasti sanoikaan, kun näin pian tällaisia uutisia tulee?

Proge, tule takaisin!

Jethro Tullin konsertti sai pohtimaan, miksi kaikki todella hieno musiikki tehtiin jo vuosikymmeniä sitten. Kyllähän tänäkin päivänä vielä aivan kuunneltavaa musiikkia syntyy, mutta populaarimusiikin musiikilliset tähtihetket koettiin jo 1960- ja 70-lukujen vaihteessa. Silloin musiikissa oli luovuutta, rohkeutta ja kokeilunhalua, kun tänä päivänä suurinta osaa musiikista leimaa pelkästään kaupallinen laskelmoivuus.

Saattaa olla, että noina vuosina joidenkin musiikin tekijöiden luovuutta siivittivät erilaiset tajunnan laajentajat, mutta eivät nuo ilmeisesti ole vieraita tämänkään päivän muusikoille. Eli sieltä puolelta tuskin löytyy syytä progressiivisen rockin kulta-ajan suurteosten syntyyn. Teoksistahan tuon ajan musiikin yhteydessä voi hyvällä omallatunnolla puhua. Biisit olivat pitkiä, rakenteellisesti monimuotoisia ja vaativat paljon myös muusikoilta. Siihen aikaan levytkin (LP) olivat usein temaattisia kokonaisuuksia ja niiden kansiot taideteoksia itsessäänkin.

Tänä päivänä harmittaa, kun nuoruusvuosien rahapulassa tuli myytyä iso osa kokoelmasta Kane Recordsille. Kaikeksi onneksi tuon ajan musiikkia saa nykyään hyvin mm. iTunesista. Hienot kansiot tosin jäävät silloin uupumaan, mutta hyvä näinkin.

Tässä vähän YouTubesta kaivettuja aarteita:

Genesis: Dancing With The Moonlight Knight

King Crimson: Epitaph

Emerson, Lake and Palmer: Knife Edge

Pink Floyd: Careful With That Axe, Eugene

The Doors: When The Music’s Over

Ja otetaanpa vielä yksi Jethro Tull: My God

Jethro Tull – helmiä sioillekin

Tulipa käytyä viime perjantaina kaikkien aikojen suosikkibändini Jethro Tullin konsertissa Turun Caribiassa. Konsertin ehdoton kohokohta ainakin allekirjoittaneelle oli todella heavysti soinut ”Sweet Dream”, joka sai minut innostumaan bändistä jo vuonna 1969. Muutenkin konsertti muodostui henkeäsalpaavaksi sarjaksi rockin historian kovimpia juttuja Aqualungista Thick As a Brickiin. Tarjolla oli tunnelmia ja aineksia esimerkiksi kelttiläisestä kansanmusiikista, bluesista, progesta ja klassisesta musiikista – höystettynä Ian Andersonin mainioilla välispiikeillä.

Spiikit tosin alkoivat hyytyä konsertin loppua kohti, ”kiitos” kännisten sikailijoiden. Turun Sanomien konserttijutun mukaan huutelijat löytyivät VIP-katsomosta, mikä lienee varsin uskottavaa. Näinhän se on useimmissa tämän päivän konserteissa, että VIP-katsomoihin ei tulla katsomaan ja kuuntelemaan esiintyjiä, vaan imuroimaan ilmaista viinaa jonkun yrityksen laskuun. Tällaisissa pienten salien konserteissa olisikin parasta luopua kokonaan VIP-katsomoista niin esiintyjiä kuin kuuntelevaa yleisöä ajatellen.

Mutta summa summarum: Jethro Tull on edelleen vahvassa vedossa ja uutta levyäkin kuulemma on tulossa. Ian Anderssonin sanoin tosin vasta 2012, mutta sen verran virnettä oli vielä tuohon aikaan kasvoilla, että eiköhän levy ilmesty aiemmin.

PS. Kävimme konsertin jälkeen vaimon kanssa illallisella ravintola Fransmannissa, vaikka yleensä koetamme karttaa ketjuravintoloita. Tällä kertaa koimmekin iloisen yllätyksen, sillä sekä ateria että palvelu olivat kertakaikkisen mainioita. Osataan sitä näköjään osuuskaupassakin, hyvä!

PS2. Tätä biisiä jäin kyllä kaipaamaan. Ostin LP:n aikoinaan vaimolle synttärilahjaksi ja onnistuin käännyttämään hänetkin Jethro Tull -faniksi…

Voi kauheaa, Vares vaarassa!

Elokuvatuottajat ovat kuulemma menneet lakkoon. Syynä se, että kulttuuriministeri Wallin on muka luvannut alalle 1,2 miljoonaa lisää valtiontukea, jota nyt ei olekaan budjettiin merkitty.

Taiteen tukeminen on tietysti hieno asia, mutta pääosa suomalaisesta elokuvasta on kaukana taiteesta. Suorastaan huvittavaksi koko jupakan tekee se, että lakkoon on ryhtynyt myös Markus Selin Solar-filmeineen. Jos joku löytää jotain taiteellista Selinin jenkkimeininkiä kopioivista rainoista, niin hänet kannattaa pitää mahdollisimman kaukana kulttuuriavustusten jaosta.

Pääsääntöisesti elokuvat ovat kaupallista viihdettä ja niiden tulee peittää kustannuksensa lippu- ja muilla tuloillaan, kuten tuotesijoittelulla. Yhteiskunnan tehtävä on tukea todellista kulttuuria eikä hömppä- tai väkivaltaviihdettä.

Mitä tänään mainostettaisiin?

MTV3:ssa alkoi uusi ruokaohjelma, jonka nimi “Mitä tänään syötäisiin” tuntui jotenkin tutulta. Eikä ihme, sillä nimi sattuu olemaan sama kuin K-ruokakauppojen slogan. Ja kuten voi arvata, K-kaupan tuotteet ovat vahvasti esillä myös ohjelman resepteissä.

Oikeasti kyseessä onkin vain ja ainoastaan tavallista pitempi ruokakaupan mainos. Ohjelmaksi tällaista muutaman minuutin pirkka-, anteeksi pikakokkausnäytettä tuskin voi sanoa.

Jatkoa varten minulla olisi maikkarille muutama muu vastaava, joskin ajankäytöltään vieläkin tehokkaampi ohjelmaehdotus. Miten olisi vaikkapa sellainen ohjelma kuin “Nollasta sataan alle 10 sekunnissa”. Ohjelmassa joku piirisarjan rallikuski voisi rykäistä esimerkiksi Volvon eri malleilla tuollaisen klassisen kiihdytyksen kumin kärytessä. Volvon mallistosta löytynee alle 10 sekunnin aikoihin pystyviä malleja melkoisen monijaksoiseen sarjaan.

PS. Muuten olen sitä mieltä, että ruokaohjelmia on TV:ssä jo liiankin kanssa.