Ikaalisten kylpyläkö luotetuin?

Tuore Valitut Palat kertoo Ikaalisten kylpylän olevan oman lukijatutkimuksensa mukaan alansa luotetuin yritys Suomessa. Tutkimuksen uskottavuutta heikentää se, että tuloksen julkistamisilmoituksen viereiseltä sivulta löytyy - kas kummaa, Ikaalisten kylpylän mainos.

Kaiken lisäksi kyseinen mainos herättää Ikaalisten kylpylästä aivan päinvastaisen kuvan. Otsikko julistaa “Isovanhemmat ja lapset alk. 121 euroa “. Tekstistä kuitenkin paljastuu, että tällä hinnalla kylpylän riemuista pääsee nauttimaan vain yksi isovanhempi ja yksi lapsi. Ei aivan täsmää otsikon kanssa ja on aivan taatusti tarkoituksellista harhaanjohtamista.

On siinäkin luotettava yritys. Ja hyvä osoitus siitä, että MEKillä riittää työkenttää aiemmin viikolla julkistamansa brändin rakentamisessa. Siinähän luotettavuus oli yksi keskeisiä brändiominaisuuksia.

iCar - my car?

Apple suunnittelee viimeisimpien tietojen mukaan jo autoa. Mielenkiintoista, erityisesti kun alla on jo nyt VAG-konsernin pirssi…

Voi jessus näitä Diana-peijaisia!

Sen vielä jotenkin ymmärtää, että degeneroituneet britit viettävät jokavuotisia Diana-peijaisiaan tänä vuonna tavallistakin isommin juhlamenoin, mutta että Suomessakin. Vaikea on löytää aviisia, jossa ei hehkutettaisi naisen ”saavutuksia” tai esitettäisi mitä hurjimpia salaliittoteorioita rattijuopon aiheuttaman kolarista, jollaisia Suomenkin teillä sattuu lähes päivittäin.

Kaupallisten medioiden halu hakata rahaa aiheella on selviö, mutta YLEn mukaanlähtöä näillekin turhuuksien markkinoille kummastuttaa. Toisaalta hämmästelen myös suuresti, miten suomalaisiakin voi noin suuresti kiinnostaa jonkun koko ikänsä turhaan kuninkuutta kärkkyneen, eläkeiässä olevan prinssin entinen vaimo ja hänen edesottamuksensa?

Tänään taitaa olla paras jättää ainakin kaikki TV-uutiset väliin, että säästyy katsomasta brittien peijaisia ja muisteloita. Ja autossakin on syytä kuunnella omia levyjä eikä radiota, jotta välttää Elton Johnin nyyhkyn muistelubiisin kuulemisen. Kyseinen biisi oli aikoinaan Eltonin tavoin suosikkilistoillani, mutta maku meni siitäkin kaiken D-hypetyksen myötä. YÄK!

Pikkuisen politiikkaa

Tasavallan tuore hallitus väsää parhaillaan kokoon ensi vuoden budjettia. Kokoomuksen päästyä viimeinkin hallitukseen odottivat kansalaiset kukkaro avoinna reiluja veronkevennyksiä, joiden vaatijana puolue on ollut aina ollut vahvimmin äänessä.

Uutiset eivät kuitenkaan liikoja lupaile EU:n raskaimmin verotetulle kansalle. Uusi valtiovarainministeri on todennut, että veronkevennyksiin ei ole mahdollisuutta, kun palkankorotukset ovat ylimitoitettuja. Onko Kokoomuksen veronkevennysideologia siis ymmärrettävä niin, että palkankorotukset pitäisikin maksaa verovaroista eikä yritysten kassoista? Ja mihin ovat unohtuneet puheet veronkevennysten lisäämästä talouden dynamiikasta?

Veronkevennysten siirtämistä vaalikauden loppuun perustellaan myös talouden ylikuumenemisella. Jos keskituloinen palkansaaja saisi edellisten kevennysten tavoin käteen 30-40 euroa kuukaudessa lisää, niin eipä sillä energiaveron korotusten takia saisi kotiliettäkään kuin haalean lämpimäksi. Mihinkään kulutusjuhliin se ei ketään innostaisi.

Jotenkin tulee mieleen Isoa Kirjaa mukaileva kysymys: Ääni on Kataisen ääni, mutta ovatko sanat Saulin?

Cool Finland?

MEKin johdolla on taas kerran kehitelty Suomelle uutta brändiä – ja oikein valtioneuvoston toimesta. Kyseessä on kuulemma oikein historiallinen hanke, kehuu MEKin johtaja Jaakko Lehtonen. Suomi on nyt tästä eteenpäin kuulemma luova, luotettava, rento ja viileä vastakohtaisuuksien maa. Uskokoon ken tahtoo.

Ensin nuo kaikki väittämät täytyisi siirtää käytäntöön ja siihen eivät MEKin julistukset riitä. Luovuutta suomalaisesta matkailuteollisuudesta löytyy kokonaisuutena ottaen vain vähän. Pääosin yritykset pyrkivät kopioimaan joko toistensa ideoita tai ulkomailta haettuja malleja. Luotettavuudesta esimerkiksi luvattujen palvelujen löytymisen ja laadun suhteen on varmaan huonoja kokemuksia jokaisella kotimaassa matkailleella. Rentous ja suomalaisuus taitavat myös olla pitkälti toisena pois sulkevia. Viileys lienee lähinnä totuutta, mutta tuskin MEKin tarkoittamassa mielessä. Esimerkiksi ravintoloiden palveluasennetta kuvaisi paremmin viileä välinpitämättömyys.

Kaiken lisäksi samat brändiominaisuudet voi sellaisenaan siirtää likimain kaikkiin maihin. Brändille ominaista erottuvuutta MEKin brändäys ei sisällä.

Toki Suomesta löytyy paljon myös hienoja matkailuyrityksiä, joissa palvelut ja laatu ovat kansainvälistä tasoa ja ylikin ja jotka oikeasti pystyvät tarjoamaan matkailijoille jotain ainutlaatuista ja elämyksellistä. Koko Suomen matkailubrändi ei kuitenkaan valitettavasti voi rakentua pelkästään niiden varaan.

Laajemmin aiheesta uutisoi mm. Taloussanomat.

Olut on aina uutisen arvoinen

Sattuipa tänään silmiin “lähimarketin” (Vilumarket Vehmassalmen tuntumassa) hyllyllä Olvin Juhlaolut itsenäisen Suomen 90-vuotisjuhlan kunniaksi. Kun hellepäivän iltaohjelmassa oli nurmikon leikkuuta päätin kokeilla, josko uutuusolut tekisi arkisesta puuhastakin juhlaa.

Pettymys oli melkoinen, sillä uutuusolut oli vetistä peruslageria vailla minkäänlaista makua. Ihmetyttää, miksi Olvi ei kaivanut kassakaapistaan juhlavuoden tuotetta varten vaikkapa Vaakunan tai Herttuan reseptejä. Ensinmainittu varsinkin oli yksi parhaita suomalaisia oluita, joita olen maistanut. Mielestäni siinä olisi ollut enemmän ainesta juhlaolueksi ja tummana münchener-tyyppisenä oluena se olisi sopinut peruslageria paremmin myös loppuvuoden tunnelmiin.

Eipä kuitenkaan moitita Olvia sen enempää, sillä se on kuitenkin ainoa perinteinen suomalaispanimo, joka on säilyttänyt itsenäisyytensä panimoalan murroksessa. Senkin takia: otetaan Olvia – myös itsenäisen Suomen kunniaksi jo hyvissä ajoin ennen joulukuista juhlapäivää.

PS. Muuten olen sitä mieltä, että ajatus kakkosluokan oluen tuomisesta markkinoille on kuolleena syntynyt.

PPS. Koffkin on näköjään tuomassa takaisin “kotkaoluttaan” eli El Condor Pasa -biislllä ja kotkanliidolla mainostettua Light Beeriä. Kun senkin alkoholipitoisuus on vain 4,1 % niin mihin sen ja ykkösen väliin uutta veroluokkaa tarvitaan?

Tienhoitoa ja saaristorallia

Tiehallinto oli katsonut aiheelliseksi ryhtyä tienparannukseen Kustavintiellä, Niemenkulman tienhaaran ja Lemunportin välillä (jos joku reittiä tuntee).

Ensinnäkin parannuskohteen valinta oli vähintäänkin outo. Kyseinen pätkä on yksi paraskuntoisia koko Turun ja Kustavin välisellä reitillä. Sen sijaan osuus Vehmaan (Y-tien) tienhaarasta Taivasalon keskustaan on todella surkeassa kunnossa ja olisi oikeasti korjauksen tarpeessa. Tämän pätkän heikko kunnossapito ihmetyttää myös sen takia, että Taivassalon keskustasta Kustaviin asti tie on taas melkoisen hyvässä kunnossa. Luulisi, että reitin tärkein parannuskohde olisi siis sen tällä hetkellä selkeästi heikoimmassa kunnossa oleva osuus. Mikähän näitä parannushankkeita ja niiden ajoitusta Tiehallinnossa oikein ohjaa – kuntien lobbausko?

Toinen huomiota vai pitäisikö sanoa ärtymystä herättänyt seikka oli liikenteen ohjaus työmaa-alueella. Turun suunnasta jonoa oli kertynyt jo kilometrikaupalla samaan aikaan, kun Kustavin suunnasta autoja oli jonossa vain parikymmentä. Kun vain toinen kaista oli käytössä, olisi luullut olevan helppo tasapainottaa tilannetta ammattitaitoisella liikenteen ohjauksella. Nyt Turusta päin sai jonottaa työmaan kohdalla 36 minuuttia (16.23-16.59), kun Kustavin suunnasta pääsi työmaan ohi samaan aikaan yhdellä pysähdyksellä. Sääliksi käy niitä ihmisiä, jotka odottivat Turun suunnasta tulevaa bussia noihin aikoihin reitin pysäkeillä.

PS. Kustavintielle tuli automaattinen nopeusvalvonta keväällä. Sen myötä tiellä tuntuu meno tulleen entistäkin hurjemmaksi. Ohitukset keltaisten viivojen alueella ja ylämäissä ovat jokapäiväistä katsottavaa ja ylinopeudet todella suuria. Kun ajaa vakionopeussäädin päällä sellaiset 5-10 km/h sallittua nopeutta suurempaa mittarinopeutta, niin tien tukkeeksi itsensä kokee.

Viime maanantaiaamulta jäi mieleen erityisesti OPI-alkuisella rekisterillä varustettu musta CLS-mallin mersu, joka pyyhälsi keltaisten viivojen yli useamman auton ohi. Kameran kohdalla jarruvalot hehkuivat hetken punaisena ja sitten taas mentiin. Eikä yhtään ”heikommaksi” jäänyt Uudenkaupungin pelastuslaitoksen auto U-191, joka perjantai-iltapäivällä pyyhki huimaa vauhtia Turun suunnasta kotia kohti. Hälytysajosta tuskin oli kysymys, koska vilkkuvaloilla ja hälytysäänillä auto olisi varmaan saanut tietä paljon helpommin kuin jonossa ohitellen.

Laskeeko Cokiksen alv?

Pääministeri Vanhanen on ryhtynyt näyttävästi Coca-Colan markkinointimieheksi. Iltapäivälehtien, naistenlehtien ja oman bloginsa sivuilla Vanhanen kehuu, kuinka hän on laihtunut kahdeksan kiloa juomalla Coca-Cola Zeroa.

Samaan aikaan on kepun piirissä viritelty ajatusta, että ruoan alvin alennusta pitää painottaa terveellisiin ruokiin. Mitä ilmeisimmin Coca-Cola Zerokin luetaan tästä alkaen funktionaalisiin elintarvikkeisiin, että alv-alennus näkyisi myös Vanhasen ostoskuitissa. Miksipä muuten juoman markkinointiin on olisi valjastettu huippusuosittu (jostain käsittämättömästä syystä) pääministeri.

Mikä Nokia mulla olikaan?

Nokia julkaisi tuossa pari päivää sitten kuluttajatiedotteen erään akkumallinsa vioista. Ihan hienoahan se on, että asiakkaita valistetaan mahdollisesti vaarallisista tuotteista.

Tiedotteen yhteydessä tuli kuitenkin taas ilmi se Nokian (ja kaikkien muidenkin matkapuhelinvalmistajien) inhottava tapa nimetä tuotteensa huonosti muistettavilla kirjain/numerokoodeilla.

Akkuongelmat saattavat koskea seuraavia malleja: Nokia 1100, Nokia 1100c, Nokia 1101, Nokia 1108, Nokia 1110, Nokia 1112, Nokia 1255, Nokia 1315, Nokia 1600, Nokia 2112, Nokia 2118, Nokia 2255, Nokia 2272, Nokia 2275, Nokia 2300, Nokia 2300c, Nokia 2310, Nokia 2355, Nokia 2600, Nokia 2610, Nokia 2610b, Nokia 2626, Nokia 3100, Nokia 3105, Nokia 3120, Nokia 3125, Nokia 6030, Nokia 6085, Nokia 6086, Nokia 6108, Nokia 6175i, Nokia 6178i, Nokia 6230, Nokia 6230i, Nokia 6270, Nokia 6600, Nokia 6620, Nokia 6630, Nokia 6631, Nokia 6670, Nokia 6680, Nokia 6681, Nokia 6682, Nokia 6820, Nokia 6822, Nokia 7610, Nokia N70, Nokia N71, Nokia N72, Nokia N91, Nokia E50, Nokia E60


Moniko tunnistaa noista omansa varsinkaan, jos puhelin ei ole ihan tuore ostos? Meilläkin on perheessä tällä hetkellä kaikkiaan neljä Nokian puhelinta, mutta yhdenkään mallinumero ei tuosta vaan tullut mieleen. Pakkaukset ovat jossain vintillä sen verran hienossa jemmassa että niistäkään ei ollut apua.

Kun vielä puhelinten akut ovat pääsääntöisesti aika vaikeasti esiin kaivettavissa päätimme jäädä odottelemaan, josko lottovoitto osuisi kohdalle. Todennäköisyys siihen lienee suurempi kuin akun ylikuumenemiseen. Nokian tiedotteen mukaanhan ongelma on tullut esiin sadassa akussa, joita yhteensä on valmistettu 46 miljoonaa.

Puustelli-laadussa toivomisen varaa

Uusimme kaksi vuotta sitten keittiömme Puustellin kalusteilla ja hankimme samalla Puustellin kautta myös uudet AEG-kodinkoneet. Koneet otimme myös Puustellin kautta, koska halusimme osan koneista integroituna, eli kalusteovien peittämänä.

Paikallisen jälleenmyyjän toiminta asennuksineen oli ammattitaidottomuudessaan oma (ikävä) lukunsa. Puustellin kalusteisiin ja niiden laatuun olemme olleet yhtä yksityiskohtaa lukuunottamatta erittäin tyytyväisiä.

Ongelma on integroidun jääkaapin kalusteoven kiinnitys. Kuten kuvasta näkyy, kiinnitys on toteutettu heppoisella muovilistalla, joka yhtenään hyppää pois paikaltaan jääkaapin ovea avatessa. Vika on vain pahentunut tämän kesän aikana ja parhaimpina päivinä ovea on saanut kiinnitellä uudelleen parikin kertaa päivässä. Ruuvimeisseli on siis vakiopaikalla jääkaapin vieressä.

Puustellin hintaluokan kalusteissa kuvittelisi tuonkin osan olevan aika lailla laadukkaampaa materiaalia kuin tuollaista ämpärimuovia. Puustellia ongelma ei kuitenkaan näytä näin kaksi vuotta kaupanteon jälkeen enää kiinnostavan – ainakaan sähköpostikyselyyn ei ole viitsitty vastata. Sinänsä ymmärrettävää alalla, jossa tavallinen kuluttaja-asiakas ei tee uusintaostoa ainakaan kymmeneen vuoteen, jos vielä sittenkään. Ei kuitenkaan kovin fiksua.